EU:n palveludirektiivi uhkaa julkisia palveluja

Mielipidekyselyissä suomalaiset ovat pitäneet tärkeimpinä asioina EU-vaaleissa sitä hyvinvointipalvelujen, sosiaaliturvan, työllisyyden ja muuta arkielämän turvaa. Jostain syystä jopa samojen medioiden, kuten Helsingin Sanomien, vaalikoneista puuttuvat juuri nämä kysymykset.

EU vaikuttaa hyvinvointipalveluihin monella tavalla.

Kun Suomi päätti hakea EU:n jäsenyyttä, totesi EU-komissio ns. maalausunnossa, että EMU-kriteerit edellyttävät Suomessa ”julkisten menojen ja työvoimakustannusten merkittäviä sopeutustoimia”. Niistä tärkeimpänä komissio piti kuntien menojen leikkaamista. Valtion menoja onkin leikattu EU-jäsenyyden aikana lähes 10 miljardilla eurolla. Siitä noin puolet on leikattu kuntien palvelujen rahoituksesta. EU:n laajeneminen ja uusien jäsenmaiden matala verotus lisää paineita julkisten menojen leikkaamiseen Suomen kaltaisissa maissa.

EU:n perustuslailla on tarkoitus sementoida tämän linjan vaihtoehdottomuus kirjaamalla perustuslakiin mm. talous- ja rahaliiton kriteerit. Perustuslakiin esitetään lisäksi EU:n toimivallan laajentamista julkisia palveluja koskeviin kauppasopimuksiin ja sosiaalipolitiikan yhteensovittamiseen. Tämä liittyy erityisesti artikloihin I-12, III-6 ja III-217, joilla kauppapolitiikan toimivaltaa laajennetaan.

Hallituksen mukaan näihin artikloihin on tulossa hallitusten välisen konferenssin neuvotteluissa vielä korjaus, joka säilyttäisi julkisia palveluja koskevat päätöksen yksimielisyyttä vaativan päätöksenteon piirissä. Tiedot puheenjohtajamaan Irlannin esityksestä eivät valitettavasti kuitenkaan vahvista tätä.

Puheenjohtajan esityksessä lähdetään siitä, että kansainvälisiä kauppasopimuksia ei voi päättää enemmistöllä jos vastaavia asioita ei myös sisämarkkinoilla päätetä enemmistöllä. Perustuslakiesitys kuitenkin laajentaa samaan aikaan enemmistöpäätöksenteon piiriä myös hyvinvointipolitiikan monella alueella. Näin julkisia palveluja koskevia päätöksiä voitaisiin jatkossa tehdä yhä useammin enemmistöllä, vastoin esimerkiksi Suomen eduskunnan kantaa. Lisäksi perustuslakiesityksestä on jätetty pois nykyisen EU-sopimuksen ns. suojalausekkeet, joiden mukaan julkiset peruspalvelut säilyvät jäsenvaltioiden kansallisessa päätösvallassa.

EU-komissio on jo esittänyt esimerkiksi Maailmankauppajärjestön neuvotteluissa vesihuoltoa palvelujen ottamista vapaakauppaa koskevaan GATS-sopimuksen piiriin. Samanlaisia paineita on monissa sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluissa. Tämä EU:n yhdessä USA:n kanssa ajama kauppapoliittinen linja vaikeuttaa myös kehitysmaiden pyrkimyksiä rakentaa julkisia hyvinvointipalveluja.

Kansalaisten perusoikeuksia koskeva luku perustuslakiesityksessä on monelta osin askel taaksepäin verrattuna kansallisiin perustuslakeihin. Se ei velvoita unionia takaamaan kansalaisten sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä perusoikeuksia. Ne ovat perustuslaissa alistettu kaupallisille tavoitteille.

EU:ssa vallalla olevia pyrkimyksiä kuvaa komission ehdotus palvelukauppaa ohjaavaksi direktiiviksi. Sen tarkoitus on yhtenäistää palvelujen sisämarkkinat ja poistaa esteet palvelujen liikkuvuudelta. Direktiiviin liittyy monta isoa ongelmaa:

1.  Se perustuu ns. lähtömaaperiaatteelle, jonka mukaan vietäessä palveluja toiseen maahan, yritys noudattaa lähtömaan säädöksiä eikä vastaanottajamaa saa asettaa lisävaatimuksia palvelujen tarjoamiselle. Eli jos jossain EU-maassa on heikommat laatuvaatimukset vaikkapa terveyspalveluille tai jos siellä työnantaja ei joudu maksamaan yhtä paljon eläkevakuutus- ym maksuja kuin täällä, ei sieltä tuotaville palveluille voi asettaa lisävaatimuksia täällä.

2.  Valvonta on ehdotuksen mukaan lähtömaan viranomaisten vastuulla. Suomalaisten viranomaisten mahdollisuudet puuttua asioihin riippuvat siten lähtömaan viranomaisten halusta ja resursseista.

3.  Lähetettyjä työntekijöitä koskevia asiakirjoja ei tarvitsisi pitää työntekomaassa. Näin työntekijöiden sopimusten valvonta olisi käytännössä mahdotonta.

4.  Direktiivin ulkopuolella ovat vain sellaiset julkiset palvelut, jotka julkinen sektori tuottaa itse ja jossa palvelumaksuilla katetaan alle puolet tuotantokustannuksista. Suomessa monet kunnalliset palvelut on kuitenkin ulkoistettu tai niiden kustannuksista katetaan yli puolet asiakkaiden maksuilla.

Kyse myös siitä, kenellä valtuus päättää muun muassa julkisia palveluja koskevista ratkaisuista. Nyt näitä asioita koskevia neuvotteluja käydään suljettujen ovien takana eikä kansalaisilla ole mahdollisuuksia vaikutta asioihin. EU:n perustuslaki koskee kuitenkin jokaisen kansalaisen perusoikeuksia. Se muuttaa olennaisesti monia muitakin EU-jäsenyyden ehtoja, esim. militarisoi EU:ta. Perustuslaista pitää järjestää Suomessakin kansanäänestys.

SKP:ssä olemme sitä mieltä, että perustuslaki on syytä hylätä – näin voimme avata tietä toisenlaiseen Eurooppaan, jossa ihmisten perusoikeudet eivät ole kauppatavaraa.