Hallituksen menoraami heikentää työllisyyttä ja perusturvaa

15.4.2003


Anneli Jäätteenmäen hallituksen sopima tiukka menoraami vie pohjan lupauksilta parantaa työllisyyttä, peruspalveluja, toimeentuloturvaa ja alueellista kehitystä. Vaalilupausten sijasta hallitusohjelmassa näkyvät selvästi valtiosihteeri Raimo Sailaksen työryhmän raportin painotukset.

Valtion menolisäysten rajaaminen 1,12 miljardiin euroon eli noin 3 prosenttiin koko vaalikauden aikana tarkoittaa käytännössä valtion osuuden supistumista kansantaloudessa. Näin ahdas raami ei turvaa esimerkiksi kuntien sosiaali-, terveys- ja muiden peruspalveluihin riittävää rahoitusta. Pelkästään kuntien valtionosuuksien leikkausten peruminen vaatisi noin 5 miljardia euroa.

Työttömyyden vähentämisen sijasta ohjelma korostaa työvoiman tarjonnan lisäämistä, yhtiöiden kilpailukykyä ja yrittäjyyden tukemista. Työllisyyspolitiikassa nojataan Paavo Lipposen hallituksen tavoin yksipuolisesti markkinoiden ja talouskasvun varaan ja edellytetään myös työllisyyden kannalta kehnoksi osoittautuneen matalatasoisen tupo-linjan jatkamista. Pienten lasten vanhempien mahdollisuuteen lyhentää työaikaa on luvassa jonkinlainen avaus, mutta yleisen työajan lyhentämisestä hallitusohjelmassa ei puhuta mitään.

Toimeentulotuen ja työttömyysturvan parantamisen tarve on sivuutettu. Työmarkkinatuen muuttaminen tietyn ajan jälkeen vastikkeelliseksi tähtää työttömien pakottamiseen halpatyövoimaksi alle kaikkien työehtosopimusten. Auki ohjelmassa jää se, tarkoittaako lupaus lapsilisien, kotihoidontuen, sairauspäivärahan minimin ja kansaneläkkeen nostaminen reaalista korotusta.

Vaikka keskusta ja SDP lupasivat vaalikeskusteluissa asettaa työllisyyden ja peruspalvelut verohelpotusten edelle, on hallitusohjelmassa asetettu etusijalle verotuksen, jopa pääomaverokannan ja suurituloisten marginaaliveron alentaminen. Veronkevennyksiin aiotaan käyttää enemmän kuin menolisäyksiin koko nelivuotiskaudella. Vaikka osinkotulot luvataan asettaa osittain verolle, suosii linja selvästi rikkaita. Köyhille on luvassa vain lisää välillisiä veroja.

Ohjelma jatkaa yksityistämispolitiikkaa korostamalla valtion markkinaehtoista omistajapolitiikkaa ja palvelujen alistamista entistä laajemmin maailmankaupan vapauttamiselle. GATS-neuvotteluille ei aseteta mitään ehtoja. Rautatieliikennettä hallitus on valmis avaamaan kilpailulle, vaikka kokemukset tästä muun muassa Virossa ja Iso-Britanniassa ovat katastrofaalisia.

Vaikka hallitusohjelmassa todetaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustaksi sotilaallisen liittoutumattomuus, jätetään siinä ovi auki Natolle ja euroarmeijalle toteamalla, että hallitus arvioi asiaa vuonna 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Vaikka suurin osa suomalaisista vastustaa USA:n sotapolitiikkaa ja Natoa, on ohjelmaan kirjattu uutena tavoitteena ”transatlantisen yhteistyön edistäminen” USA:n ja sen johtaman Naton kanssa. Asemenojen kasvattaminen jatkuu jo Lipposen hallituksen kaudella eduskunnassa yksimielisesti hyväksytyn monivuotisen varusteluohjelman mukaisesti, vaikka muuten korostetaan tiukkaa menolinjaa.

Vaikka ohjelmassa puhutaan kansalaisvaikuttamisesta, aiotaan EU:n uusi perustuslaki hyväksyä ilman kansanäänestystä. Hallitus sitoutuu varauksetta tukemaan valmisteilla olevaa unionin perustuslakia, enemmistöpäätöksenteon laajentamista, yhteisen turvallisuuspolitiikan vahvistamista ja yhteisen maahanmuutto- ja turvallisuuspolitiikan luomista.

Hallitusohjelman valossa on entistä selvempää se, että vaalit eivät tuoneet politiikkaan suunnan muutosta. Tämä korostaa ay- ja kansalaisliikkeiden merkitystä muutoksen aikaansaamiseksi. Nykymenon jatkumiseen alistuvan ”rakentavan opposition” sijasta tarvitaan radikaalia toimintaa politiikan suunnan muuttamiseksi.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »