Fantastista moraalia

Saako Suomessa kiertää lakia, kunhan pyytää anteeksi jos jää kiinni? Tai saako käyttää virka-asemaansa siihen, että kehottaa toisia kiertämään lakia? Jyrki Kataisen ja Heidi Hautalan viime päivien lausuntojen eprusteella näin ilmeisesti on. Vai koskeeko tämä vain ministereitä?

Pääministeri Katainen junaili tieteellisen tutkimuksen ja kilpailulainsäädännöt periaatteet sivuuttaen 700 000 euron tutkimusrahat hyvä veli Himaselle, joka teki aineistoja myös kokoomuksen vaaliohjelmien valmisteluun. Harmaan talouden työryhmässä istunut ministeri Hautala puolestaan teetti itse pimeitä remontti- ja siivoustöitä. Ja koko hallitus hyväksyi ohjelmaansa niin vesitetyn version harmaan talouden torjumisesta, että esimerkiksi hallintorekistereitä hallinnoivia pankkeja ei velvoiteta antamaan hallintarekisterien kautta veroja kiertävien henkiöiden tietoja viranomaisille.

Meillä on muutenkin fantastinen hallitus. 

On pääministeri, joa joutuu jälkeenpäin selvittämään virkamiehiltä, mitä on tullut Brysselissä hyväksyneeksi. On valtiovarainministeri, joka arvostelee ”himoleikkaajia”, mutta valmistelee itse taas lisää jatkoa miljardien leikkauslistoille. Ovat kunta- ja peruspalveluministerit, jotka puhuvat ensi yhtä ja kohta toista, tuskin tietävät itsekään mitä ovat tekemässä.

On työministeri, joka kiertelee siunailemassa joukkoirtisanomisten myötä tyhjeneviä tehtaita ja toimistoja, mutta jolla ei ole mitään työllisyysohjelmaa. On ympäristöministeri, jonka kaudella ajataan alas ympäristörahoja ja ympäristöhallintoa, mutta tuetaan ympäristörikoksia tekevää Talvivaaraa ja annetaan verohelpotuksia eniten saastuttavalle teollisuudelle. 

On kulttuuriministeri, jonka mukaan Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen on muuttanut politiikan suuntaa, ja joka hyväksyy toinen toistaan oikeistolaisempia leikkauslistoja EU:n talouskurisopimuksia. On liikenneministeri, joka ei tiedä edes mihin maihin hänen johtamansa ministeriö toimintoja kilpailuttaa, mutta joka osaa neuvoa ammattiliittoja kesken tupo-neuvottelujen rajaamaan palkankorotustavoitteet muutamaan promilleen. 

On ulkoministeri, joka istuu rauhanmerkki rinnassa”Syyrian ystävien” kokouksissa tukemassa verisen sisällissodan yhtä osapuolta ja Naton asevoimien sijoittmista Turkin-Syyrian rajalle. Ja on sisäministeri, jonka takia hallitus ei voitehdä tasa-arvoista avioliittolakia.

Samaan aikaan meillä on eduskunnassa oppositio, jonka isomman puolueen suurin saavutus tähän mennessä on äärioikeiston nostaminen valtiollisen politiikan ja valtajulkisuuden foorumeille. Toinen oppositiopuolue taas kilpailee hallituksen kanssa siitä, että uskalaa esittää vielä reteemmin julkisten menojen leikkaamista. 

– Tässä on jo tilausta kerrakseen rehelliselle vasemmistolaiselle vaihtoehdolle?

Kirjoita kommentti