Helsingin uusi yleiskaava kaatui monilta keskeisiltä osin hallinto-oikeudessa. Oikeus kumosi lainvastaisena Keskuspuiston, Vartiosaaren, Ramsinniemen, Itä-Villingin ja Melkin viher- ja virkistysalueille sekä osan Pajamäkeen osoitetusta rakentamisesta. Lisäksi se kumosi Länsiväylän, Turunväylän, Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän kaupunkibulevardit.

Hallinto-oikeuden ratkaisu on iso ja tärkeä voitto asukastoiminnalle ja kansalaisjärjestöille, jotka ovat sinnikkäästi puolustaneet viher- ja virkistysalueita. Samalla se on tuomio asukkaiden mielipiteistä, luontoarvoista ja maakuntakaavan määräyksistä piittaamattomalle kaavoitukselle, jota on tehty kaupunkisuunnittelusta vastaavan apulaispormestari Anni Sinnemäen sekä kokoomuksen, vihreiden ja sosialidemokraattien johdolla. Vielä kaupunkisuunnittelulautakunnassa tätä linjaa tukivat myös Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten edustajat, joiden kriittisyys esimerkiksi Keskuspuiston osalta heräsi vasta asukkaiden vastustuksen myötä.

Tekopyhää ihmettelyä

Yleiskaavaa ajaneiden poliittisten ryhmien johtajat ja kaupunkisuunnittelusta vastaava toimialajohtaja Mikko Aho ovat julkisuudessa ihmetelleet hallinto-oikeuden tuomiota. Minusta on pikemminkin syytä ihmetellä sitä, miksi he lähtivät ajamaan yleiskaavaa, jonka tiedettiin olevan keskeisiltä osin maakuntakaavan ja valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden vastainen, eli rikkovan maankäyttö- ja rakennuslakia? Asukkaiden, järjestöjen, Ely-keskuksen, liikenneviraston ja Museoviraston valituksissa esitetty kritiikki lainvastaisuudesta oli esillä jo kaavan valmistelun alusta alkaen.

Kokoomuksen ja vihreiden ryhmien johtajat ovat väittäneet hallinto-oikeuden tuomion osoittavan, että valtio estää Helsingin kehityksen ja kasvun. Tosiasiassa yleiskaava perustuu poikkeuksellisen suuren ylimitoitukseen. Siinä on yli kaksi kertaa enemmän rakennusalaa kuin nopeankaan kasvun tavoitteisiin tarvitaan. Rakennusmaata riittää pitkiksi ajoiksi.

Vastakkain tässä eivät ole valtio ja Helsinki, vaan asukkaat ja kaupungin päättäjien enemmistö. Vastakkain ovat myös oikeusvaltion periaatteet ja kehno suunnittelu, jonka taustalla vaikuttavat suurten puolueiden epämääräiset lehmänkaupat ja gryndereiden intressit.

Hallinto-oikeus olisi voinut tuomita yleiskaavan laajemminkin, mutta se pitäytyi aika suppeaan tulkintaan maankäyttö- ja rakennuslaissa. Esimerkiksi Vanhankaupunginlahden Natura-alueen ja Tuomarinkylän kulttuurimaiseman arvoille hallinto-oikeus ei antanut sellaista merkitystä, kuin olisi voinut. Myös kaavan kyseenalaista esitystapaa (pikselikaava) ja Malmin kenttää koskevat valitukset hylättiin.

Mitä tekevät vihreät nyt?

Hallinto-oikeuden tuomio on erityisen kiusallinen vihreille. Ensin Sinnemäen johdolla valmisteltiin yleiskaavaehdotus, jossa hylättiin vihreät arvot ja rakentamisesta suuri osa sijoitettiin viheralueille. Sitten vihreät ratkaisivat valtuuston äänestyksessä se, että Keskuspuistoon osoitettiin rakentamista. Ja nyt tämä linja on todettu lainvastaiseksi.

Helsingin rakentamista ja kasvua hallinto-oikeuden päätös ei estä. Sen sijaan se tarjoaa mahdollisuuden arvioida uudelleen eräitä yleiskaavan kyseenalaisia osia.

Laittomaksi tuomitusta rakentamisesta Keskuspuistoon, Vartiosaaren, Ramsinniemen, Itä-Villinkiin, Melkkiin ja Pajamäen metsään voidaan luopua hylkäämättä asuntotuotannon tavoitteita. Riittää, kun supistetaan rakentamistavoitteisiin nähden ylimääräistä kaavavarantoa ja käytetään muita yleiskaavassa rakentamiselle varattuja alueita. Vahvana perusteluna tälle on hallinto-oikeuden kannanotto siitä, että Helsingin asukasmäärän kasvu lisää virkistysalueiden tarvetta. Keskuspuiston kohdalla oikeus totesi myös sen seudullisen merkityksen virkistysalueena korostuvan voimakkaasti.

Kun yleiskaavasta päätettiin valtuustossa lokakuussa 2016, selittivät vihreät ja demarit, että kyse oli kaupunkisuunnittelulautakunnassa edustettuna olevien puolueiden sopima paketti, jota ei voinut avata ilman, että koko yleiskaavan hyväksyminen lykkääntyy pitkälle. Nyt tällaista veruketta ei ole.

Jos vihreät ja demarit sekä niin ikään Keskuspuiston ja Vartiosaaren puolesta esiintyneet Vasemmistoliitto ja RKP ovat Keskuspuiston ja itäisen Helsingin tärkeiden viher- ja virkistysalueiden säilyttämisen kannalla, he voivat ratkaista tämän, päättämällä, että Helsinki ei valita niitä koskevista hallinto-oikeuden ratkaisuista korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Samalla olisi syytä ohjeistaa tulevaa asemakaavoitusta niin, että suojellaan myös muita arvokkaita luontokohteita ja kulttuurimaisemia, kuten Viikin peltoja, Vantaanjoen vartta, Tuomarinkylän aluetta, eteläinen Mustavuori, Munkkivuoren metsä ja Mäntymäki.

Helsingissä selvitetään parhaillaan kansalaisliikkeen aloitteesta ja edellisen valtuuston päätöksellä kansallisen kaupunkipuiston perustamista. Hallinto-oikeuden tuomio antaa mahdollisuuden sisällyttää kansallista kaupunkipuistoa koskevaan esitykseen muun muassa Keskuspuisto koko laajuudessaan, Vartiosaari ja Ramsinniemi. Niitähän ei lain mukaan kansalliseen keskuspuistoon voi hyväksyä, jos kaupunki kaavoittaa ne rakentamiseen.

Uusia liikenneratkaisuja

Neljän keskeisen kaupunkibulevardin kaatuminen hallinto-oikeudessa vei pohjaa uuden yleiskaavan liikennesuunnitelman keskeisiltä osilta. Mutta tältäkin osin esitettiin jo yleiskaavan valmisteluissa vaihtoehtoja, joihin voitaisiin nyt tarttua. Viher- ja virkistysalueille rakentamisen sijasta voidaan uusilla raideliikenteen ratkaisuilla vapauttaa liikenneväyliin käytettävää maata rakentamiseen. Uusien raideliikenteen väylien kustannukset olisivat selvästi pienemmät kuin väyliin yleiskaavassa varattujen alueiden rakentamisen tuomat lisätulot.

Vielä ehdittäisiin arvioida uudelleen myös noin noin 375 miljoonaa euroa maksavien Kruunusiltojen rakentaminen, joka ei ole vielä varsinaisesti alkanut. Kruunusiltojen jo alun perin kyseenalaisilta kannattavuuslaskelmilta putosi vähäkin pohja, kun hallinto-oikeus tyrmäsi silloille suunnitellun raitiolinjan jatkamisen ja siihen liittyvän asuntorakentamisen Vartiosaareen ja Ramsinniemeen.

Ylimielisyys ja grynderien intressit

Kaupunkisuunnittelun johtoportaassa näyttää kuitenkin olevan vallalla ylimielinen ”me teemme mitä tahdomme” -henki. Yleiskaavan ohella se on näkynyt Östersundomin osayleiskaavan valmistelussa. Östersundom pakkoliitettiin kovalla tohinalla Helsinkiin. Sinne valmisteltiin ”henkseleitä paukutellen” osayleiskaavaa, joka ei ottanut huomioon muun muassa Natura-lainsäädäntöä ja pysähtyi siksi Ely-keskukseen. Nyt Helsinki on tuomassa päätettäväksi uuden version, vaikka Ely-keskus on selvästi ilmoittanut, että sekään ei vastaa mm. Natura-suojelun ja virkistysalueiden vaatimuksia.

Samanlaiseen ylimielisyyteen asukkaat törmäävät jatkuvasti myös asemakaavoituksessa. Osallisuus ja vuorovaikutus kuitataan muka tapahtuneeksi, vaikka asukkaiden yli kävellään tylysti ja kaavoja viedään eteenpäin jossain muualla, pienessä piirissä sovitusti.

Mitä tekee tässä tilanteessa Helsingin uusi valtuusto? Tyytyykö se vain seuraamaan kaavoituksesta vastuussa olevan apulaispormestarin, toimialajohtajan ja lautakunnan pyrkimyksiä jatkaa helsinkiläisten mielipiteistä ja oikeuden päätöksistä piittaamatonta toimintaa? Vai antaako se kaavoitukselle uuden suunnan, joka säilyttää tärkeät viher- ja virkistysalueet, tarttuu raideliikenteessä uusiin vaihtoehtoihin, muuttaa asuntotuotannon painopistettä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon suuntaan ja irrottaa kaavoituksen kytköksistä gryndereiden, kauppaketjujen ja sijoittajien intresseihin.