Helsingillä on varaa laittaa peruspalvelut kuntoon

Gösta Sundqvist teki aikoinaan laulun ”Jos Helsinki on kaunis”. Siinä kerrotaan terveisiä siltojen alle ja alta: ”Jos Helsinki on hetkisen kaunis,se unta on vaan, turhaa unelmaa.”

Näin voi kuvata myös tämän kaupungin johtajien puheita hyvinvointipalveluista.

Varsinkin pienituloisille ”elämä on pitkä puutelista”, kuten Gösta sitä luonnehti: Vammaisten heitteille jättämistä. Potilasjonoja. Ylisuuria ryhmiä päiväkodeissa ja kouluissa. Uuvuttavaa työtä pienellä palkalla. Maahanmuuttajien oikeuksien polkemista ja tony halmeiden lietsomaa muukalaisvihamielisyyttä… Monille elämä on todellakin pitkä puutelista.

Kaupunki tekee voittoa

Ylipormestari Eva-Riitta Siitonen julkisti eilen esityksen Helsingin kaupungin ensi vuoden budjetiksi. Sen käyttömenojen raami on pienistä korotuksista huolimatta reaalisesti pienempi kuin tänä vuonna toteutuvat menot muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Budjettiraami on monien peruspalvelujen osalta reaalisesti jopa viimevuotista tiukempi. Peruspalvelujen alibudjetointi jatkuu. Hoitotakuun toteuttamiseksi ei esitetä mitään konkreettista suunnitelmaa. Sen sijaan ollaan taas sulkemassa terveysasemia ja päiväkoteja, vähentämässä bussilinjoja, lykkäämässä rakennushankkeita…

Helsingin asukkaiden ja työntekijöiden tarpeiden sijasta Eva-Riitta Siitonen esikuntineen on kuunnellut herrojen EVAa.  Sen uudessa raportissa ”Suomen menestyksen eväät” vaaditaan kuntien roolin rajoittamista vain palvelujen tilaajaksi, kuntien palvelujen tuotannon kilpailuttamista ja ulkoistamista, eli yksityistämistä. ”Hyvinvointivaltio on meidän aikamme Neuvostoliitto”, EVA:n raportti julistaa ja käy sotaa työväenliikkeen kamppailulla saavutettuja oikeuksia vastaan.

Helsingin talouden ja toiminnan seurantaraportin mukaan kaupunki tekee tänä vuonna voittoa lähes 100 miljoonaa euroa, kun lukuun otetaan myös kaupungin omistamat liikelaitokset. Summa on lähes sama, millä valtuusto leikkasi tämän vuoden budjetissa peruspalveluja. Liikelaitosten yhteenlaskettu voitto kohoaa näiden kaupungin johdon omien raporttien mukaan tänä vuonna 184 miljoonaan euroon.
 
Helsinkiläisten terveys-, sosiaali- ja muiden peruspalvelujen heikentäminen ei todellakaan johdu rahapulasta. Kyse on oikeistolaisesta politiikasta, jolla ihmisten perustarpeista tehdään kauppatavaraa. Sen jälkeen kun suurin osa valtionyhtiöistä on päätetty yksityistää, ovat kuntien julkiset palvelut se uusi alue, jonka pääoma haluaa valloittaa voitontavoittelulle. Tätä palvelee ylipormestarin budjettiesityksessä esitetty linja kaupungin ”keskittymisestä vain  ydintoimintoihin”, kilpailuttamisen laajentamisesta ja ulkoistamisesta.

Vammaiskuletusten skandaalin vastuulliset

Vammaisten kuljetuspalvelujen katastrofaalinen tila on esimerkki siitä, mitä peruspalvelujen alistamisesta kauppatavaraksi voi seurata. Samalla se on esimerkki pienen piirin vallankäytöstä ja yrityksestä väistää vastuuta.
 
Samat valtapuolueet, jotka nyt vaativat selvityksiä muka yllätyksenä tulleista ongelmista, ajoivat itse läpi kuljetuspalvelujen keskittämisen vammaisten varoituksista ja vastalauseista piittaamatta. Kaupunginhallitus ei muka tiedä mitään kuljetuspalvelut monopolina haltuunsa saaneen Transmation-yhtiön perustamisesta, vaikka päätöksen osallistumisesta yhtiöön vähemmistöosakkaana nuiji Helsingin Palveluauton hallituksessa kaupunginhallituksen jäsen, kokoomuksen Jan Vapaavuori. Kaiken huipuksi samaisessa hallituksessa istui kaupungin tarkastustoimikunnan puheenjohtaja, vihreiden Hannele Luukkainen. Kilpailuttamisesta päätti vihreiden Ari Saukkosen johtama sosiaalilautakunta yksimielisesti, mukana myös SDP:n ja Vasemmistoliiton edustajat. Ja huijaukseksi paljastuneen kilpailuttamisen toteutti sosialidemokraattien Veikko Vermilän johtama liikepalvelulautakunta.
 
Monessa muussa maassa tällaisesta skandaalista vastuussa olevat poliitikot olisivat eronneet tai erotettu, mutta täällä he aikovat jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
 
Kilpailuttamisen taustalla vaikuttaa myös valtapuolueiden sitoutuminen Euroopan unionin uusliberalistiseen politiikkaan. Kaikkien keskeisten eduskuntapuolueiden johto kokoomuksesta vasemmistoliittoon on periaatteessa hyväksynyt EU:n perustuslakiesityksen, joka merkitsee yhä useampien julkisten palvelujen pakkokilpailuttamista ja alistamista Maailmankauppajärjestön vapaakauppasopimuksille. Suomen hallitus on näyttänyt vihreää valoa myös EU-komission esittämälle palveludirektiiville, joka koskisi kaikkia niitä julkisia palveluja, joita kunta ei itse tuota tai jotka rahoitetaan suurelta osin asiakkailta perittävillä maksuilla. Tämä avaisi suuren osan kuntien palveluista ulkomaisille yhtiöille, joille ei saisi Suomessa asettaa muita vaatimuksia kuin mitkä ovat voimassa näiden yhtiöiden kotipaikalla, vaikkapa Virossa tai Luxemburgissa.
 
Kunnallisvaaleissa äänestäjillä on mahdollisuus esittää vastalause julkisten palvelujen heikentämiselle ja yksityistämiselle. Kenenkään ei tarvitse tyytyä puolueisiin, jotka puhuvat ennen vaaleja yhtä ja tekevät taas vaalien jälkeen toista.
 

Jo riittää palvelujen alibudjetoiminen!

Helsingillä on varaa laittaa peruspalvelut kuntoon. Pelkästään osa kaupungin liikelaitosten lähes 200 miljoonan euron voitoista riittää siihen. SKP:n Helsingin piiri vaatii, että näistä voittovaroista ohjataan ainakin 40 miljoonaa lisää terveydenhuoltoon, toiset 40 miljoonaa sosiaalipalveluihin ja 10 miljoonaa opetus- ja kulttuuritoimeen. Lisää rahaa tarvitaan myös joukkoliikenteeseen ja rakentamiseen. Peruspalvelujen parantaminen on myös hyvää työllisyyspolitiikkaa.
 
Me haluamme kehittää Helsinkiä, jossa asukkaiden ja työntekijöiden oikeuksia ei alisteta kauppatavaraksi eikä pienen piirin vallankäytölle. Vaadimme irtisanomaan viipymättä vammaiskuljetuspalveluista tehdyn skandaalisopimuksen. Vastustamme kaupungin liikelaitosten yhtiöittämistä ja yksityistämistä. Rakennamme Helsinkiä, joka ei jakaudu eriarvoisiin alueisiin ja jossa ei syrjitä ketään kielen, ihonvärin tai muulla perusteella.

Edellisissä kunnallisvaaleissa jäimme muutaman äänen päähän valtuustopaikasta. Nyt olemme liikkeellä entistä laajemmalla ehdokaslistalla ja vaaliliitossa Vaihtoehtoväen asukaslistan kanssa. Meillä on reaalinen mahdollisuus nostaa päätöksenteosta syrjäytettyjen ääni kuuluviin valtuustossa. Meillä on mahdollisuus avata helsinkiläisten peruspalvelujen puolustaville asukasliikkeille ja kaupungin työntekijöille uusia vaikuttamisen väyliä.
 
Vallanpitäjien äänitorvi Helsingin Sanomat yrittää pimittää vaihtoehdot. Mutta valtamedia ei voi estää meitä näkymästä kaduilla, ostareilla, työpaikoilla ja tuttavapiireissä. Jokainen meistä voi seuraavan kahden viikon aikana ratkaista sen, että tällä kertaa vaalivoittomme ei jää muutaman äänen päähän!