Helsinki on tehnyt vuodesta 2003 alkaen joka vuosi satoja miljoonia euroja ylijäämää. Kaupunki kasvaa, mutta niin kasvavat myös tulot.

Kaupunginhallitus esittää kuitenkin ensi vuodelle talousarviota, jossa määrärahojen lisäykset eivät kata asukasmäärän, kustannustason, lakisääteisten tehtävien ja palvelutarpeiden kasvua. Samaan aikaan aiotaan kerätä ylijäämää 300 miljoonaa euroa, mikä lisäksi tulevat vielä kaupungin omistamien yhtiöiden voitot.

Kovimmin esitys kohtelee sosiaali- ja terveyspalveluja. Se vähentää muun muassa terveysasemien lääkärien ja hoitajien vastaanottokertoja. Vanhusten pitäisi selvitä kotona pidempään, mutta kotihoidon henkilöstövaje jatkuu ja lähipalveluja karsitaan. Myös päiväkotien, koulujen, kirjastojen, liikunnan ja nuorisotyön alibudjetoiminen jatkuu.

Kun henkilöstömenot ovat yhteensä 1,4 miljardin luokkaa, ei 5 miljoonan euron ”palkkakehitysohjelmalla” ratkaista henkilöstövajausta eikä matalapalkkaongelmia.

Helsingin osallistuvassa budjetoinnissa kysytään, mitä me asukkaat tekisimme 4,4 miljoonalla eurolla. Vielä enemmän on syytä kysyä, mitä tekisimme 300 miljoonan euron ylijäämällä?

Budjettiesityksessä kaupungin kasvu ja tuottotavoitteet sivuuttavat monet asukkaiden tarpeet. Investointeihin esitetään noin kolmanneksen lisäystä, mutta palveluihin asukasta kohti reaalisesti entistä vähemmän.

Ylijäämistä pitääkin ohjata lisää rahaa palvelujen, henkilöstön palkkauksen ja työllisyyden parantamiseen. Kun Helsinkiin halutaan erillisratkaisu sote-uudistuksessa, sen tulee näkyä panostamisena peruspalvelujen kehittämiseen lähipalveluina.

Helsingillä on myös tarvetta ja rahaa uusiin avauksiin. Esimerkiksi ottaa askeleita kohti maksutonta joukkoliikennettä, perustaa kunnallinen rakennusliike tekemään edullisia vuokra-asuntoja, nopeuttaa investointeja uusiutuvaan energiaan ja kehittää oma työtakuumalli nuorille ja pitkäaikaistyöttömille.

(Helsingin Uutiset 6.11.2019)