Presidentti Trumpin ja varapuheenjohtaja Vancen järjestämä Ukrainan presidentti Zelenskin julkinen nöyryytys oli jopa Trumpin mittapuulla käsittämätön. Samalla se oli paljastava ”tv-show” nykyisen USAn johdon linjasta ja imperialistisesta johtajavaltaisuudesta.

Katselin fox-kanavalta koko 49 minuutin show’n, joka jää taatusti ainutlaatuisena diplomatian historiaan. Minusta on selvää, että kyse oli ennalta harkitusta operaatiosta, jossa Trump halusi käyttää julkisuutta ja tunteiden kuohuttamista painostaakseen Ukrainaa ja osoittaakseen niin kotimaan kuin kansainväliselle yleisölle omaa vahvuuttaan. Vancella oli tässä show’ssa provosoijan rooli. Oma kysymyksensä on, olisiko Zelenski voinut keskittyä hämmentävässä tilanteessatv-kameroiden edessä väittelyn sijaan enemmänkin siihen, miten saada aikaan tulitauko ja avataan tie rauhaan.

Trumpin ja Zelenskin tapaaminen herätti kysymyksiä myös Suomen ja EU:n suhteista Yhdysvaltoihin. Mitä ”yhteisiä arvoja” Suomella on Trumpin ja Vancen puheiden ja esiintymisen kanssa? Mille poliittiselle perustalle nojaavat Suomen Nato-jäsenyys ja Yhdysvaltojen kanssa tehty DCA-tukikohtasopimus? Tarvitaan rauhanpolitiikkaa ja itsenäistymistä Washingtonin ohjauksesta.

EU:n johtajat ovat viime viikkoina toistelleet mantraa unionin oman sotilaallisen voiman vahvistamisesta ja Ukrainan rauhasta voiman kautta. Eikö nyt olisi jo korkea aika tehdä toisenlaisia johtopäätöksiä, kun sodan uhrit lasketaan sadoissa tuhansissa, USAn sotilaallinen tuki on epävarmaa, kun myös USAn tukeen liittyvät – Venäjän tavoin – imperialistiset pyrkimykset (mineraalisopimus ym)?

Eikö EU voisi lähteä aktiivisesti hakemaan tulitaukoa ja sitten rauhaa koskevien neuvottelujen välittäjiä muualta. Turkki jo tarjoutunut ja pohjustanut neuvottelujen jatkamista heti 2022 Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen Istanbulin neuvotteluissa syntyneen alustavan sopimusluonnoksen tarjoamista lähtökohdista. Myös Kiina ja Indonesia ovat ilmoittaneet valmiutensa sovittelutehtäviin.

Tulitauon aikaansaaminen Ukrainassa ja rauhanneuvottelujen käynnistäminen on nyt Euroopassa kiireellisin tehtävä. Mutta Ukrainaan ei tule pysyvää rauhaa irrallaan laajemmasta eurooppalaisesta turvallisuusjärjestyksestä. Tässä Suomella pitäisi olla aktiivinen rooli Ety-järjestön tämän vuoden puheenjohtajana. Voisiko Ukrainan mahdollinen tulevaisuus sotilaallisesti liittoutumattomana ja ydinaseettomana maana saada tukea laajemmasta ydinaseettomasta vyöhykkeestä, jossa Suomi olisi mukana? Vai ovatko presidentti ja hallitus sitomassa Suomea Yhdysvaltojen ydinaseisiin, joiden kuljettamiselle ja sijoittamiselle Suomeen ei aseteta DCA-sopimuksessa mitään kieltoja?

Euroopan ja kansainvälisen politiikan iso murros on haaste myös rauhanliikkeille. Kansalaistoiminnalla ja julkisella keskustelulla on aikaisemminkin nostettu esille ja viety eteenpäin rauhanaloitteita. Sillä oli iso merkitys esimerkiksi Vietnamin sodan lopettamisessa. Se oli myös tärkeä osa Helsingin Ety-kokoukseen johtanutta prosessia.

 

(Kuva Wikipedia)