Helsingillä ei taloudellista pakkoa heikentää palveluja

Helsingin kaupunki jättää sairaita ja vanhuksia vaille hoitoa, sulkee päiväkoteja, suurentaa koululuokkia, leikkaa kirjastoilta, heikentää joukkoliikennettä ja lopettaa tuhansia työpaikkoja.

Ensimmäinen kysymys rahasta

Kaupungin johto perustelee tätä sillä, että valtionosuuksia ja yhteisövero-osuuksia on supistettu. Totta onkin, että niitä on leikattu. Mutta siitä ovat vastuussa samat puolueet Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon, jotka valittavat Helsingissä rahapulaa.

Miksi ne jatkoivat yksimielisesti valtion budjetissa kuntien valtionosuuksien indeksitarkistusten ja yhteisövero-osuuksien leikkaamista? Miksi valtion budjetista riitti rahaa suurituloisten veronkevennyksiin ja asehankintoihin, muttei Helsingin peruspalvelujen turvaamiseen?

Toinen kysymys rahasta

Valtionosuuksien vähentäminen ei selitä rajuja, pysyviä menoleikkauksia. Sisäministeriön mukaan valtion budjettiratkaisut vähentävät Helsingin verotuloja tänä vuonna runsaat 50 miljoonaa euroa. Toisaalta Helsinki maksaa lähes 70 miljoonaa euroa vähemmän valtionosuuksien tasausta muille kunnille kuin viime vuonna, jolloin se maksoi tasausta 111 miljoonaa. Ensi vuonna negatiivinen valtionosuuksien tasaus kääntyy ministeriön mukaan Helsingin osalta lähes 10 miljoonaa plussalle.

Miksi palveluihin tehdään valtionosuuksien vähenemisen perusteella pysyviä leikkauksia, vaikka valtionosuuksien muutos helpottaa kaupungin taloutta jo ensi vuoteen mennessä 120 miljoonalla eurolla? Rahaa tuo myös kunnallisveron ja monien maksujen korottaminen.

Kolmas kysymys rahasta

Helsingin johtajat valittavat, että aiempina vuosina kertyneistä rahastoista ei voi ottaa, koska kaupungin kassavarat ovat vähentyneet. Totta on, että ne ovat vähentyneet. Mutta kassa on edelleen suurempi kuin toimintamenoihin tänä vuonna tehtävät leikkaukset.

Kaupunki on tehnyt voittoa monien vuosien ajan. Noita ylijäämiä on rahastoitu yli 600 miljoonaa euroa. Viime vuonnakin rahastoitiin 150 miljoonaa – samaan aikaan kun palveluja karsittiin. Suurin osa rahastoista on kohdentamatta, eli niitä ei ole sidottu mihinkään tarkoituksiin.

Rahastoja voidaan purkaa suoraan kassavaroista tai muun rahoitusomaisuuden kautta. Tilinpäätöksessä kaupungin sijoitukset rahamarkkinoille olivat 553 miljoonaa euroa. Lisäksi oli edellisten vuosien ylijäämiä 410 miljoonaa euroa.

Miksei lihavien vuosien ylijäämiä käytetä nyt peruspalvelujen rahoitukseen purkamalla osa rahastoista? Onko julkisia palveluja heikentämällä tarkoitus tehdä lisää markkinoita yksityiselle bisnekselle?

Neljäs kysymys rahasta

Kaupungin johto selittää, että Helsinki joutuu ottamaan velkaa. Tämäkin on totta, mutta kaupungin korkotulot ovat edelleen isommat kuin korkomenot, se maksaa velkoja takaisin nopeassa aikataulussa ja velkaantuneisuus vähenee jo parissa vuodessa.

Helsinki on kuntakonserni, jonka kokonaistilanteesta ei yleensä esitetä selkeitä lukuja. Kertomatta jää, että konsernin vuosikate on plussan puolella, kun otetaan huomioon myös kaupungin omistamat liikelaitokset.

Kun kokonaisuutta on vaikea hahmottaa, on helpompi välttää keskustelua asioiden tärkeysjärjestyksestä. Esimerkiksi siitä, miksi on varaa tehdä Aleksille katulämmitys, rahoittaa Stadionin kattamista, ostaa naapurikunnan energialaitoksen osakkeita ja nostaa johtajien palkkoja samaan aikaan kun esimerkiksi terveydenhuollon, lasten päivähoidon, vanhustenhuollon, joukkoliikenteen ja muiden peruspalvelujen rahoitusta leikataan.

Viides kysymys rahasta

Suomen kansantalous on kasvanut laman jälkeen noin puolella, teollisuustuotanto ja vienti vielä enemmän. Samaan aikaan valtiovalta on leikannut julkista sektoria. Kunnilta on Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön hallituskaudella leikattu yhteensä 3 miljardia euroa.

Miksi talouden kasvun hedelmät on ohjattu julkisen sektorin sijasta yksityiselle markkinasektorille? Miksei osinkotuloista – jotka kohoavat tänäkin keväänä ennätyslukuihin, ainakin 9 miljardiin euroon – ei makseta senttiäkään veroa?

Tätä SKP esittää

SKP:n ja sitoutumattomien vaaliliiton vastaus näihin kysymyksiin on vaatimus Helsingin peruspalvelujen määrärahojen ja henkilöstön vähentämispäätösten peruuttamisesta.

Alibudjetoimalla palveluja kaupungin johto rikkoo esimerkiksi lasten päivähoitolakia ja vammaispalvelulakia. Päiväkodeilta edellytetään jopa yli 100 % käyttöastetta. Samalla kaupunki pahentaa työttömyyttä. Potilasjonojen pidentäminen ei tuo mitään todellista säästöä.

Kaupunki voi asettaa asiat toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen: hoitaa ensin peruspalvelut ja työllistämisen – ja pitää vähemmän rahaa makaamassa pankkitileillä, jaksottaa lainojen maksu pidemmälle ajalle, jättää Stadionin kattamiset urheilubisneksen asiaksi ja jättää kaikki Vuosaaren sataman investoinnit voittoa tuottavan satamalaitoksen rahoitettavaksi.

SKP esittää valtionosuusjärjestelmän uudistamista. Valtiolle on määriteltävä ensisijainen rahoitusvastuu lakisääteisiin peruspalveluihin ja kunnille selkeämmät normit toteuttaa ne kunnan omana toimintana. Rahaa tähän löytyy laittamalla nyt verovapaat miljardien osinkotulot verolle. Samalla kunnallisvero pitää muuttaa progressiiviseksi, tulojen mukaan kiristyväksi. Myös työllisyyden parantaminen helpottaa hyvinvointipalvelujen rahoitusta.