Hallitus alistaa sote-palvelut bisnekselle

29.4.2016

Kun sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta alettiin valmistella, esitettiin kauniita tavoitteita: Terveyserojen kaventaminen ja yhdenvertaiset palvelut, sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio ja sujuvat palveluketjut, rahoitusvastuu kuntaa laajemmille hartioille ja kustannusten hallinta. Juha Sipilän hallitus lupasi lisäksi kunnioittaa perustuslakivaliokunnan kantaa, jonka mukaan sote-palveluilla pitää olla vaaleilla valittu johto ja kunnalle ei voi säätää rahoitusvastuuta palveluista, joista se ei voi itse päättää.

Vaan kuinkas sitten kävikään? 

Keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus sopivat hallituksessa, että sote-palvelut muutetaan markkinaehtoisiksi ja lähes kaikki julkiset palvelut yhtiöitetään.  Markkinaehtoiset palvelut keskittyvät kuitenkin sinne, missä on eniten asiakkaita, maksukykyä ja mahdollisuuksia tehdä voittoa.

– Yhdenvertaisuuden sijasta hallitus vahvistaa eriarvoisuutta.

Samalla kun palvelujen järjestämisvastuu siirretään kunnista maakuntiin, tuo hallitus maakuntiin tilaaja-tuottajamallin. Tämä johtaa yhdessä yhtiöittämisen kanssa siihen, että palveluketjut pirstoutuvat, yhteistyön korvaa kilpailu, tietojärjestelmiä on vaikea yhdistää ja työsuhteet ovat pätkiä.

Sujuvat palveluketjut jäävät haaveeksi eikä kukaan ole vastuussa kokonaisuudesta.

Valinnanvapaus olisi tärkeä ja etenkin niille, joiden elämään palvelut eniten vaikuttavat.  Hallituksen esityksessä on kuitenkin kyse enemmän palvelujärjestelmän markkinaohjauksesta kuin valinnanvapaudesta, totesi emeritusprofessori Juhani Lehto viime viikolla Valinnanvapaus ja tasa-arvo –seminaarissa.

Tilaajan ja tuottajan eriyttäminen, yhtiöittäminen ja valinnanvapaus johtavat siihen, että kustannuksia on entistä vaikeampi hallita. Byrokratia lisääntyy. Yhtiöillä ei ole intressiä välittää niistä kustannuksista, jotka eivät aiheudu yhtiöille itselleen. Eikä intressiä ennaltaehkäisyyn, joka vähentää niiden markkinoita. Lisäksi kilpailulla on taipumus johtaa yritysten ketjuuntumiseen ja suurten yritysten hallitsemiin markkinoihin, joilla hinnat nousevat ja voitot katoavat veroparatiiseihin.

Eli kustannusten hallinta vaikeutuu. Hallituksen tavoite leikata menojen kasvusta pois 3 miljardia euroa voi käytännössä toteutua lähinnä karsimalla palveluja ja nostamalla asiakasmaksuja.

Maakuntia pitäisi johtaa vaaleilla valittava valtuusto. Mutta se johtaisi sote-palveluissa lähinnä tilaajaorganisaatiota, ei yhtiöitä. Pääministeri Sipilä puheet ”avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä” eivät pidä paikkaansa, edes julkisuuslaki ei koske yhtiöitä.

Demokratia kaventuu ja kunnallisen demokratian korvaa pääosin yhtiövalta.

Mitä sote-uudistuksesta jää jäljelle? Lähinnä julkisten palvelujen markkinaehtoistaminen ja yhtiöittäminen, jolla ihmisten terveys ja sosiaaliset perusoikeudet alistetaan yhtiöiden voitontavoittelulle.

Hallitus on yrittänyt perustella yhtiöittämistä EU:n vaatimuksena. Mitään tällaista EU-lait eivät kuitenkaan vaadi (prof. Olli Mäenpää ja Kuntaliiton lakiasiain johtaja Arto Sulonen, Yle 15.4.). Kyse on politiikasta, jolla hallitus haluaa tarjota firmoille mahdollisuuksia tehdä voittoja palveluissa, kun teolliset investoinnit eivät sijoittajia kiinnosta. 

Sote-maakuntiin liittyy vielä monia auki olevia kysymyksiä mm. verotuksesta, valtionosuuksista, työntekijöiden asemasta ja kuntien kiinteistöistä. Mutta millään paikkaamisella hallituksen esityksestä ei saa kelvollista. Se pitää hylätä ja tähän tarvitaan joukkovoimaa, kuntakapinaa ja vaihtoehtoja.

Lähipalvelujen ja demokratian puolesta

Suomen kommunistinen puolue on alusta alkaen esittänyt uudistuksen toteuttamista niin, että peruspalvelut järjestetään lähellä ja pääosin kuntien itse tuottamina. Sen sijaan erityistason palveluissa tarvitaan isompia yksiköitä, maakuntia ja yliopistokeskussairaaloita. Kun hallitus on nyt luvannut valtion huolehtivan rahoituksesta, ei kuntien maksukyky ole peruste keskittää peruspalveluja.

Palveluketjujen kehittämisessä on ratkaisevaa itse palvelutyön organisointi ja moniammatillinen yhteistyö, ei hallinnon keskittäminen. Perustason palvelut ovat avainasemassa myös ennaltaehkäisevässä työssä, jossa tarvitaan yhteydet asuinalueille, työpaikoille, kouluihin ja neuvoloihin. Kunnissa on kehitettävä myös työterveyspalveluja.

Jotta palveluja voidaan kehittää demokraattisesti ja kokonaisvaltaisesti, pitää hylätä yhtiöittäminen ja tilaaja-tuottajamalli. Sen sijaan on vahvistettava palvelujen käyttäjien oikeuksia, työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia, lähidemokratiaa ja valtuustojen roolia.

Suomessa käytetään sote-palveluihin useimpia OECD-maita vähemmän rahaa asukasta kohti. Leikkaamisen sijasta onkin vahvistettava etenkin peruspalvelujen rahoitusta. Rahaa löytyy esimerkiksi nostamalla pääomaverotus edes EU-maiden keskitasolle, muuttamalla kuntavero progressiiviseksi ja luopumalla valmisteilla olevista miljardien asehankinnoista.

 

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »