EU polki Kreikan demokratian, taistelu jatkuu

EU polki Kreikan demokratian, taistelu jatkuu

Alexis Tsipraksen johtama Kreikan hallitus joutui perääntymään Brysselin maratonkokouksessa lähes kaikista tavoitteistaan. Saksan hallituksen ajama kova oikeistolainen eurokuri polki alleen Kreikan demokratian ja pyrkimykset vapautua kurjistamispolitiikasta.

Syrizaa ja Tsiprasta ei voi ainakaan sinnikkyyden puutteesta syyttää. Neuvotteluja käytiin yli viisi kuukautta, ja nyt viimeisessä vaiheessa ensin 14 tuntia euroryhmässä ja sitten 17 tuntia euroryhmän huippukokouksessa. Kreikan hallitus teki lukemattomia ehdotuksia, mutta euroryhmä ja Troikka eivät suostuneet neuvottelemaan mistään vaihtoehdoista aiempien hallitusten kanssa tekemilleen ohjelmille, vaikka ne ovat johtaneet katastrofiin.

Kun kreikkalaiset sanoivat kansanäänestyksessä selvästi OXI, EI kurjistamispolitiikalle, olisi voinut odottaa euroryhmältä edes jonkinlaista kunnioitusta Kreikan demokratiaa ja itsemääräämisoikeutta kohtaan. Mutta kävi päinvastoin. Euroeliitti raivostui siitä, että kansalle annettiin sanavalta asiassa, jonka eliitti katsoi kuuluvan pieneen piiriin, suljettujen ovien taakse. Leikkauspolitiikkaa omissa maissaan ajavat EU-johtajat eivät myöskään halunneet antaa mahdollisuutta vaihtoehtoisen politiikan onnistumiselle, joka voisi rohkaista muitakin irtaantumaan leikkauspolitiikasta.

Paljon miinuksia, vain vähän plussia

Brysselissä kovan painostuksen alla tehty sopimus on huono, mutta ei tarkoita taistelun päättymistä. Sopimukseen sisältyy Kreikan kohtuuttomien velkojen jonkinlainen uudelleenjärjestely, ilmeisesti ainakin maksuaikojen pidentäminen. Edellisen, Kreikan torjuman lyhyen muutaman kuukauden velkaohjelman sijasta, nyt aiotaan tehdä kolmen vuoden ohjelma. Lisäksi odotetaan EKP:n jatkavan pankkien hätälainoitusta. Nämä toimet voivat rauhoittaa Kreikan taloutta ja antaa aikaa kääntää se nousuun.

Alexis Tsipras arvioi neuvottelujen päätyttyä, että Kreikalle luvattu 35 miljardin euron kasvupaketti, velkojen järjestely ja turvattu rahoitus kolmelle seuraavalle vuodelle vahvistavat rahoitusjärjestelmää, luottamusta talouteen ja investointeihin, vastapainona sopimuksen taloudellisesti kielteisille piirteille. Hän korosti, että taistelu jatkuu.

Sopimus syntyi kiristämällä Kreikan hallitusta maan koko pankki- ja finanssijärjestelmän romahduttamisella. Sopimukseen liittyvät rahoitus- ja velkajärjestelyt edellyttävät, että Kreikan parlamentti hyväksyy sopimuksen ja eräät siihen sisältyvät lakiesitykset erittäin nopealla, kahden-kolmen päivän aikataululla. Sen jälkeen ovat edessä vielä konkreettisemmat neuvottelut lisärahoituksesta ja velkojen järjestelyistä.

Sopimus edellyttää Kreikalta, että arvonlisäveroja korotetaan verokertymän lisäämiseksi, eläkejärjestelmä uudistetaan ”kestävälle” pohjalle, valtiontalouden menoleikkurit otetaan käyttöön jos ylijäämätavoitteita ei saavuteta, markkinoiden sääntelyä puretaan (mm. kauppojen sunnuntai-aukiolot), sähkönsiirtoverkosta vastaavan yhtiön yksityistäminen ellei kilpailua voida toteuttaa muuten, työlainsäädännön muuttaminen ”EU:n vastaavien direktiivien ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti”) ja julkisen hallinnon kulujen karsimista.  Kreikka vaadittiin päästämään ”Instituutioiden” edustajat uudelleen Ateenaan seuraamaan ja valvomaan sopimuksen toteuttamista, vaikka kyse on monista asioista, joissa esimerkiksi EU-komissiolla ja EKP:llä ei omien sääntöjensä mukaan pitäisi olla sanavaltaa.

Poikkeuksena aiempiin velkaohjelmiin sovittiin, että kaikkia Kreikan nykyisen hallituksen johdolla säädettyä humanitaarista kriisiä helpottavia lainmuutoksia ei tarvitse perua. Kreikan hallitus onnistui torjumaan esitykset, joilla olisi peruttu lait, joilla esimerkiksi valtion virastoista irtisanottujen siivoojien ja yleisradion irtisanomiset kumottiin, köyhien velkaongelmia helpotettiin jne. Arvio siitä, onko Syrizan hallituskaudella peruttuja aiempia muutoksia syytä korvata muilla ratkaisuilla säilyy jossain määrin hallituksen käsissä.

Kreikan hallitus pakotettiin hyväksymään sen edeltäjien kanssa sovittuja valtion omaisuuden yksityistämisiä 50 miljardin euron edetä, vaikka tällaisen ohjelman toteuttaminen tiedetään jo aiempien esitysten perusteella kyseenalaiseksi. Esitystä yksityistämisrahastosta, joka olisi sijoitettu Luxemburgiin Saksan valtiovarainministeri Schaublen johtaman pankin alaisuuteen, ei kuitenkaan hyväksytty. Rahasto perustetaan Kreikkaan, sen hallituksen ja EU-komission yhdessä hallinnoimana, ja sen tuotto käytetään Kreikan pankkien pääomittamiseen, velkojen lyhentämiseen ja investointeihin.

Oliko realistisia vaihtoehtoja?

Toisenlaisia päätöksiä olisi tietysti euroryhmän kokouksesta pitänyt saada. Sellaisia, joilla olisi tuettu pankkien ja velkojien sijasta vaikeuksissa olevia kreikkalaisia ihmisiä, hylätty leikkauspolitiikka ja vahvistettu demokratian mahdollisuuksia.  

Olisiko Kreikan hallitus sitten saavuttanut paremman ratkaisun, jos se olisi valinnut eurosta irtaantumisen ja paluun kansalliseen valuuttaan? Jäikö Syriza euron panttivangiksi, ehkä olisi pitänyt valmistella ja valmistautua B-suunnitelmaan, jossa otetaan käyttöön oma valuutta? Oliko Kreikan hallitus sinisilmäinen olettaessaan, että euroryhmä ottaisi huomioon kansanäänestyksen tuloksen joustamalla?

Vaikea sanoa. Enkä minä halua ryhtyä ulkoapäin kreikkalaisille sanomaan, mitä heidän olisi pitänyt tai pitää tehdä. Kreikkalaiset eivät tarvitse lisää oppimestareita vaan lisää solidaarisuutta.

Yianis Varoufakis on tänään kertonut esittäneensä hallituksen sisäpiirin harkintaan yksipuolisia toimia valtion EU:sta riippumattomien velkakirjojen liikkeelle laittamiseksi, yksipuolisella päätöksellä tapahtuvasta EKP:n hallussa olevia Kreikan valtion velkakirjojen leikkaamisesta ja Kreikan keskuspankin irrottamiseksi EKP:n komennosta. Hänkin epäili kuitenkin ”grexitin” onnistumista.

Siirtyminen omaan valuuttaa antaa mahdollisuuksia itsenäisen talouspolitiikan toteuttamiseen. Mutta miten itsenäisen? Grexit ei sinällään ratkaise Kreikan velkaongelmia eikä pankkikriisiä. Olisiko löytynyt voimia toteuttaa omaan valuuttaan siirryttäessä välttämättä tarvittavia muita, radikaaleja uudistuksia? Millaista yhteistyötä grexitin jälkeen olisi syntynyt, vai olisiko Kreikka ajettu vielä pahemmin eristyksiin? Toisaalta Kreikalla ei ole turismin lisäksi paljon vientiä, jonka kasvu toisi merkittäviä hyötyjä valuuttakurssin muutoksesta. Lyhyellä aikavälillä Grexit olisi heikentänyt jo nyt ahdingossa olevien kreikkalaisten toimeentuloa, ehkä rajustikin. Arvelen, että ratkaisevin tekijä Syrizan pohdinnoissa on kuitenkin ollut se, että valtaenemmistö kreikkalaisista haluaa maan pysyvän eurossa.  

Saksa, luottamus ja pelottelu

Saksan Angela Merkel puhui huippukokoukseen tullessaan luottamuspääomasta, jonka Kreikan hallitus hänen mielestään oli menettänyt. Kuka luottaa kehenkin, ja kyllä tässä kreikkalaisessa draamassa on ollut monia hämmentäviä käänteitä. Mutta voi hyvinkin olla, että tämä euroryhmän Kreikka-kokous muistetaankin sinä kokouksena, jossa Saksan hallitus menetti luottamustaan ja ajoi Euroopan tietyssä mielessä EU:n perustamista edeltäviin asetelmiin, muun muassa Saksan ja Ranskan vastakkainasetteluun, jossa Yhdysvallat tuki (lähinnä omista geopoliittisista syistään) Ranskaa ja Kreikkaa, samoin Venäjä. Ainakin Ranskassa monessa muussakin velkaantuneessa euromaassa on myös hallituksilla aihetta pelätä Saksan komentoa.

Syrizan ongelmana euroryhmän kokousta edeltäneinä kuukausina ei todellakaan ole ollut kreikkalaisten luottamuksen puute. Syriza törmäsi siihen, että EU-johtajille tärkeintä on finanssimarkkinoiden, pankkiirien ja eliitin keskinäinen luottamus. Euroeliitti halusi tehdä Syrizasta ja Kreikasta pelottavan esimerkin, jotta muuallakin noussut tyytymättömyys kurjistamispolitiikkaa ja rahaeliitin valtaa vastaan voidaan hiljentää. Se pyrkii selvästi myös hajottamaan Syrizan ja kaatamaan vasemmistolaisen hallituksen.

Eurooppalainen solidaarisuus

Jatkoa ajatellen tärkeintä voi kuitenkin olla se solidaarisuusliike, joka Kreikan vasemmistolaisen hallituksen puolesta nousi ympäri Eurooppaa ja laajemminkin. Vastaavaa ei muiden ns. kriisimaiden kohdalla ole nähty. Vielä tämä kansalaisten Euroopan solidaarisuus ei riittänyt torjumaan Saksan johtamaa oikeistolaista eurokuria. Sen voimistaminen on kuitenkin välttämätöntä. Sosiaalista ja demokraattista kehitystä ei EU:n kurisopimusten puitteissa voida toteuttaa, ei Kreikassa eikä muuallakaan.  

Euroeliitti yrittää Kreikkaan vedoten keskittää entistä enemmän valtaa EU:n epädemokraattisille liittovaltiorakenteille. – Mutta Kreikasta voi tulla myös esimerkki siitä, miksi nykyisten EU-sopimusten tilalle tarvitaan perusteiltaan toisenlaista, sosiaalista ja demokraattista Eurooppaa, joka ottaa joustavammin huomioon eri maiden talouksien erot sekä kunnioittaa demokratiaa ja kansojen itsemääräämisoikeutta.

Hälytys SSS-hallituksesta

Meille Suomessa viikonloppu antoi hälytyksen siitä, mihin keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen SSS-hallitus on viemässä. Aiemminkin Saksan oikeistohallitusta peesannut Suomen hallitus näyttäytyi jopa Saksan hallituksen ”likaisen työn tekijänä”. Vielä euroryhmän sopimuksen jälkeenkin pääministeri Juha Sipilä pitää auki sen, onko hallitus valmis hyväksymään Kreikan uutta velkaohjelmaa, riippumatta siitä hyväksyykö Kreikan parlamentti sen.

Tässä näkyy Sipilän ja Timo Soinin hallitusohjelmaan alun perin sopima EU-linja, johon ei hevin sovi mikään mitä voidaan pitää Kreikan tukemisena. Kovalla linjalla Kreikan suhteen haetaan samalla pontta sille, että hallitus vaatii myös Suomessa työttömien, lapsiperheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja muiden pieni- ja keskituloisten toimeentulon ja julkisten palvelujen leikkaamista. Leikkauspolitiikkaa vastaan meilläkin nousseita liikkeitä onkin syytä voimistaa ja koota yhteistyöhön, esimerkiksi 22.elokuuta tulevaan mielenosoitukseen.