Automaattimetro syytä haudata – lisää demokratiaa päätöksentekoon
Helsingin metron automatisointihanke on syytä haudata kokonaan. Ainakaan tässä vaiheessa ei ole syytä sitoutua uuteen hankintaan myöhemminkään. Automaattimetron hankinnan kalliiksi tulleesta epäonnistumisesta on aihetta tuoda selvitys myös kaupunginvaltuustolle.
On syytä selvittää muun muassa se, voidaanko puoliautomaattisena toteutettavan metron junavaunuyhdistelmiä ajaa ruuhka-aikoina lyhentämättä niitä nykyisestä tai käyttäen kolmea vaunuparia ainakin Helsingin alueella.
Olin kaupunginvaltuustossa keväällä 2006 ainoa valtuutettu, joka vastusti automaattimetrohanketta. Esitin sen vaihtoehtona puoliautomaattimetron toteuttamista. Hanke on törmännyt paljolti juuri niihin ongelmiin, jotka esitin jo tuolloin perusteluna vastustukselle. Olen viitannut keskusteluissa esimerkiksi koneturvallisuuden asiantuntija Tapio Siirilän esittämiin arvioihin, että automaattimetron laituriovien turvallisuutta ei saada luotettavaksi kun kyse on eri aikoina tehdyistä, suurelta osin vanhoista vaunuista.
Automaattimetrohanke on jo tähän mennessä tullut Helsingille kymmeniä miljoonia euroja kalliimmaksi kuin alun perin esitetty 70 miljoonan hinta. Hinta on noussut jo yli kaksinkertaiseksi, noin 180 miljoonaan euroon. Todennäköisesti edessä on vielä oikeusriita, joka voi kasvattaa laskua. Nyt on pidettävä huolta siitä, ettei sopimusta purettaessa ja uusia ratkaisuja sovittaessa tehdä enää lisää virheitä.
Lasku helsinkiläisille olisi jäänyt pienemmäksi jos peli olisi vihelletty jo aikaisemmin poikki. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ja HKL:n toimitusjohtaja jatkoivat kuitenkin jääräpäisesti hanketta senkin jälkeen, kun HKL:n johtokunta 2012 päätti purkaa sopimuksen ja toteuttaa hankkeen puoliautomaattimetrona. Missään vaiheessa ei asiaa haluttu alistaa kaupunginvaltuustolle, vaikka sitä useampaan kertaan esitin. Asioita ei ole haluttu selvittää avoimesti ja julkisesti.
Eräs automaattimetron epäonnistumisen opetus pitäisikin olla avoimuuden, julkisen keskustelun ja demokraattisen päätöksenteon, mm. valtuuston roolin korostaminen.