Asunnottomuus ja Arava

Hei!
Toimin 80-90-luvulla Maunulan Kinnteistöt Oy:n (nyk. pakkofuusioitu Maunulan Kansanasuntoihin) hallituksessa asukasedustajana ja loppuvuodet varapuheenjohtajana. Viimeisinä vuosinani sain silloin jo kuulla kokoomuksen mandaatilla istuvalta jäseneltä, että on suunnitteilla vaihtaa ”kankea” aravajärjestelmä kirjoituksessasi mainittuun korkotukijärjestelmään eli pankkien valta lisääntyy yhteiskunnallisessa asuntopolitiikassakin.
Oli muuten symptomaattista, ettei MKOY:n hallituksessa istunut yhtään vasemmistolaista.
(pj.kok, vih., kok. + 2 asukasta)
Luin 90-luvulla artikkelin, jossa kerrottiin sodanjälkeisen Suomen asumisrakenteesta. Suurin osa suomalaisista asui vielä silloin vuokralla, mutta kun jälleenrakennus yms. vaati lisäpääomaa rahamarkkinoille, olisi kirjoituksen mukaan strukturoitu asuminen yhä enemmän omistusasuntopohjalle ja näin kerätty pieneltä ihmiseltä kapitaalia suurelle talousrakenteen uudelleenstrukturoinnille.
Keskustelin paljon vanhojen maunulalaisten kanssa ja 50-luvulla aravastandardilla oli heidän kertomansa mukaan korkea statusarvo. Piti voida osoittaa tiettyä vakavaraisuutta päästääkseen asukkaaksi. Yllä mainitsemallani talouden rakennemuutoksella oli seurauksena suuri maaltapako ja asukkaiden valintakriteereitä muutettiin päinvastaisiksi 60-70-luvun paikkeilla: piti osoittaa vähävaraisuutta ja muuta sosiaalista tarvetta päästääkseen asukkaaksi. Toisin sanoen Maunulassakin asui eri kriteereillä valittuja ihmisiä, joista osa (3%? Pakilantien ent. posti edessä istuvat alkkikset?) leimasi
alueen ”slummiksi” ja vähensi aikaisemman asukaskannan statusta ja viihtyvyyttä. Tätä epävarmuutta käyttivät oikeistopolitikot härskisti hyväksi asukasaktiivien demoralisoinnissa. Helsinkiläisyyskään ei ollut enää ratkaiseva valintakriteeri. Tämä näyttää, miten kansanvallassa pientä ihmistä heitellään sinne sun tänne…

Vaihtoehdottomuus asuntopolitiikassa, mitä tulee pääomarakenteisiin, ilmeni omalla kohdallani niin, että kun ostin kovalla rahalla 1994 vanhan 120 m² omakoti-talon L-Pakilasta, lyhensin lainaa pienemmällä summalla per kk, kuin mitä uudessa aravavuokra-talossa Torparinmäessä maksoin 88 m² vuokra-aravasta! Suomessa vallitsevasta asuntokartellista, asuntoteollisuuden ja rahoituslaitosten monopopliasemasta johtuen perusongelma ratkeaisi vain, jos valtio ja kunnat alkaisivat harjoittaa sosiaalista asuntopankkitoimitaa, joka toimisi ei-kaupallisella pohjalla. Ilman merkittäviä voitontavoitteluja, kuten valitettavasti yhtiöidyt ”Helsingin Energiat” yms.
Kyseessähän on Suomen oloissa todellisesta PERUSTARPEESTA, jolla ei pitäisi voida keinotella ja yheiskunnan (HELSIGINkin) olisi otettava asuntoasiat prioritettilistalle.

Toivotan onnea ja menestystä kuntavaaleihin!

Heikki
ent. demari, 54 v.

P.S. Maunulan KOY:n ”Pettisistä” yms. legendoista ja kähmimisistä voisi kirjoittaa kirjan. Joskus tuntui siltä, että jopa kunta riisti vähäosaisilta, esim. ATT tulouttamalla pääomaa vähäosaisilta Helsingin kassaan. ”Mitäs se Plosila nyt yhdestä vuokrankorotuksesta riehuu. Nehän saa sitten valtiolta enemmän asumistukea = tulonsiirtoa valtiolta Helsingille.” Näihin hallituksiin pitäisi saada jäseniksi kirkasotsaisia laskentaekonomeja (vakavasti otettavia ”Kulhioita”) , jotka tunkiota tonkimalla voisivat löytää yhtä sun toista kiinnostavaa.