Grynderilinja jyräsi Helsingissä

27.10.2016

– 27.10.2016

Varsinainen kaavapäivä ja –yö takana. Se alkoi eilen kahdelta kansallista kaupunkipuistoa koskevalla kuulemistilaisuudella. Sieltä siirryin viheralueita puolustavien kansalaisliikkeiden mielenosoitukseen kuulemaan ja kertomaan SKP:n ja Helsinki-listojen kannan yleiskaavaehdotukseen. Mielenosoituksessa oli positiivinen henki, mutta vihaiset protestit kokoomuksen, vihreiden ja demareiden yrityksille selitellä arvokkaiden viheralueiden tuhoamista.

Mielenosoituksen jälkeen oli vuorossa valtuustoryhmän kokous ja sitten tapaaminen Rastilan kartano- ja leirintäalueen säilyttämistä esittäneen delegaation kanssa. Kuudelta alkoi valtuuston kokous, joka päättyi yöllä kahdelta.

Yleiskaavasta monia äänestyksiä

Valtuusto keskusteli yleiskaavaehdotuksesta puoleen yöhön. Ensin äänestettiin useampaan kertaa kaavan palauttamisesta. Ensimmäinen äänestys koski tekemääni ehdotusta yleiskaavan palauttamisesta uuteen valmisteluun niin, että ylimitoitettua uutta kaavavarantoa supistetaan, viher- ja virkistysalueille rakentamista vähennetään ja asukkaiden mielipiteet otetaan paremmin huomioon. Tätä kannattivat René Hursti, vihreiden Leo Stranius ja Jarmo Nieminen, perussuomalaiset, keskusta ja kristilliset. Esitys hylättiin äänin 63-16.

Lisäksi tehtiin neljä muuta palautusesitystä, jotka koskivat mm. Malmin kenttää, kasvuvauhtia, liikennejärjestelmää ja kaavaprosessin ongelmia. Ne hylättiin samansuuntaisin luvuin. Itse kannatin niistä Ebelingin ja Kolben esityksiä.

Kaavan muutosesityksistä eniten kannatusta sai Paavo Arhinmäen (vas) ehdotus Keskuspuistoon esitetyn rakentamisen poistamiseksi. Se hylättiin äänin 55-30. Äänestin poikkipoliittisen ryhmän yhteistyönä syntyneen Arhinmäen esityksen puolesta. Sitä kannattivat myös RKP, keskusta, kristilliset, Hursti, Stranius, Nieminen, Thomas Wallgren (sd), perussuomalaisten enemmistö ja VAS:n edustajat lukuun ottamatta lautakunnassa yleiskaavaehdotuksen hyväksynyttä Eija Loukoilaa.

Ihmetystä herätti erityisesti vihreiden tuki rakentamiselle, koska heidän äänillään se olisi voitu estää. Huono omatunto, yritys pitää oman ryhmän rivit kurissa vai mikä lie syynä, mutta vihreiden ja demareiden kritiikki muutosesitystä kohtaan oli osin ala-arvoista tasoa. Edes tosiasioista ei piitattu vaan apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäestä alkaen väitettiin mustaa vihreäksi. Sinnemäki väitti esimerkiksi kaavan ”vahvistavan” viheryhteydet, vaikka se kaventaa ja katkoo niitä mm. Vartiosaaren-Ramsinniemen ja Keskuspuiston alueilla. Vihreiden Otso Kivekäs puolestaan väitti vihreiden vähentäneen esimerkiksi Keskuspuistoon rakentamista, vaikka vihreät olivat itse innolla tekemässä esitystä Keskuspuistoon rakentamisesta, jota kansalaisliikkeiden painostuksesta vähennettiin hieman.

Itse tein kaksi vastaesitystä. Ne koskivat Ramsinniemen-Vartiosaaren ja Helsinkipuiston viher- ja virkistysalueiden säilyttämistä. Ensiksi mainittu torjuttiin äänin 71-8 ja toinen 68-13. Selvin numeroin torjuttiin myös Laura Kolben (kesk) esitykset Tuomarinkartanon vaihtoehtokaavasta (äänet 64-21 ja 62-23) , Timo Raittisen (kok) esitys Rastilan kartano- ja leirintäalueen turvaamisesta (äänin 61-10) ja Mika Raatikaisen (ps) esitys Malmin kentän irrottamisesta kaavasta (58-32). Itse kannatin kaikki näitä vastaesityksiä.

Vastaesitysten kaatumisen jälkeen alkoi viherpesu. Valtuusto käsitteli lisäksi 38 erilaista pontta. Osa niistä oli ihan hyviä, mutta moni lähinnä käsien pesua likaisten kaavapäätösten jälkeen.

Vartiosaaresta rakennusmaata

Vielä yöllä valtuusto hyväksyi äänin 44-40 kokoomuksen Risto Rautavan ja vihreiden Osmo Soininvaaran johdolla lautakunnassa valmistellun esityksen 5 000 – 7 000 asukkaan kaupunginosan rakentamisesta Vartiosaareen. Äänestyskartta tässä linkissä.

Sekä yleiskaavan että Vartiosaaren osayleiskaavan päätöksiä tehtäessä sivuutettiin asukkaiden ohella monien viranomaisten lausunnot, maakuntakaava sekä maankäyttö- ja rakennuslain, luonnonsuojelulain ja EU:n luontodirektiivin monet määräykset. Tästä seuraa epäilemättä useita valituksia.

Jatkoa kansalaistoiminnalle

Kaavapäätösten valmistelussa on syntynyt ennennäkemättömän laajaa kansalaistoimintaa. Se vaikutti joidenkin lautakuntavaiheessa päätettyjen yksityiskohtien lisäksi kaupunkisuunnittelua koskevan keskustelun teemoihin ja painotuksiin. Kokoomuksen, vihreiden ja demareiden ajaman ”lisää kivikaupunkia” –linjan sijasta julkisessa keskustelussa korostui viher-, virkistys- ja kulttuuriympäristöjen merkitys.

Yleiskaavaa valmisteltaessa ja päätettäessä tuli taas kerran esille Helsingin päätöksenteon syvä demokratiavaje. Asukkaat saivat esittää mielipiteitä, mutta ne sivuutettiin lähes totaalisesti. Samalla kävi selväksi erityisesti kolmen suurimman puolueen sanojen ja tekojen räikeä ristiriita. Pienessä piirissä tehtyä sopimusta yleiskaavasta ajettiin läpi valtuutettuja painostamalla ja uhkailemalla, jopa koplaamalla kaava muihin neuvotteluihin esimerkiksi ensi vuoden budjetista.

Ehkä tärkein tulos kaavakamppailuista on ympäristöliikkeiden, kaupunginosayhdistysten, monien muiden kansalaisjärjestöjen, eri alojen asiantuntijoiden ja taiteilijoiden yhteistyö ja verkostoituminen. Kaavaprosessin aikana syntyi myös poikkipoliittista yhteistyötä kaavaehdotukseen kriittisesti suhtautuneiden valtuutettujen kesken. Laajaa kansalaistoimintaa ja yhteistyötä tarvitaan kun yleiskaavan toteuttaminen etenee asemakaavoitukseen ympäri kaupunkia. Samalla kun kamppailu Keskuspuistosta, Vartiosaaresta ja muista viheralueista jatkuu, tulee eteen muun muassa täydennysrakentamiseen, kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon osuuteen ja palveluihin liittyviä haasteita kaikissa kaupunginosissa.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »