Esitys Suur-Helsingistä syytä haudata epärealistisena

11.3.2015

Suur-Helsinki –hanke on kaatunut, eikä sen perään kannata haikailla.  Koko tämä metropolialueen kuntajakoselvitys on ollut alusta alkaen merkillinen näytös, jossa Helsingillä on ollut Straussin operetin naurettavan Lapakon rooli.

Naapurikunnat ja vielä vähemmän muu Suomi ovat uskoneet Suur-Helsingin muodostamisen järkevyyteen. Helsingin seudun ja Suomen talouden kehitys ei todellakaan ratkea sen mukaan, yhdistetäänkö Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen ja Sipoo.  Oleellisia ovat ihan toisenlaiset tekijät, esimerkiksi se ohjataanko yritysten tuotot keinotteluun vai investointeihin tai jatketaanko leikkaamista koulutuksesta ja muista palveluista.

Helsingin seudulla on paljon kuntarajojen yli meneviä tarpeita ohjata muun muassa palveluja, liikennettä, maankäyttöä ja elinkeinopolitiikkaa. Mutta eivät nämä tarpeet rajoitu vain nyt esillä olevaan viiteen kuntaan. Kyse on pikemminkin maakuntatason tarpeista ylikunnalliseen yhteistyöhön.

Toisaalta tässä kuntajakoselvityksessä hahmoteltu yhdistetyn Suur-Helsingin monikeskuksinen rakenne on liian iso lähidemokratian kannalta. Helsingissä pitäisikin kaivaa esille jonnekin kaupunginkansliaan haudatut johtopäätökset demokratiapiloteista.

Kuntajakoselvitystä lähdettiin jostain syystä tekemään erillään samaan aikaan vireillä olleesta sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Lisäksi oli vielä kolmas erillinen hanke metropolihallinnosta. Jostain syystä Kataisen kuuden puolueen hallitus kuvitteli saavansa näistä aikaan historiallisen uudistuksen. Tuloksena oli Suomen sodanjälkeisen ajan politiikan suurin sotku ja pannukakku.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä on alusta alkaen esittänyt vaihtoehtona kaatuneille sote-, metropoli- ja Suur-Helsinki-hankkeille kolmiportaista paikallishallinnon uudistamista. Siinä kootaan maakuntatason vaaleilla valittavan hallinnon alaisuuteen erikoissairaanhoito, muut erityistason palvelut, maakuntaliitot, ely-keskukset ja muut laajaa kuntien yhteistyötä edellyttävät ja valtion aluehallinnon tehtävät. Kuntatasolle jäisi pääosa peruspalveluista. Samalla kehitettäisiin osallistuvaan budjetointiin perustuvaa lähidemokratiaa. Tällaiseen uudistukseen pitää liittää myös valtion toimia, mm. sosiaalisten oikeuksien vahvistamiseksi lainsäädännössä ja palvelujen rahoituksen vahvistamiseksi progressiivisella verotuksella, joka ulotetaan koskemaan myös pääomatuloja. 

Samalla kun kannatan kaupunginhallituksen esittämän kuntien yhdistämisen hylkäämistä toivon, että kunta- ja sote-uudistuksessa aloitetaan uusi vaihe asukkaita kuulemalla.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »