Yhdysvaltalaisten F-35A Lightning II -taisteluhävittäjien hankinta on osoittautunut yhä selvemmin virheeksi, ja moninkertaiseksi sellaiseksi. Hävittäjät ovat paljastuneet epäluotettaviksi ja sama koskee Yhdysvaltojen hallintoa. Kyse on Suomen historian kalleimmasta asekaupasta, jonka lopullista hintaa tiedä kukaan. Turvallisuuden vahvistamisen sijasta se sitoo Suomea entistä enemmän Yhdysvaltojen intresseihin ja politiikkaan – mitä ne kulloinkin lienevätkään.

Nyt julkisuuteen nousseiden F-35A -hävittäjiin liittyvien ongelmien ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään hävittäjäkaupan vaiheita seuranneille. Niista kerrottiin jo hävittäjäkauppaa valmisteltaessa rauhanliikkeen ja eräiden asiantuntijoiden puheenvuoroissa.

Sanna Marinin hallitus päätti kuitenkin vuonna 2020 kuunnella vain kenraaleita ja hävittäjähankkeen lobbareita. Se esitti yksimielisesti F-35A -hävittäjien ostamista ja noin 10 miljardin euron hankintavaltuuksia rohkenivat eduskunnassa vastustaa vain Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja Johannes Yrttiaho.

Vaihtoehtoina hävittäjäkaupalle esitettiin rauhanpolitiikan ja eurooppalaisten turvallisuusjärjestelmien kehittämisen lisäksi Suomen armeijan hankintojen suuntaamista ilmatorjuntaan ja muun muassa droneihin. Ukrainan sodan kokemukset ovat antaneet vahvistusta näille mm. eversti evp. Ahti Lapin ja toimittaja Pentti Sainion esittämille arvioille.

Epäluotettava ja vanhentuva aseteknologia

Ensimmäinen Lockheed Martinin F-35A -taisteluhävittäjä valmistui jo vuonna 2006, mutta konetyypin virheitä ja vikoja korjataan yhä. Vuoden 2018 jälkeen peräti 11 Lockheed Martinin F-35A hävittäjää on pudonnut tavanomaisilla harjoituslennoilla. Hävittäjät eivät kelpaa edes Yhdysvaltojen armeijalle, yli 100 konetta on seissyt pitkään odottamassa korjaamista ja Yhdysvaltojen ilmavoimien F-35A -koneista vain puolet oli toimintakykyisiä.

Viime kesänä Pentagon keskeytti häivehävittäjien hyväksymisen, koska niissä oli huomattavia ongelmia laitteiden ja ohjelmistojen toiminnassa. Noilla heikosti toimiviksi osoittautuneilla häiveominaisuuksilla F-35A -hävittäjiä markkinoitiin Suomessakin.

Riippuvuus Yhdysvalloista

Jo hävittäjäkauppaa valmisteltaessa esitettiin varoituksia liiallisesta riippuvuudesta Yhdysvaltoihin. F-35A -hävittäjät ovat ”lentäviä ja ampuvia tietokoneita”, joiden ohjelmistojen päivitykset ja huolto riippuvat täysin Yhdysvalloista. Nämä varoitukset sivuutettiin vähin äänin, kun hävittäjien hankinnasta päätettiin.

Nyt presidentti Donald Trumpin ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjaukset ja niiden tekeminen EU:sta ja Natosta piittaamatta on horjuttanut Nato-kumppaneiden luottamusta Yhdysvaltoihin ja sen tukeen.

Kanadassa on jo muutaman vuoden ajan arvosteltu F-35A -hävittäjien hankintaa. Kritiikkiä ovat herättäneet koneissa ilmenneet viat ja kohonneet hinnat. Nyt maan puolustusministeri kertoo, että hallitus harkitsee irtaantumista 88 hävittäjän kaupasta ensimmäisten, jo maksettujen ensimmäisten 16 jälkeen.

Australiassa F-35A-hävittäjät ovat saaneet osakseen kovaa arvostelua. Suuri osa parlamentista ja asiantuntijoista pitää niiden ostamista suurena virheenä, koneita Australian tarpeisiin sopimattomana ja suorituskyvyltään kehnoina.

Portugalin hallituksessa harkitaan vetäytymistä valmistelluista hävittäjäkaupoista. Maan puolustusministerin mukaan USA:n nykyisen johdon arvaamattomuuden takia on harkittava muitakin vaihtoehtoja.

Hollannissa korkein oikeus arvioi parhaillaan, kielletäänkö Hollannissa valmistettujen F-35A -hävittäjien osien vieminen Israeliin, koska se rikkoo kansainvälistä oikeutta tukemalla Palestiinan miehitystä ja etnistä puhdistusta. Tämä kysymys voi nousta esille myös Suomessa, jossa on tarkoitus tehdä joitain alihankintoja hävittäjiin.

Nato-jäsenyyden perustelut kyseenalaisiksi

Hävittäjähankinnassa kiteytyi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutos 2000-luvulla. Ulkopolitiikan ja rauhandiplomatian ensisijaisuudesta oli siirrytty asevarusteluun ja sotilaalliseen voimaan perustuvaan ajatteluun. Suomen sotilasmenot on nostettu yli kaksinkertaisiksi vuoden 2020 jälkeen. Ne ovat nyt yli 6,5 miljardia euroa, noin 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tälle varustelulinjalle ovat antaneet tukensa kaikki eduskuntapuolueet.

Naton kesäkuun huippukokouksen valmisteluissa on esitetty tavoite sotilasmenojen nostamisesta vähintään 3 prosenttiin kunkin jäsenvaltion bruttokansantuotteesta. Se tarkoittaisi Suomen valtion budjetissa 2-3 miljardin euron vuotuista lisäystä sotilasmenoihin. Jos hävittäjäkauppa viedään päätökseen suunnitelmien mukaan vuoden 2028 loppuun mennessä, pitää sen jälkeen tehdä taas uusia useiden miljardien asehankintoja, jotta 3 prosentin Nato-suositus toteutuu.

Miljardien käyttäminen asehankintoihin – etenkin tilanteessa, jossa julkisen talouden tasapaino ja valtion velan vähentäminen on asetettu talouspolitiikan johtotähdeksi – uhkaa leikkauksilla eläkkeitä, muuta sosiaaliturvaa ja julkisia palveluja. Militarismin vyöryn alle näyttävät jääneen päätöksenteossa niin ympäristökriisit, hyvinvointipalvelujen rahoitusvajeet, kohtuuttoman korkeat asumismenot, työttömyys kuin monet muut ihmisten arjen turvallisuuden haasteet.

Tapahtumat reaalimaailmassa ovat osoittaneet Suomen hävittäjähankinnan ja Nato-jäsenyyden perustelut kyseenalaisiksi. Siitä on syytä tehdä johtopäätökset eikä uskotella pääministerin tavoin ”Suomen voivan luottaa Yhdysvaltoihin tärkeimpänä kumppanina”.

Suomen ja Euroopan turvallisuutta ei lisätä uusilla hävittäjillä, saati ydinaseilla. F-35A -hävittäjäkaupasta irtaantuminen ei ole yksinkertaista, mutta sille on perusteita kun jopa Pentagonin raporttien mukaan hävittäjät eivät ole toimintakykyisiä, niillä on sattunut poikkeuksellisen monia vaarallisia onnettomuuksia ja hävittäjien hintaa nostavat jatkuvasti niiden suunnittelun ja tuotannon virheet. Perusteltu epäluottamus Yhdysvaltojen johdon politiikkaan antaa aiheen arvioida uudelleen myös Yhdysvaltojen kanssa tehty DCA-sopimus, joka tuo Suomeen Yhdysvaltojen tukikohtia ja asekuljetuksia, joita Suomen viranomaisilla ei ole sopimuksen mukaan edes oikeutta valvoa. Kyse on myös siitä, että tarvitaan lisää rahaa ihmisten hyvinvointiin ja ilmastotekoihin, joiden lykkääminen uhkaa johtaa katastrofiin.