Valtuustossa

Helsingillä on varaa parantaa palveluja ja työllistää

– 11.2.2015 ryhmäpuheenvuoro kaupungin budjetin raamin valmistelusta

Talousarvion valmistelua ovat viime vuosina hallinneet mekaaniset menokatot, tuottavuustavoitteet ja investointikatot. SKP:n ja Helsinki-listojen mielestä lähtökohdaksi pitää menojen leikkaamisen sijasta ottaa palvelujen tarpeet ja kunnan lakisääteiset velvoitteet palvelujen järjestämisessä.

Onko tähän varaa? Kyllä on. Helsingin kaupungilla – kuten myös Suomen julkisella sektorilla kokonaisuutena ottaen – on enemmän varoja ja saatavia kuin velkoja. Voimme lopettaa palvelujen alibudjetoimisen Helsingissä pelkästään sillä, että kirjaamme budjetin tulopuolelle osinkotulot, jotka valtuuston päätösten mukaan pitäisi saada energiayhtiöstä ja satamasta.

Kaupungin pankkeihin ja rajoitusmarkkinoille sijoittamat rahavarat kasvoivat viime vuonna, siis keskellä lamaa, yli 800 miljoonaan euroon – samaan aikaan kun palveluja ja työpaikkoja karsittiin. Energialaitoksen ja sataman yhtiöittäminen tulee tänä vuonna lisäämään vielä saatavia. Niitä ei pidä pienentää sillä, että tuottavia investointeja rahoitetaan suoraan kassavirrasta eikä normaaliin tapaan pitkäaikaisin lainoin.

Kyse on poliittisista valinnoista. Jatketaanko Kataisen ja Stubbin hallitusten linjalla, joka vie yhä rajumpiin leikkauksiin, pahenevaan työttömyyteen ja syvenevään eriarvoisuuteen? Vai ohjataanko varoja reaalitalouteen, jossa työ luo hyvinvointia, uutta arvoa ja lisää jaettavaa?

Laiton alibudjetointi lopetettava

Kuntalain mukaan talousarvio on laadittava niin, että se turvaa kunnalle säädettyjen tehtävien hoitamisen. Helsingissä tätä normia on rikottu jatkuvasti alibudjetoimalla palveluja. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä haluaa nostaa budjettiraamin korjaamisen tarpeista esille erityisesti neljä asiaa: Sosiaali- ja terveysviraston, opetustoimen, kirjastot sekä työllisyyden.

Sote-viraston budjetti on ollut viime vuosina 40 – 60 miljoonaa euroa pienempi kuin toteutuneet menot, vaikka palveluja on karsittu. Tätä ongelmaa ei ratkaista palveluseteleillä, jotka vain lisäävät eriarvoisuutta. Ensi vuoden raami pitääkin valmistella niin, että tämän vuoden pohjaan lisätään vähintään 40 miljoonaa.

Lisäksi pitää ottaa huomioon palvelutarpeiden ja lakisääteisten tehtävien lisääntyminen. Esimerkiksi uusi sosiaalihuoltolaki velvoittaa järjestämään vanhuksille kotipalvelun ja muut palvelut 90 päivän kuluessa siitä, kun palvelun tarve todetaan. Samalla palautettiin lapsiperheille oikeus kotipalveluun myös ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sote-määrärahojen tasokorotukseen on monia muitakin tarpeita mm. lastensuojelussa, terveysasemilla, päiväkodeissa ja toimeentulotuessa. Raamiin pitää sisältyä myös sote-viraston 10 asukastalon toiminnan jatkaminen kaupungin omana toimintana.

Opetuksesta leikkaaminen on tyhmää

Opetuksesta leikkaaminen on esimerkki siitä, miten mekaaniset tuottavuustavoitteet johtavat suorastaan päinvastaisiin seurauksiin. Koulutuksella on luotu pohjaa koko kansantalouden tuottavuuden kasvulle. Mutta kun perusopetuksesta leikataan, jäävät tuhannet lapset ja nuoret vaille tukea, jopa kokonaan vaille ammatillista tai muuta jatkokoulutusta.

Ajatus, että voi säästää seinistä ilman että se tuntuu opetuksessa, ei ota huomioon sitä, että koulu on myös sosiaalinen tila, yhteisöllistä kulttuuria ja vuorovaikutusta perheiden ja asuinalueiden kanssa. Koulujen yhdistämisillä ja lakkauttamisilla ei saavuteta todellisia säästöjä, ei ainakaan koko kaupungin tasolla. Jos koulurakennus remontoidaan toiseen käyttöön, kustannukset ovat isot. Hallinnollisissa yhdistämisissä voi ehkä säästää rehtorin palkasta, mutta samalla suurkoulussa menetetään rehtorin panosta opetustyössä ja joudutaan maksamaan vararehtorista. Lukiokampukset mahdollistavat laajemman kurssitarjonnan, mutta koulujen tuntikiertokaavioissa näitä mahdollisuuksia ei voi käytännössä toteuttaa kolmessa vuodessa. Näin lukiosta tulee yhä useammalle nelivuotinen ja sekin maksaa.

Kun oppilasmäärät kasvavat, tarvitaan lisää resursseja. Määrärahojen tasokorotuksella pitää huolehtia, että oppilasryhmät eivät kasva ja lähikoulut turvataan, valmistavaan opetukseen ja erityisopetukseen riittää resursseja ja että kouluihin saadaan lisää psykologeja, terveydenhoitajia ja kuraattoreita.

Kun päätimme valtuustossa keskustakirjastosta, hyväksyimme ponnen, joka edellyttää lähikirjastojen ja niiden resurssien turvaamista. Tämä lupaus pitää lunastaa budjettiraamissa.

Työttömyys tulee kalliiksi

Helsingissä on korostettu yritysmyönteisyyttä, mutta unohdettu työntekijät ja varsinkin työttömät. Työllistämistoimikunnalle esitettyjen arvioiden mukaan kaupunki joutuu maksamaan  korotettuja työmarkkinaosuuksia Kelalle tänä vuonna jo yli 50 miljoonaa euroa, vaikka tavoite oli näiden sakkomaksujen puolittaminen. Tämä on lasku siitä, että kaupunginhallituksessa istuvat puolueet torjuivat työllisyysrahojen lisäämisen.

Työllistämiseen tarvitaan lisää rahaa. Samalla on välttämätöntä lisätä pysyviä työpaikkoja. Esimerkiksi sote-viraston vakanssien vähentäminen pitää perua ja päinvastoin tehdä ohjelma työpaikkojen lisäämisestä. Henkilöstömenoihin tarvitaan lisäys myös matalien palkkojen korottamiseksi.

Tuottavuustavoitteiden tilalle vaikuttavuuden arviointi

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että ensi vuoden budjetissa korvataan mekaaniset tuottavuustavoitteet palvelujen vaikuttavuusarvioinnilla.

Tuottavuutta ja tehokuutta mitataan yleensä suoritteilla työtuntia ja euroa kohti. Suoritteiden – esimerkiksi oppituntien tai lääkärissä käyntien – määrä ei kuitenkaan kerro, onko opetus ollut hyvää, potilas parantunut tai kirjastossa kävijä löytänyt hakemansa. Palvelujen käyttäjien kannalta tuottavuuden ja tehokkuuden lisäys tarkoittaa usein pikemminkin kielteisiä asioita: on liian vähän hoitajia, opettajia, kouluavustajia… Se mikä näyttää taloushallinnossa tuottavuuden heikentymiseltä, voi puolestaan tarkoittaa, että työntekijöillä on enemmän aikaa paneutua ihmisten tarpeisiin ja tarjota parempaa palvelua.

On tietysti asioita, jotka hoituvat tehokkaammin uudella tietotekniikalla. Mutta ei se vähennä esimerkiksi opettajien työtä tai korvaa hoito- ja hoivatyössä ihmisten välistä kanssakäymistä.

Kun täällä valtuustossa on väitelty tuottavuustavoitteista, ei ole kyse vain taloudesta vaan siitä, mikä on julkisten palvelujen tarkoitus. Niiden tavoitteena eivät ole suoritteet, saati liikevoitot, vaan ihmisten hyvinvointi, terveys, sivistys ja mahdollisuus vaikuttaa asioihin.