Ennusteeni on, että lähellä eläkeikää olevien työntekijöiden työttömyys tulee pikemminkin tällä toimenpiteellä kasvamaan kuin työllisyys kohenemaan, arvioi pitkään työelämän muutoksia tutkinut professori Harri Melin hallituksen päätöstä lopettaa eläkeputki. Tämä onkin todennäköistä – toisin kuin pääministeri Sanna Marinin lupaus eläkeputken poistamisen tuomasta 10 000 lisätyöllisestä.

Eläkeputken lopettaminen perustuu virheelliseen olettamukseen, että työmarkkinoiden ongelmana olisi liian hyvästä työttömyysturvasta johtuva työvoiman tarjonnan vähyys eikä työvoiman kysynnän puute.

Työttömyysturvan leikkaaminen ei luo työpaikkoja. Se voi kyllä muuttaa työttömyyden ikärakennetta, mutta kokonaisuutena työllisyys siitä tuskin paranee, kun ostovoima heikkenee.

Siirtymäkausi ei poista ongelmia

Hallitus pehmensi hieman eläkeputken lopettamista eli yli 61-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien ansiosidonnaisen työttömyysturvan lisäpäivien poistamista. Muutos tulee voimaan asteittain vuosina 2023–2025. Vuonna 1965 syntyneet ovat siis ensimmäinen ikäluokka, jonka työttömyysturvaa se leikkaa.

”Päätös ei vaikuta Kaipolan tehtaalta, Naantalin jalostamolta tai koronakriisin jälkimainingeissa irtisanottavien ihmisten elämää”, kehui ministeri Li Andersson. Mutta entä vuoden 2025 jälkeen? Tuohan yritysten pyrkimys tehdä voittoa mahdollisimman vähin työvoimakustannuksin ja talouden rakennemuutos jatkossakin joukkoirtisanomisia.

Eläkeputken lopettamista pehmennettiin myös lisäämällä hieman muutosturvaa. Jos työntekijä on ollut yli 5 vuotta saman työnantajan palveluksessa ja yli 55-vuotias, hän on oikeutettu kahden kuukauden palkkaa vastaavan koulutustuen nykyisen yhden kuukauden lisäksi ja yhden kuukauden palkkaa vastaavaan irtisanomiskorvaukseen, joka ei lykkää työttömyyspäivärahan alkamisaikaa. Osa pitkään samalla työntekijällä työskennelleistä saa 5 päivää nykyistä pidemmän työllistymisvapaan.

Muutosturvan parantaminen on tietysti hyvä, mutta kuka uskoo parin kuukauden koulutuksen murtavan ikäsyrjinnän, jota kohtaa jo alle 60-vuotiaana? Ja väliin putoavat ne, jotka eivät ole olleet samalla työnantajalla yli 5 vuotta työttömäksi joutuessaan.

Eläkeputki on tähän asti tarjonnut yli 61-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille mahdollisuuden päästä eläkkeelle putoamatta ensiksi pelkän perusturvan varaan. Tämä vähän inhimillisempi tapa suhtautua ikääntyneisiin pitkäaikaistyöttömiin vaihtuu nyt monen kohdalla turhauttavaksi pikakurssiksi, joka työllistää lähinnä konsultteja.

Toisaalta jos yrityksillä on laissa säädetyt taloudelliset tai tuotannolliset perusteet irtisanomisille, vanhempien työntekijöiden jatkaminen töissä johtaa käytännössä nuorempien irtisanomiseen. Kyse on vain työttömyyden ikärakenteen muuttumisesta ja nuorten työllistymisen vaikeutumisesta.

Kuntien ns. sakkomaksut Kelalle eli pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen korotetut kuntaosuudet puolestaan kertovat siitä, että myöskään kunnat eivät ole järjestäneet työtä tai koulutuspaikkaa alkuunkaan kaikille pitkäaikaistyöstyöttömille.

Missä uudet työpaikat?

Mitään irtisanomisperusteiden yleisiä tiukennuksia esitykseen ei sisälly, vielä vähemmän velvoitteita työnantajille työllistää. Edelleen puuttuvat myös merkittävät julkiset investoinnit työtä ja tuloja luovaan uuteen tuotantoon.

Hallituksen esittämä yli 55-vuotiaiden vähän laajempi oikeus palkkatukeen vuodesta 2023 alkaen voi toki auttaa joitain saamaan töitä – mutta palkkatuen parantaminen ei olisi mitenkään edellyttänyt eläkeputken lopettamista. Esitys helpottaa ikääntyneiden pääsyä joissain tapauksissa osa-aikatyöhön, mutta mitään työnantajaa velvoittavaa oikeutta tähän se ei työntekijöille anna.

Keskustan puheenjohtaja, ministeri Annika Saarikko kertoi hallituksen laittaneen ”kirkon keskelle kylää”. Suunnilleen näin voi olla valtion ja työnantajien maksuosuuksissa, mutta yli 60-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille löytyy tästä kylästä entistä harvemmin sijaa.

 

(Artikkelin kuva: Valtioneuvosto)