Berliini järjestyksen kourissa

Nuoruusvuosieni vahvimpiin teatterikokemuksiin kuuluu Helsingin kaupunginteatterissa 1970 näkemäni Berliini järjestyksen kourissa. Siksi menin vähän epävarmoin tuntein eilen illalla katsomaan Teatteri Kultsan uudelleen näyttämölle tuomaa esitystä. Miten harrastajateatteri selviytyy isosta historiallisesta näytelmästä ja sen monista, vaikeistakin lauluista.

Hyvin selvisi. Onnittelut Kultsan koko ryhmälle!

Sattumoisin eilisillan esitykseen osui myös näytelmään aikoinaan musiikin säveltänyt Kaj Chydenius. Hän kertoi väliajalla, että Helsingin kaupunginteatterin esitys erosi Göteborgin kantaesityksestä näytelmän tunnetuimpien laulujen – Lehmukset kukkivat Berliinissä ja Laulu Spartacuksesta – osalta.

Lehmukset kukkivat Berliinissä nostettiin Helsingin esityksessä näytelmän avaukseksi ja Ismo Kallio esittää sitä edelleen. Laulua Spartacuksesta ei taas ollut lainkaan Göteborgissa, ruotsinkieliset sanat eivät jotenkin toimineet. Pentti Saaritsa muokkasi niistä kuitenkin suomenkieliseen esitykseen sanat. Chydenius sävelsi niihin laulun ja Mauno Blomqvist tulkitsi sen niin voimakkaasti, että muistan tunnelman vieläkin.

On oikeastaan yllättävää, että Berliini järjestyksen kourissa esitetään nyt ensi kertaa uudelleen Suomessa. Liekö syynä näytelmän kova sosialidemokratian ja suurpääoman kritiikki? Esimerkiksi 2000-luvun alun sodanvastaisten liikkeiden nousun olisi voinut ajatella herättäneen uudelleen kiinnostuksen tähän ensimmäisen maailmansodan imperialistista luonnetta ankarasti arvostelevaan näytelmään.

Nyt näytelmä vei ajatukset arabimaiden kansannousuihin ja pyrkimyksiin tukahduttaa niitä asevoimin. Mutta myös euroaluetta ravisuttavaan finanssikriisiin ja eri maiden työläisten kilpailuttamiseen toisiaan vastaan – ja taas uhkaavasti voimistuviin nationalistisiin ja äärioikeistolaisiin liikkeisiin.

(Valokuva Jorma Hellström)

Kirjoita kommentti