Kunta- ja sote-alojen ammattiliittojen kamppailuilla keväällä 2022 saavuttama palkkaohjelma toi korjausta julkisten alojen palkkaukseen. Nyt tämä askel kohti palkkatasa-arvoa on vaarassa.

Petteri Orpon ja Riikka Purran hallituksen ja työnantajaliitto EK:n ajama laki vientivetoisesta palkkamallista asettaisi palkankorotuskaton, joka estäisi valtakunnansovittelijaa hyväksymästä vientialojen tason ylittäviä palkankorotuksia. Työnantajapuoli voisi siten torjua vaatimuksia matalapalkka-alojen jälkeenjääneisyyden korjaamisesta, kun ammattiliitot eivät voisi hakea parempaa sovittelusta.

Vientivetoinen palkkamalli sitoisi naisvaltaisten ja muiden matalapalkkaisten alojen työntekijät palkkakuoppaan. Hoitajien, varhaiskasvattajien, myyjien, siivoojien, monien rakennustyöläisten ja muiden ammattiryhmien palkkojen korotuksille tulisi neuvottelupöydissä katto.

 

Matto palkkaohjelman alta

– Sinänsä ei yllättänyt, että naisvaltaisilta aloilta vedetään taas mattoa alta. Se on silti pettymys, koska ei tuota palkkaohjelmaakaan helpolla saatu aikaiseksi, kommentoi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n aktiivi Katja Wallin.

Hän muistuttaa hintojen noususta ja asumismenojen toi korkeasta tasosta etenkin Helsingissä. Työllä pitäisi voida tulla toimeen, jopa niin, että rahaa jäisi pakollisten menojenkin jälkeen käteen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on arvioinut, että hallituksen sopimat sosiaaliturvan ja työelämän heikennykset lisäävät köyhyysrajan alapuolella olevien työntekijöiden määrää jopa yli 30 prosentilla vuoteen 2027 mennessä.

– Hoitajat eivät palkkakuopasta tule pääsemään, se tällä palkkamallilla sinetöidään, arvioi myös Päivi Hedman-Algyol.

Hotajien ammattikunta on siinäkin erityinen, että lisäkoulutuksellakaan ansiotaso ei juuri nouse. Toisaalta työnkuvan muutos voi lisätä jaksamista, mutta nyt aikuiskoulutustuen lakkauttaminen poistaa monilta senkin mahdollisuuden. vammaispalveluissa työskentelevä Hedman-Algyol pohtii.

– Lopulta ongelmat näkyvät asikas- ja potilastyössä vaihtuvuutena, osaamisvajeena ja inhimillisinä virheinä. Hyvällä palkkakehitysohjelmalla olisi mahdollista parantaa työntekijöiden saantia ja pysyvyyttä.

 

Kohtuuttomat ja epärealistiset säästövaatimukset

Julkisista sote-palveluista on houkuteltu ja siirtynyt työntekijöitä jo pidempään yksityissektorille. Lisäksi varsinkin korkeakoulutetuilla aloilla on siirrytty myös ammatinharjoittajiksi.

– Palkkaohjelma toi pientä uskoa ja luottamusta julkisen sektorin töihin, kertoo HUS:ssa työskentelevä psykologi Emmi Tuomi.

Ilo on kuitenkin jäänyt lyhytaikaiseksi.

– Kohtuuttomat ja epärealistiset säästövaatimukset, yt-neuvottelut ja epävarmuus tulevaisuudesta kuormittavat työntekijöitä, vaikka ne eivät juuri omaan tyhön osuisikaan.

Hallituksen vaatimukset ovat sitä luokkaa, että hyvinvointialueet ja HUS eivät pysty huolehtimaan lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Ja kun tiedetään, että lain mukaan toteutuessaankaan palvelut eivät ole riittäviä, on huoli omasta työstä ja työehdoista vahva.

– Tällä alalla se on kiinteästi sidoksissa asiakkaiden ja potilaiden saamiin palveluihin. Ei riitä, että työpaikka säilyy ja palkka siitä on kohtuullinen, jos työtä ei voi tehdä hyvin tai joutuu valikoimaan ja priorisoimaan, kuka saa ja mitä – ja katsomaan vierestä, kuinka joku jää vaille.

 

Haaste ay-liikkeelle

Ammattiliitot niin SAK:n, STTK:n kuin Akavan piirissä vastustavat vientivetoista palkkamallia. Kannatusta sille ei löydy myöskään vientialojen ammattiliitoista.

Hallituksen pyrkimys rajoittaa lailla ammattiliittojen sopimusvapautta haastaa samalla ammattiliittoja uudistamaan omaa toimintaansa. Kun sovittelu kabineteissa ei onnistu, on jäsenistön joukkovoima entistäkin selvemmin ratkaiseva tekijä. Vaikka oikeistohallitus on rajoittanut poliittisia ja tukilakkoja, ei se estä ammattiliittoja koordinoimasta kamppailuja ja käyttämästä joukkovoimaa, kun työehtosopimukset päättyvät. Eikä kyse ole vain työehdoista ja ammattiliitoista vaan ihmisten perusoikeuksista ja koko hyvinvointijärjestelmästä.