Hallitsemista pakolla, mutta…

Juha Sipilän hallituksen ensimmäiset sata päivää ovat tehneet selväksi ainakin sen, kenen asialla hallitus on ja miten vähän vaalilupauksilla on väliä.

Julkisten menojen leikkaamisessa on yhä selvemmin kyse yksityisten markkinoiden laajentamisesta ja jokaiselle kuuluvien peruspalvelujen muuttamisesta kauppatavaraksi. Lapsiperheiltä, eläkeläisiltä, työttömiltä, opiskelijoilta ja muilta pieni- ja keskitulosilta leikataan miljardeja. Rikkailta vain joitain kymmeniä miljoonia. Näillä keinoilla ei Suomea käännetä nousuun – mutta ei sitä varsinaisesti tavoitellakaan, vaan lisää bisnestä miljoonääri Sipilän, Stubbin ja Soinin yrittäjäkavereille.

Suoraan Elinkeinoelämän keskusliiton toivelistasta otetut esitykset yritysten kilpailukyvyn parantamisesta eivät tarkoita muuta kuin palkkojen ja työehtojen heikentämistä. Palkansaajilta aiotaan näillä esityksillä leikata noin 3 miljardia euroa. Pahiten esitykset kohdistuvat naisvaltaisten matalapalkkaisten kuntien ja kaupan työntekijöihin. Vientä ei tällä saada vetämään, sen sijaan kotimarkkinoiden taantumaa kyllä pitkitetään. Ay-liikettä Sipilän on turha syytellä, olihan ay-liikkeen torjumassa ”yhteiskuntasopimuksessakin” kyse samasta asiasta eli palkkojen ja työehtojen heikentämisestä.

Hallitsemistapa perustuu yhä enemmän pakkoon. Se sivuuttaa demokratian, perustuslain mukaiset perusoikeudet ja kansainväliset sopimukset. Hallitus vähät välitti hallitusohjelmaa ja budjettia tehdessään sosiaalisista perusoikeuksista ja normeista, joiden mukaan päätösten valmistelussa pitäisi arvioida niiden sosiaalisia, tasa-arvo-, lapsi- ja ympäristövaikutuksia. Samalla heitettiin roskakoriin kehitysyhteistyön kansainväliset sitoumukset. Sitten hallitus sivuutti perustuslain ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimusten takaaman ay-liikkeen sopimusvapauden päättäessään kilpailukykypaketista. Nyt se kävelee perustuslain yli ajaessaan turvapaikan saaneiden oikeuksien polkemista ja ruokkii näin osaltaan maahanmuuttajavastaisuutta. Ja kaiken aikaa politiikka alistetaan yhä laajemmin Euroopan unionin koveneville kurisopimuksille.

Eikö Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus kuule esitystensä valmistelussa muita kuin Elinkeinoelämän  keskusliittoa, Björn Wahlroosia, valtiovarainministeriön kerta toisensa jälkeen arvioissaan epäonnistuneita päälliköitä ja Hommafoorumia? Perustuslain osalta hallituksen asiantuntijat näyttävät ainakin olevan yhtä päteviä kuin ne, joiden neuvoilla edellisen hallitus ajoi toistuvasti karille sote-hankkeissa.

Ainoa positiivinen tulos Sipilän hallituksen toimista on ollut se, että ihmiset ovat lähteneet entistä laajemmin liikkeelle puolustamaan heikommassa asemassa olevia ja omia oikeuksiaan. Eivätkä vain kerran vaan mielenosoituksia on viikottain, ympäri maata. Näissä erilaisia ihmisiä, järjestöjä ja yhteisöjä, nuoria ja vanhoja, aktivisteja ja asiantuntijoita kokoavissa joukkoliikkeissä on syntymässä uutta yhteistyötä ja solidaarisuutta. Hallituskin on joutunut jo vähän manöveroimaan protestien paineessa. Joukkoliikkeistä voivat vähitellen kasvaa myös politiikan ja poliittisen asetelman muutosten mahdollisuudet.

Kirjoita kommentti