Helsingin historian ”valkoisia sivuja”

Santahaminassa sijaitsevan vuoden 1918 punavankien joukkohaudan uhrien nimien selvittäminen on tärkeä osa Helsingin historiaa ja sen valkoisten sivujen täyttämistä. Sota-arkiston julkistamat tiedot vahvistavat sen, että joukkohaudassa lepää 1 281 Suomenlinnan ja Isosaaren vankileireillä sekä Santahaminan naisvankileirillä nälkään ja tauteihin kuollutta tai teloitettua punaista.

Helsingissä vankileireillä kuolleiden punaisten määrä on ilmeisesti vielä suurempi, kuten pastori Johannes Kunilan silloin leireillä kuolleista kokoama 1 413 nimen lista Työväen Arkistossa osoittaa. Osa heistä on mahdollisesti haudattu muualle. Lisäksi ovat vielä Helsingin taisteluissa kaatuneet sadat punaiset.

Santahaminan joukkohaudassa lepäävien punaisten naisten ja miesten nimet on mielestäni syytä liittää sopivalla tavalla joukkohaudan luona sijaitsevan muistomerkin yhteyteen, kuten esimerkiksi Tammisaaren punaisten muistomerkillä on tehty.

Tämä useimmille tuntematon osa Helsingin historiaa ansaitsee myös oman kirjan, jossa voitaisiin julkaista vankileireillä kuolleiden ja teloitettujen punaisten nimien lisäksi historian tutkijoiden kirjoituksia kansalaissodan ja vankileirien vaiheista Helsingissä.

Toivottavasti yhdessä 44 muun kaupunginvaltuutetun kanssa tekemäni aloite johtaa siihen, että Helsingin kaupunki tukee Santahaminan muistopaikan kehittämistä ja sen historian selvittämistä.

Vuoden 1918 punaisten muiston kunnioittamisessa on mielestäni kyse myös toiminnasta tänään uudelleen lisääntyvää eriarvoisuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä vastaan.

Yleensäkin Santahaminan historiallisten ja luontoarvojen kannalta toivottavaa olisi saaren muuttaminen tulevaisuudessa sotilasalueesta helsinkiläisten virkistys- ja asuntoalueeksi.

SKP:n Helsingin piirijärjestö on esittänyt, että työväenliike järjestäisi yhdessä omaisille ja muille kiinnostuneille muistokäynnin Santahaminan punaisten joukkohaudalle.