Syksyllä minulta jäi jostain syystä näkemättä Teatteri Avointen Ovien näytelmä Erottaja 1917-1918. Onneksi siitä tuli muutama lisänäytös.

Anneli Kannon ja Heini Tolan kirjoittama ja Tolan ohjaama näytelmä tarkastelee Suomen itsenäistymisen ja sisällissodan vaiheita nuoren piian, hänet palkanneen äveriään herrasväen ja piikaan ihastuvan punakaartilaisen yksilötason kokemusten kautta. Samalla se laajenee yhteiskunnalliseksi kuvaukseksi naisten ja työläisten vapaushaaveista, järjestäytymisestä, luokkataistelusta ja sen kääntymisestä koston kevään murhenäytelmäksi.

Näytelmä kertoo paikallisiin tositapahtumiin – muun muassa kuulustelupöytäkirjoihin – perustuen piika Ida Redsvenin ja Handelshögskolanin rehtori Oskar Rosenqvistin kohtaloista Helsingissä keväällä 1918. Se onnistuu kuvaamaan pienin keinoin ihmisten välisiä suhteita ja suuria tunteita – ystävyyttä, rakkautta ja vihaa – mutta myös eriarvoisuutta, luokkaristiriitoja ja sotaa. Ihmiset ja tapahtumat tulevat lähelle, koskettavat.

Kevään 1917 optimistiset haaveet ja iloiset laulut vaihtuvat vihapuheisiin ja dramaattiseen kuvaukseen saksalaisjoukkojen tunkeutumisesta Helsinkiin kortteli korttelilta, lopulta punaisia vankeja ihmiskilpenä käyttäen yli Pitkänsillan. Kun Ida saa ankarimman mahdollisen tuomion ja näytelmä päättyy pimeään, on katsomossa pitkään aivan hiljaista, ja monen silmissä kyyneliä.

 

(Kuvassa Idan roolissa Maija Andersson. Kuva Mitro Härkönen.)