Alustus SKP:n keskuskomitean kesäkokouksessa

Alustus SKP:n keskuskomitean kesäkokouksessa

Nykytilanteessa olisi virhe ajatella, että voimme jatkaa entiseen tapaan tai ettei nyt ole mahdollisuuksia vaikuttaa. Tilanne on jatkuvassa, osin jopa dramaattisessa muutoksessa. Stora Enson tehtaiden sulkemiset ovat tästä vain eräs esimerkki.

Myös politiikan kenttä on muutoksessa. Sekä SDP:ssä että Vasemmistoliitossa on paljon kritiikkiä uusliberalistiseen politiikkaan sopeutumisesta ja visioiden puutteesta. Vasemmistoliitossa uusi puheenjohtaja tuo radikaalimpia tunnuksia ja toimintatapoja, vaikka on myös toisenlaisia johtopäätöksiä. Vihreissä hallituksen linja kasaa paineita ydinvoimahankkeiden lisäksi mm. kehitysyhteistyön leikkaamisen takia. Vaalirahoitusskandaalit ovat asettaneet kokoomuksen oikealle paikalleen suurpääoman puolueena ja paljastaneet keskustan ja kokoomuksen hankkineen vaalivoiton talousrikollisten avulla. Perussuomalaiset hyötyvät tästä, mutta Soinin hallitushinku tekee heidän kauttaan protestoinnista vaarattoman.

Monet ekonomistit arvioivat, että talouskriisissä pahin olisi jo ohitse Yhdysvalloissa ja muissa keskeisissä maissa. Ainakaan Suomen osalta tämä ei näytä pitävän paikkaansa. Suomen vienti on EU-maiden jyrkimmässä pudotuksessa, vuodessa – 37  % ja bruttokansantuotteen arvioidaan laskevan tänä vuonna 7 %. Tähän vaikuttaa Suomen talouden poikkeuksellisen suuri riippuvuus viennistä ja viennin painottuminen euroalueen ulkopuolelle, jossa yliarvostettu euro heikentää kilpailukykyä. Työttömyys on kasvanut yli sadalla tuhannella viime vuoden kesäkuusta ja pahin on vasta edessä. Teollisuuden monet lomautukset muuttuvat irtisanomisiksi ja kunnissa suurimmat leikkaukset ovat vasta tulossa.

Ekonomistien optimistiset arviot talouden elpymisestä perustuvat lähinnä luottamuksen palautumiseen rahoitusmarkkinoilla. Kriisi ei kuitenkaan johdu vain luottamuksen romahtamisesta. Taantumaa pitkittää valtava velkaantuminen, joka yhdistyy työttömyyteen, ostovoiman heikentymiseen ja varallisuusarvojen alentumiseen. Talouskriisiin liittyy energiakriisi ja ekologinen kriisi. Pelkkä elvytys ja rahoitusmarkkinoiden valvonta eivät riitä, ellei puututa kriisin perussyyhyn eli suuryritysten, erityisesti finanssipääoman valtaan.

Stora Enson tapaus on tästä kuvaava esimerkki. Yhtiön taseessa on aiempien vuosien voittovaroja 2,8 miljardia euroa ja ylikurssirahastossa 2 miljardia. Stora Enson tulos on lamasta huolimatta ollut tänäkin vuonna lievästi voitollinen ilman kertaluontoisia eriä ja arvonalennuksia, joilla on kuitattu yhtiön johdon ulkomaille tekemisiä miljardien virheinvestointeja. Sen sijaan, että olisi investoinut tosissaan uusiin tuotantosuuntiin ja tuotteisiin, kuten biopolttoaineet, älypaperi ja puurakentaminen, yhtiön johto on hakenut pikavoittoja Amerikasta. Sama koskee UPM:ää ja M-Realia. Osakekurssien ja voittojen kasvattaminen on yhtiöiden johdolle tärkeämpää kuin se, miten käy työntekijöiden, perinteisten teollisuusalueiden ja koko kansantalouden. Ja porvarihallitus on omistajapolitiikallaan antanut yritysten johtajille tähän vapaat kädet.

Joukkoirtisanomiset toimivat samalla iskunyrkkinä, jolla työnantajat pyrkivät lamaannuttamaan koko ammattiyhdistysliikkeen ja torjumaan vaatimukset työehtojen parantamisesta. Päänavaajaksi lähes nollalinjalle on saatu metalliliitto. Porvarihallitus toimii tässäkin asiassa työnantajien juoksupoikana. Se yrittää kiristää myös kunta-alan nollalinjalle.
Tämä linja vain pahentaa ja pitkittää lamaa. Yhtään työpaikkaa sillä ei turvata.

Tässä tilanteessa on tärkeä nostaa esiin se, miksi lamankin oloissa voi vaatia lisää liksaa ja miten se on koko kansantalouden kehitykselle hyväksi.
—  Yhtiöt ovat tehneet Suomessa pitkään poikkeuksellisen hyvää tulosta. Voittoa tehdään edelleen, vaikka se onkin pienentynyt. Vahva tase antaisi yhtiöille mahdollisuuden tehdä välillä tappiotakin.
—  Pääomatulot olivat viime vuonna yli 10 miljardia euroa suuremmat kuin vuonna 2000. Yritysten voitot ja niistä maksetut osingot ovat lamasta huolimatta yhä selvästi korkeammalla tasolla kuin 90-luvun lopulla.
—  Pääomatulojen verotus on Suomessa vähäisempää kuin EU-maissa keskimäärin. Verotuloja kertyisi yli 4 miljardia enemmän vuodessa, jos verotus olisi EU:n keskitasoa.
—  Hallitus valittaa rahapulaa ja velkaantumista, mutta antoi työnantajille lähes miljardin helpotuksen poistamalla työnantajien kela-maksut ja kevensi tuloverotusta rikkaita suosivalla tavalla noin 1,4 miljardilla vuodessa. Kannattaa muistaa sekin, että bruttokansantuote oli viime vuonna syksyn taantumasta huolimatta noin 70 miljardia suurempi kuin 10 vuotta aiemmin.

Ay-liikkeen johdon toimettomuus osoittaa, että muutos pitää rakentaa kentältä käsin. Luottamusmiesten ja ay-aktiivien yhteistyö yli liittorajojen tuo siihen voimaa. Siksi Kriittisen ay-verkoston käynnistäminen uudelleen 10.lokakuuta pidettävällä tapaamisella on koko ay-liikkeen ja poliittisen tilanteen kannalta keskeinen tehtävä. Kommunistisen nuorisoliiton aloite eri alojen nuorten radikaalimmasta ay-toiminnasta osoittaa, että tässä on myös lisää mahdollisuuksia tavoittaa nuoria duunareita ja pätkätyöläisiä.

Nyt tarvitaan ay-liikkeessä niitä, jotka tuovat luokkanäkökulman keskusteluihin siitä, mihin on rahaa ja mihin ei. Palkankorotusten lisäksi on syytä nostaa keskusteluun työajan lyhentäminen keinona edistää työllisyyttä ja SAK:n esittämän 1 500 euron minimipalkkatavoitteen toteuttaminen. Ay-toiminnassa kannattaa ottaa opiksi Tehyn kokemuksista pelkkää ammattialakohtaista etutaistelua laajemmasta, yhteisöllisestä kamppailusta. Tehy sai vaatimuksilleen lisää tukea ja voimaa osoittamalla, miten hoitajien palkkojen korottaminen on välttämätöntä terveydenhoitojärjestelmän kriisin estämiseksi.

                                      *  *  *

Porvarihallitus teettää leikkauspolitiikan likaisen työn kunnilla. Samalla se yrittää kuntien kautta sitoa eduskunnan oppositiota vastuuseen julkisten palvelujen heikentämisestä ja yksityistämisestä.

Hallitus vetoaa siihen, että kuntien menot ovat kasvaneet viime vuosina. Samalla se jättää kuitenkin kertomatta, että kuntien menoaste on vasta nyt noussut 90-luvun alun lamaa edeltäneelle tasolle. Eikä kaikkia edellisen laman tuomia menoaukkoja ole vieläkään paikattu, sillä menoja ovat kasvattaneet myös kunnille säädetyt uudet velvoitteet. Lisäksi palvelujen tarpeet ovat kasvaneet nopeammin kuin määrärahat. Vanhustenpalvelut ovat tästä vain yksi esimerkki.

Porvarihallitukselle kuntien määrärahat ovat menoeriä, joita pitää karsia. Kuntien palveluihin käytetyt rahat palaavat kuitenkin suurelta osin takaisin verotuloina ja työpanoksina. Ne myös vähentävät lamasta ja sosiaalisista ongelmista muuten aiheutuvia vielä pidempiä laskuja. Kysymys pitää asettaa toisin päin: Kun yksityisten yritysten toimintaa ohjaa yhä yksipuolisemmin vain omistaja-arvojen kasvattaminen, pitää valtion ja kuntien ryhtyä taas luomaan julkisen sektorin omia, työtä ja tuloja tuovaa toimintaa.

Budjettikamppailu on eräs alue, jossa on lisää mahdollisuuksia vasemmiston yhteistyöhön. Keskiviikkona hallituksen budjettiriihen edessä pidettävän mielenosoituksen valmisteluissa on mukana myös Vasemmistonuoret järjestönä ja lisäksi mm. työttömien liikkeen kautta sosialidemokraatteja. Kuntien budjettivalmisteluissa on Helsingissä, Tampereella ja eräissä muissa kunnissa pitkästä aikaa tilanne, jossa vasemmisto on esiintynyt monissa asioissa yhdessä leikkauslistoja, yhtiöittämistä ja yksityistämistä vastaan. Turussa henkilöstön lomauttamiset ovat murtaneet budjettisopua. Vantaalla VAS on kääntynyt meidän tavoin MedOne-sopimusta vastaan. Heinolassa vain parin toverin aloite johti moniin vuosiin suurimpaan mielenosoitukseen lähikoulun puolesta ja siinä myös vasemmistoyhteistyöhön.

Tässä on toinen haaste: Miten tartumme kunnissa, asuinalueilla ja kuntien työntekijöiden keskuudessa mahdollisuuksiin kehittää yhteistoimintaa julkisten palvelujen ja työpaikkojen puolesta. Siinä on usein kyse Turun Pro-kirjasto ja Pro-terveysasema –liikkeiden kaltaisesta toiminnasta, jossa järjestäjänä eivät ole järjestöt eivätkä järjestöjen edustajat vaan henkilöjen muodostamat toimintaryhmät. Eikä kannata hätkähtää, vaikka joku sanoo, että ”täällä ei sitten tehdä mitään puoluepolitiikkaa”. Se heijastaa usein vain huolta siitä, että kansalaistoiminta alistettaisiin jonkin puolueen välikappaleeksi. Kannattaa muistaa Manifestin sanat siitä, että kommunistit eivät edusta työväenliikkeessä mitään koko liikkeen eduista eriäviä etuja vaan he nostavat esiin ja ajavat sen yhteisiä etuja.

Kunnallisten palvelujen alueella käydään nyt tärkeimmät kamppailut yksityistämistä vastaan. Sillä, olemmeko kunnissa asukkaita vai asiakkaita, kansalaisia vai kuluttajia, on myös laajempaa ideologista ja poliittista merkitystä. Vahvistuuko markkina- ja kulutusideologian vaikutus vai nouseeko yhteiskunnallisempaa ja vasemmistolaisempaa ajattelua? Laajeneeko SDP:n ja VAS:n oppositiopolitiikka myös eduskunnan ulkopuolelle ja alkaako paikallisesti kehittyä myös uudenlaisia poliittisia yhteistyömahdollisuuksia.

            *  *  *

Loppukesästä heräsi erikoinen keskustelu siitä, onko Suomi sodassa Afganistanissa. Ministerit Stubb ja Häkämies yrittivät kiistää sen, että suomalaisjoukot ovat entistä syvemmällä USA:n ja Naton johtamassa sodassa, jossa miehitysjoukot ovat myös sisällissodan osapuoli. Tämä johtui ilmeisesti huolesta, että mm. Englannissa ja Saksassa voimistunut keskustelu joukkojen vetämisestä Afganistanista voimistuu myös Suomessa.

Afganistanin sotaa on perusteltu demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamisella. USA ja sen liittolaiset ovat käyttäneet tähän sotaan jo lähes 250 miljardia dollaria. Se on yli kaksikymmentä kertaa enemmän kuin Afganistanin koko bruttokansantuote. Eikö näiden rahojen käyttämisellä muuhun kuin tappamiseen ja tuhoamiseen olisi tuonut todellisia tuloksia ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä?

Suomalaisjoukkojen osallistumisessa Afganistanin sotaan on kyse ennen muuta hallituksen halusta osoittaa lojaalisuutta Yhdysvaltain johdolle. Puolustusvoimille se on tarjonnut myös mahdollisuuden testata tosioloissa Naton taistelutoimintaan osallistumista. Tästä on samalla seurannut se, että raja rauhanturvatoiminnan, kriisinhallinnan ja sodan välillä on hämärtynyt. Suomenkin armeija on omaksunut Naton kokonaisvaltaisen ja hyökkäyksellisen sodankäynnin opit, joissa tuota rajaa ei ole. Naton ajatusmalleja heijastaa sekin, että Katainen ehdottaa budjetissa asehankintojen paisuttamista 760 miljoonaan euroon, eli noin 10 % korotusta – mutta kehitysyhteistyön määrärahojen leikkaamista 140 miljoonalla.

Dosentti Arto Nokkala ihmetteli Varparannan kesäakatemiassa Naton vastustajien hiljaisuutta tilanteessa. Suomalaisten enemmistö on yhä Natoon liittymistä vastaan, mutta mitään laajasti näkyvää vastakampanjaa oikeiston, valtamedian, Atlantti-seuran ym Nato-kampanjalle ei ole.

Toimintasuunnitelman kolmas haaste onkin Naton vastaisten verkostojen ja toimintaryhmien rakentaminen eri puolille maata, ammatillisiin liikkeisiin, oppilaitoksiin, Facebookiin jne. YK:n päivään liittyvät rauhantapahtumat voisivat olla ryhmien vahva esiintulo. Lisäksi tässä on mahdollisuuksia verkostoitua osaksi laajaa eurooppalaista Naton vastaista toimintaa.

            *  *  *

Kataisen alkuviikosta esittämä kannanotto, että Suomeen voisi rakentaa kolmekin uutta ydinvoimalaa, on kuin halpoihin raaka-aineisiin satsaavista banaanivaltiosta, kommentoi johtaviin ympäristöteknologian asiantuntijoihin lukeutuva professori Peter Lund. Miljardien ydinvoimainvestoinnit ovat pois uuden teknologian kehittämisestä. Ne estävät uusiutuvan energian kotimarkkinoiden kehittymisen, jolloin ei synny ponnahduslautaa myöskään uusille ekoteknologian vientiyrityksille.

Kataisen puheet voi tietysti ymmärtää vaalirahoittajille annettujen lupausten lunastamisena. Todennäköisesti yliampuvilla puheilla kolmesta uudesta ydinvoimalasta haluttiin myös suunnata huomio pois siitä, että ydinvoiman lisärakentamiselle esitetyt arviot sähkön tarpeesta ovat paljastuneet yhdenkin voimalan osalta täysin kyseenalaisiksi.

SKP on mukana valmistelemassa syyskuun 5.päivä Helsingissä järjestettävää Ihmistulva-mielenosoitusta ilmastopäästöjen vähentämiseksi ilman uusia ydinvoimaloita. Meiltä toivotaan apua käytännön järjestelyissä, mutta myös ympäristöliikkeen yhteyksien lisäämisessä ay-liikkeeseen. Meillä on tärkeää sanottavaa myös linjakeskusteluun, jossa monien vihreiden ohella Vasemmistofoorumin vetäjä tarjoaa KU:ssa jatkuvaa lamaa vastaukseksi ympäristöuhkiin. Myös ympäristökeskusteluun tarvitaan luokkanäkökulmaa: kuka maksaa ympäristölaskut? Voimme tuoda keskusteluun vaihtoehtoisen taloudellisen kehityksen mallin, jossa ihmisten elintason paraneminen perustuu oikeudenmukaisempaan tulonjakoon ja sellaiseen talouskasvuun, jossa säästetään energiaa ja muita luonnonvaroja.

            *  *  *

TA-Tieto julkaisee lokakuussa kirjan ”Nykyinen kriisi ja Marx”. Kirjoittajina ovat mm. Pekka Sauramo, Esko Seppänen, Pertti Honkanen, Päivi Uljas, John Bellamy Foster, Rosa Luxemburg-säätiön kollektiivi, Heikki Tervahattu ja eräät keskuskomitean jäsenet. Kirjan jo ennalta herättämästä kiinnostuksesta kertoo se, että meidät on pyydetty esittelemään sitä Helsingin Kirjamessujen ohjelmaan, ”Hannu Taanilan lukutunnille”.

Kirja tarjoaa mahdollisuuden nostaa olennaisia kysymyksiä ja radikaaleja vaihtoehtoja keskusteluun vasemmiston kriisistä ja suunnasta. Monipuolinen kirjoittajajoukko antaa myös mahdollisuuksia järjestää sen merkeissä erilaisia vasemmistolaisia yhteiseen keskusteluun kokoavia tilaisuuksia ympäri maata.

Vasemmiston kannatus ei ole koskaan ollut vaaleissa niin alhaalla, kuin kesäkuun EU-vaaleissa. SDP:n ja VAS:n johdossa elätellyt toiveet paluusta hallitukseen ovat kärsineet kovan kolauksen. Nyt on kyse siitä, miten voidaan luoda sellainen poliittinen vaihtoehto, joka voi kaataa porvarihallituksen ja kääntää politiikan suunnan. Nämä odotukset näkyivät Kulttuuritalolla juhannuksen alla pidetyssä Vapaus valita toisin –foorumissa.

Tarvitaan ensinnäkin johdonmukaista oppositiopolitiikkaa, joka näkyy eduskunnan lisäksi kunnissa, ay-liikkeessä ja EU-politiikassa. Toiseksi tarvitaan sen voiman käyttämistä, joka ei riipu eduskunnan voimasuhteista – eli ay- ja kansalaisliikkeiden joukkotoimintaa. Kolmanneksi tarvitaan porvarillisen hegemonian haastamista ihmisten arkikokemuksista tekemien johtopäätösten, yhteiskunnan muutosten ja ristiriitojen erittelyn, käsitteiden ja visioiden tasolla. Tarvitaan marxilaisuutta. Neljänneksi, tarvitaan vasemmistolaisten vaihtoehtojen kehittämistä EU-politiikalle ja kapitalistiselle globalisaatiolle. Ja lopuksi, tarvitaan aloitteita entistä haastavamman ja uskottavamman vasemmistolaisen vaihtoehdon tuomiseksi seuraaviin eduskuntavaaleihin maaliskuussa 2011.

Tällainen vaihtoehto ei synny hetkessä, mutta ei myöskään odottamalla. Se on ennen muuta konkreettisia ehdotuksia, yhteyden ottamista henkilökohtaisesti muihin vasemmistolaisiin, osallistumista mitä erilaisimpiin vastarinnan ilmauksiin ja joukkotoiminnan kehittämistä työpaikoilla, kunnissa, oppilaitoksissa, kansalaisjärjestöissä.

Minusta myös kysymys vaaliyhteistyöstä on syytä nostaa keskusteluun nyt, kun SKP:ssä on edessä valmistautuminen keväällä pidettävään edustajakokoukseen, kun Vasemmistoliitossa on uusi puheenjohtaja ja kun myös VAS:n kentällä keskustellaan yhteistyöstä SKP:n kanssa. Vasemmistopolitiikan tarpeiden ohella pohjaa keskustelulle luo se, että VAS:ssa on monta piiriä, joissa uhkaa paikan menetys tai joissa ei ole saada paikkaa ilman kumppaneita. Myös tekeillä oleva vaalilain muutos äänikynnyksineen ja vaaliliittojen kieltoineen antaa aihetta keskusteluun, kun 2011 vaalit käydään vielä nykyisen lain mukaisesti.

Minusta voisimme ryhtyä valmistelemaan aloitetta SKP:n ja Vasemmistoliiton vaaliliitosta, jolla olisi selkeä politiikan suunnanmuutoksen ohjelma, joka pyrkisi kasvattamaan muutosvoimaa lähivuosien aikana johdonmukaisella oppositiopolitiikalla, jossa kumpikin puolue säilyttää itsenäisyytensä ja jossa vaaliliiton puitteisiin luodaan myös puolueiden ulkopuolisille mahdollisuus tulla mukaan.

Kaiken kaikkiaan haluan korostaa sitä, että SKP:n uuden nousun mahdollisuudet ovat ennen muuta siinä, miten osoitamme kykymme kehittää ay- ja kansalaisliikkeiden toimintaa, miten kykenemme nousemaan marxilaisen keskustelun etummaisiksi edustajiksi, miten rakennamme yhteyttä Euroopan vasemmistoon ja kansainväliseen kommunistiseen liikkeeseen, miten aloitteellisia olemme vasemmistolaisessa ja punavihreässä yhteistyössä.