EU-vaalien alhaisesta äänestysaktiivisuudesta syytä tehdä johtopäätökset

15.6.2004

 

Euroopan unionin parlamentin vaalit olivat useissa maissa protesti hallitusten ja euroeliitin politiikkaa vastaan. Suomessa protesti jäi suurelta osin nukkumaan.

Suomen kommunistinen puolue lisäsi hieman äänimääräänsä ja sai 10 222 ääntä, prosenteissa kuitenkin vain 0,6 %. Kannatusosuutta SKP lisäsi Helsingin, Hämeen ja Pirkanmaan vaalipiireissä. SKP:n ehdokkaista keräsi eniten ääniä Kari Peitsamo.

SKP kävi vaalit erittäin vähin voimavaroin, ilman eduskuntapuolueille maksettuja vaali- ja puoluetukia, ja valtamedian syrjimänä. Silti SKP ohitti kannatuksessa myös yhden eduskuntapuolueen, Perussuomalaiset.

Ainoa selkeä vaihtoehto

Ilman SKP:tä vaaleista olisi puuttunut selkeä vaihtoehto. Mikään eduskuntapuolueiden vaaliliitoista ei ollut esimerkiksi yksiselitteisesti EU:n perustuslakia, julkisten palvelujen pakkokilpailutusta ja unionin militarisoimista vastaan. SKP toi vaaleihin myös EU-maiden kommunististen ja vasemmistopuolueiden yhteisen vaaliohjelman, jolle Vasemmistoliitto käänsi selkänsä.

Nämä linjakysymykset eivät nousseet EU-vaaleissa kuitenkaan ratkaiseviksi. Suurin osa kansalaisista ei luottanut mahdollisuuksiin vaikuttaa EU-parlamentin kautta asioihin.

Äänestämättä jättämisen lisäksi kritiikki kanavoitui muun muassa Anneli Jäätteenmäen ja Esko Seppäsen tueksi. Vaikka Jäätteenmäki ja Seppänen tarjosivat vaihtoehdon Paavo Lipposen ja nykyhallituksen linjalle, auttoivat heidän tuomansa äänet samalla keskustaa ja vasemmistoliittoa välttymään vaalitappiolta — ja jatkamaan euromyönteisellä linjallaan.

Suuret erot äänestysaktiivisuudessa

Ahkerimmin kävivät äänestämässä ne, jotka suhtautuvat Euroopan unioniin myönteisimmin. Tämä näkyy vaalituloksissa, erityisesti kokoomuksen suurimpana äänimääränä ja Alexander Stubbin kaltaisen eurointoilijan nousemisena kärkisijoille.

Vaikka äänestysaktiivisuus kohosi edellisistä vaaleista, jätti lähes 60 % äänioikeutensa käyttämättä. Vähäisintä osallistuminen oli pienituloisempien keskuudessa. Esimerkiksi Helsingin hyvätuloisimmilla alueilla Kuusisaaressa ja Lehtisaaressa äänestysaktiivisuus oli lähes 60 %, mutta monissa Itä-Helsingin lähiöissä jäätiin alle 30 % tasolle. Vaalipiireistä vain Helsinki, Uusimaa, Varsinais-Suomi ja Vaasa ylittivät 40 % aktiivisuuden.

Aktiivisuutta alensi osaltaan se, että valtapuolueet ja media keskittyivät komissaaripelin kaltaisiin asioihin ja jättivät toissijaiseksi useimpien ihmisten tärkeinä pitämät kysymykset työllisyydestä, hyvinvointipalveluista, Suomen liittoutumattomuudesta ja omasta päätösvallasta. Kuvaavaa on esimerkiksi se, että vaalikoneissa ei kysytty ehdokkaiden kantaa peruspalvelujen kohtaloon EU:n perustuslaissa, vaikka galluppien mukaan suurin osa äänestäjistä piti tätä tärkeimpiin kuuluvana asiana.

Mitä johtopäätöksiä?

Kun enemmistö kansalaisista Suomessa ja koko EU:ssa ei usko mahdollisuuksiin vaikuttaa EU-vaalien kautta, on siitä syytä tehdä johtopäätöksiä myös muun kuin vaalikampanjoiden osalta:

— kun EU:n vallankäytöltä puuttuu kansalaisten enemmistön hyväksyntä, ei ole perusteita ainakaan lisätä EU:n valtaa eikä laajentaa unionin toimivaltaa uusille alueille, kuten EU:lle valmistellussa perustuslailla aiotaan tehdä

— on lisättävä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia EU-politiikassa muun muassa järjestämällä kansanäänestys EU:n perustuslaista ja parantamalla ay- ja kansalaisliikkeiden mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon

— julkisuudessa on annettava lisää sananvaltaa EU-kriitikoille ja EU-vastustajille, joita syrjittiin television vaalikeskusteluissa ja Helsingin Sanomien kaltaisissa valtalehdissä.
 
SKP:n ehdokkaat ja vaalityöntekijät ansaitsevat lämpimät kiitokset. Samalla on tietysti syytä arvioida kampanjan kokemuksia. Missä onnistuimme, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, miksi protesti ja muutoksen vaatimus eivät nousseet vahvempana, miten jatkamme kamppailua vaihtoehdon puolesta? Tässä on kyse myös lokakuussa pidettävien kunnallisvaalien kannalta keskeisistä johtopäätöksistä. EU-vaalit loivat pohjaa myös kommunistien voimien kokoamiselle entistä laajemmin kunnallisvaaleissa.

Kansanäänestysliike

Kokoomus ja SDP korostivat ennen vaaleja konservatiivien ja sosialidemokraattien eurooppalaisten ryhmien muodostavan vaalien päävaihtoehdot. Tosiasiassa nämä ryhmät ovat sopineet lähes kaikista asioista EU:ssa eivätkä tarjoa mitään vaihtoehtoa. Vasemmistolaisen vaihtoehdon EU-parlamentissa tarjoaa Yhtyneen vasemmiston ryhmä, joka menetti tosin muutamia paikkoja.

Oikeiston ja sosialidemokraattien yhteinen liittovaltiolinja näkyy EU:n perustuslaissa, joka laajentaa unionin ylikansallista toimivaltaa, ”perustuslaillistaa” uusliberalistisen talouspolitiikan ja militarisoi unionia yhteistyössä Naton kanssa. EU:n perustuslaki uhkaa myös julkisia palveluja, joiden turvaamista koskevat hallituksen lupaukset ovat osoittautuneet ainakin osittain katteettomiksi.

Useissa maissa pidettävät kansanäänestykset asettavat kyseenalaiseksi myös hallituksen väitteet, että perustuslaki ei tuo mitään niin olennaista, että siitä tarvittaisiin kansanäänestys. Tähän mennessä kansanäänestys on luvattu järjestää jo Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Hollannissa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Tanskassa. Se on vahvasti esillä myös Portugalissa, Ranskassa ja eräissä muissa maissa.

Kesän aikana onkin syytä laajentaa nimenkeräystä kansanäänestysliikkeen adressiin perustuslain alistamiseksi myös Suomessa kansanäänestykseen (www.kansanaanestys.fi). Entistä laajemman kansanliikkeen pohjalta kasvaa toivottavasti myös mahdollisuus koota tuleviin vaaleihin laajempi EU-kriittisten ja EU-vastaisten ehdokkaiden lista.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »