Hallitus tekee sote-palveluista bisnestä

Hallitus tekee sote-palveluista bisnestä

Kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta alettiin valmistella, esitettiin tavoitteeksi terveyserojen kaventaminen ja yhdenvertaiset palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio ja sujuvat palveluketjut sekä kustannusten hallinta. Juha Sipilän hallitus lupasi lisäksi kunnioittaa perustuslakivaliokunnan kantaa, jonka mukaan sote-palveluilla pitää olla vaaleilla valittu johto ja kunnalle ei voi säätää rahoitusvastuuta palveluista, joista se ei voi itse päättää.

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus sopivat hallituksessa, että lähes kaikki julkiset sote-palvelut yhtiöitetään ja yksityisille palveluille taataan kasvava osuus.  Markkinaehtoiset palvelut keskittyvät kuitenkin sinne, missä on eniten asiakkaita, maksukykyä ja mahdollisuuksia tehdä voittoa. – Yhdenvertaisuuden sijasta hallitus vahvistaa eriarvoisuutta.

Samalla kun palvelujen järjestämisvastuu siirretään maakunnille, kilpailutetaan palvelut tilaaja-tuottajamallilla. Tämä johtaa yhdessä yhtiöittämisen kanssa siihen, että palveluketjut pirstoutuvat, tietojärjestelmiä on vaikea yhdistää ja työsuhteet ovat pätkiä. – Sujuvat palveluketjut jäävät haaveeksi eikä kukaan ole vastuussa kokonaisuudesta.

Valinnanvapaus olisi tärkeä ja etenkin niille, joiden elämään palvelut eniten vaikuttavat.  Hallituksen esityksessä on kuitenkin kyse enemmän palvelujärjestelmän markkinaohjauksesta kuin valinnanvapaudesta, arvioi emeritusprofessori Juhani Lehto.

Tilaajan ja tuottajan eriyttäminen, yhtiöittäminen ja kilpailutus johtavat siihen, että byrokratia lisääntyy. Kustannusten hallinta vaikeutuu, kun yhtiöillä ei ole intressiä välittää niistä kustannuksista, jotka eivät aiheudu niille itselleen. Eikä intressiä ennaltaehkäisyyn, joka vähentäisi niiden markkinoita. Kilpailulla on myös taipumus johtaa suurten yritysten hallitsemiin markkinoihin, joilla hinnat nousevat ja voitot katoavat veroparatiiseihin. – Hallituksen tavoite leikata menokehitystä 3 miljardilla eurolla toteutuu lähinnä karsimalla palveluja ja nostamalla asiakasmaksuja.

Maakuntia pitäisi johtaa vaaleilla valittava valtuusto. Mutta se johtaisi sote-palveluissa lähinnä tilaajaorganisaatiota, ei yhtiöitä. Pääministeri Sipilä puheet ”avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä” eivät pidä paikkaansa, edes julkisuuslaki ei koske yhtiöitä. – Demokratia kaventuu ja kunnallisen demokratian korvaa pääosin yhtiövalta.

Mitä sote-uudistuksesta jää jäljelle? Valtava julkisten palvelujen markkinaehtoistaminen ja yhtiöittäminen, jolla ihmisten terveys ja sosiaaliset perusoikeudet alistetaan markkinoiden voitontavoittelulle.

Hallitus on yrittänyt perustella yhtiöittämistä EU:n vaatimuksena. Mitään tällaista EU ei kuitenkaan vaadi (prof. Olli Mäenpää ja Kuntaliiton lakiasiain johtaja Arto Sulonen, Yle 15.4.). Kyse on politiikasta, jolla hallitus haluaa tarjota firmoille mahdollisuuksia tehdä voittoja palveluissa, kun teolliset investoinnit eivät sijoittajia kiinnosta. 

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginjohtajat ovat esittäneet pääkaupunkiseudulle omaa sote- ja aluehallintomallia. Valmistelumuistion mukaan alueen kunnille jäisi oikeus järjestää ja myös tuottaa itse perustason palveluja. Nähtäväksi jää, mitä Sipilän hallitus tähän sanoo.

Lähipalvelujen ja demokratian puolesta

Suomen kommunistinen puolue on alusta alkaen esittänyt peruspalvelujen järjestämistä lähellä ja pääosin kuntien itse tuottamina. Sen sijaan erityistason palveluissa tarvitaan isompia yksiköitä, maakuntia ja yliopistokeskussairaaloita. Kun hallitus on nyt luvannut valtion huolehtivan rahoituksesta, ei kuntien maksukykykään ole peruste keskittää peruspalveluja.

Palveluketjujen sujuvuudessa on tärkeintä moniammatillinen yhteistyö, ei hallinnon keskittäminen. Perustason palvelut ovat avainasemassa myös sosiaalityössä ja ennaltaehkäisevässä terveydenhuollossa, joissa tarvitaan yhteydet asuinalueille, työpaikoille, kouluihin ja neuvoloihin.

Jotta palveluja voidaan kehittää demokraattisesti ja kokonaisvaltaisesti, pitää hylätä yhtiöittäminen ja tilaaja-tuottajamalli. Sen sijaan on vahvistettava palvelujen käyttäjien oikeuksia, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia, lähidemokratiaa ja valtuustojen roolia.

Suomessa käytetään sote-palveluihin useimpia OECD-maita vähemmän rahaa asukasta kohti. Leikkaamisen sijasta onkin vahvistettava etenkin peruspalvelujen rahoitusta ja henkilöstöresursseja. Rahaa löytyy esimerkiksi nostamalla pääomaverotus edes EU-maiden keskitasolle, muuttamalla kuntavero progressiiviseksi ja luopumalla valmisteilla olevista miljardien asehankinnoista.

(Julkaistu: Eespäin-lehti 2/2016)