Hallitus vastuussa Kemijärven tehtaan jatkamisesta

20.1.2008

Hallitus vastuussa Kemijärven tehtaan toiminnan jatkamisesta

 

Nykyinen poliittinen tilanne on
erikoislaatuinen yhdistelmä vallanpitäjien kasvavaa röyhkeyttä ja
vaihtoehdottomuuden pinnan alta nousevaa protestia. Tätä aikaa kuvaa niin
Kemijärven tehtaan puolustajien laaja ja yhä poliittisemman luonteen saanut kamppailu
kuin hiljaisuus monien muiden lopetettavien tehtaiden ympärillä. 

Pääomapiireillä ja oikeistolla on
nyt aloite. Mutta samalla niiden toiminta on yhä jyrkemmässä ristiriidassa useimpien
ihmisten tarpeiden ja odotusten kanssa. Porvarihallitus toimii yhä selvemmin
suuryhtiöiden juoksupoikana. Toisaalta eduskunnan vasemmisto-oppositio jää
jatkuvasti kiinni siitä, että se on itse toteuttanut lähes samaa politiikkaa
Lipposen hallituksessa.

Kemijärven tehtaan puolustamisesta
on tullut Tehyn työtaistelun kaltainen tekijä, joka on vienyt hallitukselta
uskottavuuden ja saa ihmisiä tekemään uusia poliittisia arvioita. Kyse on
Kemijärven tehtaan ohella yleensäkin työläisten ja toimihenkilöiden oikeuksista.
Kyse on siitä, saavatko suuryhtiöt mellastaa vailla mitään rajaa ja vastuuta. 

Stora Enson liikevoitto oli vuonna
2006 reilusti yli 600 miljoonaa euroa ja myös viime vuoden liikevoitoksi
ennustetaan satoja miljoonia. Kemijärven ja Summan tehtaat ovat kannattavia. Työntekijät
ovat osoittaneet konkreettisia mahdollisuuksia kehittää tehtaiden tuotantoa
myös uusiin tuotteisiin, joille on paremmat markkinat.

Kyse ei olekaan siitä, voidaanko
tehtaiden toimintaa jatkaa, vaan yhtiön johdon erittäin härskistä pyrkimyksestä
nostaa pörssikursseja, voittoja ja omia optioitaan käyttämällä hyväksi
porvarihallituksen tukea. Samalla on kyse rapakon taakse tehdyistä
virheinvestoinneista, uusien tuotteiden kehittämisen laiminlyönneistä ja
pyrkimyksestä laajentaa kehitysmaiden metsien ja työvoiman
riistoa.

Eikä porvarihallituksen kohdalla
ole kyse mistään pörssisäännöistä tai vain toimettomuudesta. Valtiovallalla
olisi vaikka kuinka monia keinoja vaikuttaa asiaan. Se voisi käytännössä
vaihtaa yhtiön johdon; se voisi määrätä tehtaan purkamiselle, jätealtaan
tyhjentämiselle ja puun kuljetuksille sellaiset maksut, ettei yhtiön kannata
lopettaa tuotantoa; se voisi perustaa uuden valtionyhtiön jatkamaan tehtaiden
toimintaa jne. Näitä ja monia muita keinoja hallitus ei halua käyttää, koska se
haluaa toteuttaa Stora Enson johdon, Wallenbergien ja muiden suursijoittajien
toiveet.

Jos riittää suuryhtiöiden mallastus!

Stora Enso ei ole ainoa. Samat
peruskysymykset työntekijöiden oikeuksista, tuotannon kehittämisen uusista
mahdollisuuksista, yhtiöiden ja niiden omistajien vastuusta, työn ja pääoman
vastakkaisuudesta, demokratiasta ja taloudellisesta vallasta nousevat esiin
M-Realin, UPM:n ja muiden suurten metsäyhtiöiden toiminnassa. Tai Nokian
siirtäessä tuotantoa Saksan Bochumista Romaniaan tai jo aiemmin alihankintojaan
muun muassa Kemijärveltä halpatyövoiman
maihin.

Kemijärven työntekijät kokoavat
suurta joukkolähetystöä ja mielenosoitusta eduskuntatalolle neljäs helmikuuta,
kun eduskunta palaa lomilta. He kutsuvat mukaan muitakin. Tähän kutsuun on
syytä vastata mahdollisimman laajasti. Ei vain muilla metsäteollisuuden
alueilla vaan myös kaikkien, jotka haluavat sanoa suurpääoman mellastukselle ja
porvarihallitukselle, JO RIITTÄÄ!

Myös kunnissa torjuttava yksityistäminen

Kemijärven tehtaasta on jo tullut
asia, joka voi upottaa keskustan haaveet voitosta kunnallisvaaleissa. SDP ja
Vasemmistoliitto yrittävät saada siitä itselleen vaalivaltin. Niiden
uskottavuutta heikentää kuitenkin se, että ne olivat itse Lipposen
hallituksessa päättämässä valtionyhtiönä toimineen Enson yhdistämisestä
ruotsalaiseen Storaan, osake-enemmistön myymisestä ja yhtiön viemisestä
pörssiin. 

SKP on vastustanut kaikissa
vaiheissa valtionyhtiöiden yksityistämistä. Myös kunnallispolitiikassa linjamme
erottuu selvästi kaikista eduskuntapuolueista. Eduskuntapuolueet ovat
sitoutuneet kuntapuitelain linjaan. Tämä merkitsee ensinnäkin lähipalvelujen ja
kuntien menojen karsimista; toiseksi palvelujen järjestämistä entistä
suuremmissa yksiköissä, jotta niitä on helpompi kilpailuttaa; kolmanneksi
yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamista sekä kuntien palveluja
heikentämällä että yksityistämällä niitä; ja neljänneksi kuntien yhdistämistä
suuremmiksi kokonaisuuksiksi, joissa asukkaiden ääni kuuluu entistä heikommin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on
osa sitä samaa yksityistämistä ja pääoman vallan kasvattamista, jonka
seurauksia nyt maksetaan muun muassa Kemijärvellä. Ja samalla tavalla kuin
Stora Enson kohdalla, avaa yksityistäminen myös kunnissa tietä ihmisten
hyvinvoinnin kustannuksella tapahtuvalle voitontavoittelulle. 

Kuvaavaa on Vantaan Peijaksen
terveyskeskuksen päivystystoiminnan siirtäminen MedOnelle eduskuntapuolueiden
edustajien yksimielisellä päätöksellä. Sosiaali- ja terveyslautakunta hyväksyi
sen ja toiminta aloitettiin ilman, että sopimusta on edes saatu valmiiksi;
esisopimus on julistettu salaiseksi; vertailuja toiminnan järjestämiseen kunnan
omana toimintana ei tehty; kunnallisen toiminnan ajoi ensin keikkalääkäreitä
käyttämällä kalliiksi sama johtava lääkäri, joka itse siirtyi MedOnelle
johtamaan yksityistettyä toimintaa ja voi kiertää siellä veroja siirtämällä
työtulojaan pääomatuloiksi; MedOnelle on annettu lupa karsia asiakkaista noin viidesosa;
ja kaiken lisäksi MedOnen ei tarvitse edes täyttää kaikkia
terveyskeskuspäivystyksen lakisääteisiä velvoitteita.

Kunnallisten palvelujen
kilpailuttaminen ja yksityistäminen tuo kunnallispolitiikkaan entistä laajemmin
bisnesmiesten ja firmojen voitontavoittelun, usein suorastaan häikäilemättömän
rosvouksen. Rakennusliike YIT:n suora sekaantuminen Tampereen kaavoitukseen,
kokoomuslaisen hyvä veli -verkoston toisilleen Helsingissä junailemat arvokiinteistöt,
60-luvun kaltaisten aluerakennuttamissopimusten valmistelu gryndereille
Lounais-Sipoosta, Medivire ja Esperi-yhtiöiden rohmuaminen Hyvinkään seudun
vanhusten kukkarolla palveluasumisessa tai Kotkan kaupunginjohtajien
tolkuttomat palkankorotukset samaan aikaan kun peruspalveluja heikennetään –
kaikelle tälle eduskuntapuolueet ovat avanneet portit.

Vaihtoehto markkinakunnalle

Kunnallisvaaleissa tarvitaan
vaihtoehto markkinakunnan ja yksityistämisen linjalle.

Kommunisteja tarvitaan
kunnallisvaaleissa vaatimaan hoito- ja hoivatakuun ja muiden peruspalvelujen
turvaamista jokaiselle kuuluvina perusoikeuksina; jatkamaan kamppailua kuntien
työntekijöiden palkkauksen ja henkilömitoitusten parantamiseksi; paljastamaan
kuntien rahoituskriisin yhteys yksityistämispolitiikkaan; esittämään
oikeudenmukaiset keinot turvata palvelujen rahoitus pääoman ja rikkaiden
verotusta kiristämällä; selvittämään kunta- ja palvelurakennehankkeen yhteys
EU-sopimukseen ja EU:n Lissabonin strategiaan; puolustamaan kuntien
energialaitoksia ja joukkoliikennettä, joiden merkitystä ilmastonmuutos
korostaa.

 

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »