Helsingin Sanomat arvioi pääkirjoituksessaan (26.6.) Lapinlahden sairaalan myymistä ja Pirkkolan monitoimihallia koskevia kiistoja. Pääkirjoituksessa arvostellaan Helsingin kaupunkia siitä, että ”yrittäjät jäävät melko lailla yksin, kun kaupunki osoittautuukin epäluotettavaksi sopimuskumppaniksi”.

Mielestäni nämä tapaukset ovat pikemminkin esimerkkejä pienessä piirissä sijoittajien kanssa tehdyistä sopimuksista, joiden valmistelussa on sivuutettu asukkaat. Molemmat yrittäjä- ja sijoittajavetoiset hankkeet ovat törmänneet poikkeuksellisen laajaan asukkaiden ja asiantuntijoiden vastustukseen.

Asukkaat ovat joutuneet kansalaistoiminnalle puolustamaan tärkeitä kulttuuri-, luonto- ja sosiaalisia arvoja, jotka kaupunkiympäristötoimialan päätösten valmistelussa on sivuutettu.

Lapinlahden myyminen kiinteistösijoitusyhtiölle olisi yksityistänyt aluetta, rikkonut sen suojelukaavaa ja hajottanut Lapinlahden yhteisöllisen mielenterveyden, kulttuurin ja kansalaistoiminnan keskuksen. Viime vuonna yli 500 miljoonaa euroa ylijäämää tehneellä Helsingin kaupungilla on varaa kunnostaa Lapinlahti ja säilyttää sen hieno kokonaisuus kaupungin omistamana julkisena tilana.

Pirkkolassa taas on kyse monitoimihallin rakentamisestä Keskuspuiston kapeimpaan kohtaan. Keskuspuistoryhmä esitti jo keväällä 2018 hallille useita vaihtoehtoisia paikkoja Pirkkolan liikuntapuiston alueella. Jos ne olisi silloin selvitetty, olisi halliyrittäjäkin välttynyt monilta ongelmilta.

Asiantuntijaryhmä on esittänyt hallikiistan nopeaa ratkaisemista maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella poikkeamispäätöksellä, jonka yhteydessä kaupunki ilmoittaisi samalla valmistelevansa asemakaavan muutoksen, jolla nykyiseen kaavaan merkitty tontti poistetaan ja siirretään halliyhtiön kanssa sovittavaan uuteen paikkaan. Tällainen ratkaisu turvaisi yhtä keskeisistä viheryhteyksistä, luonnon monimuotoisuutta ja ulkoliikunnan reittejä alueella.

Lapinlahdessa ja Pirkkolassa on viime kädessä kyse siitä, kuuluuko Helsingin suunnittelussa ja päätöksenteossa asukkaiden vai suuren rahan ääni. Vastaavia tapauksissa on Helsingissä muitakin.

Monilta kiistoilta vältyttäisiin perustamalla Helsinkiin kansallinen kaupunkipuisto, joka säilyttäisi Keskuspuiston, Helsinkipuiston, merellisen Helsingin ja rakennetun kulttuuriympäristön laajat alueet rakentamiselta. Se olisi vastaus myös korona-ajan korostamaan viheralueiden tarpeeseen.

 

(Mielipidekirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 30.6.2020, toimituksen muutaman sanan muutoksin.)