Alustus SKP:n edustajakokouksen valmisteluista

Alustus keskuskomiteassa SKP:n edustajakokouksen valmisteluista

Kommunistisessa puolueessa edustajakokous on paljon enemmän kuin vain edustajien kokoontuminen hyväksymään julkilausumia ja valitsemaan johtohenkilöt. Kyse ei ole vain kokouksesta vaan sen valmistelusta ja päätöksenteosta prosessina: ”kollektiivisena järjenkäyttönä” (Mikko Lahtinen), puolueesta ”kollektiivisena intellektuellina” (Gramsci) ja keskustelusta ”konkreettisen tilanteen konkreettisena analyysinä”(Lenin). Teemme yhteenvetoa jäsenten kokemuksista, luokkataistelusta ja hahmottelemme linjaa, joka yhdistää eri alueilla käytäviä kamppailuja, teoriaa ja käytäntöä, nykyhetkeä ja sosialismin päämäärää. Edustajakokouksen valmistelun prosessista riippuu ratkaisevalla tavalla se, miten hyvin kokous kykenee vastaamaan toimintamme kehittämisen tarpeisiin – ja myös se, miten omaksi edustajakokouksen päätökset koetaan, miten tehokkaasti niitä voidaan toteuttaa.

            *  *  *

Valmistaudumme edustajakokoukseen tilanteessa, jossa talouskriisi, ekologinen kriisi, hyvinvointivaltion kriisi, edustuksellisen demokratian kriisi ja USA:n hegemonisen politiikan kriisi ovat kietoutuneet yhteen, systeemin kriisiksi. Sen seurauksena näkyvät yhä enemmän ihmisten arjessa. Jos tämä vuosi on ollut finanssikriisin aikaa, on ensi vuosi ennen muuta kasvavan työttömyyden, toimeentulovaikeuksien ja kuntien palvelujen heikentämisen uhkien aikaa. Afganistanin sodasta on tullut Obaman politiikan ja Naton uuden strategian testi. Ilmasto- ja energiapolitiikassa ollaan isojen ratkaisujen äärellä.

Edustajakokouksen suurin haaste on nykyisen kriisin erittely ja teiden etsiminen ulos uusliberalismin noidankehästä. Kriisi on kapitalismille ominainen, mutta samalla tämä nykyinen kriisi on monessa suhteessa erityinen. Kyse ei ole vain tavanomaisesta tuotannon ja kulutuksen ristiriidasta, pääomien liikakasautumisesta. Mielestäni tämä tulee hyvin selväksi uudessa kirjassamme Nykyinen kriisi ja Marx.

Tästä seuraa isoja haasteita: Miten vastaamme tässä ja nyt työpaikoilla ja asuinalueilla kasvaviin tarpeisiin järjestää taistelua? Millaisia vaihtoehtoja esitämme keskusteluun, jota käydään koko talouden ja yhteiskunnan kehityksen suunnasta: siitä, kuka maksaa talouskriisin laskut? miten kuntien julkiset palvelut järjestetään? miten turvataan työllisyys kun teollisuus ajaa alas työpaikkoja Suomessa? millainen energiatalouden rakennemuutos tehdään? miten ratkaistaan kysymys Natosta? miten turvataan oikeus tietoon ja monipuoliseen mediaan? Entä mikä on konkreettinen vastauksemme kriisin kärjistämien kapitalististen omistussuhteiden uudelleenjärjestämiseen?

            *  *  *   

Nykyinen kriisi on paljastanut käytännössä uusliberalistisen politiikan perusteiden virheellisyyden. Tässä suhteessa voimme sanoa, että olemme olleet oikeassa eikä meillä ole tarvetta sellaiseen tilintekoon menneestä, kuin SDP:llä ja Vasemmistoliitolla. Mutta myös meillä on syytä katsoa peiliin ja miettiä, mitä on muutettava.

Miksi oikeisto on edennyt, vaikka sen politiikka on kansalaisten enemmistön etujen vastaista ja nykyinen kriisi on osoittanut käytännössä uusliberalismin opit virheellisiksi ja tuhoisiksi? – Miksi SKP ei ole tavoittanut laajemmin kannatusta vaan tyytymättömyys on kanavoitunut lähinnä perussuomalaisiin ja poliittiseen passiivisuuteen? On myös uusia aloitteita, kansalaisliikkeitä ja esimerkkejä vasemmiston etenemisestä muun muassa Saksassa ja Latinalaisessa Amerikassa. – Miten me olemme mukana uusissa aloitteissa ja liikkeissä?

Tämä liittyy siihen, miten näemme puoluetoiminnan ja kansalaistoiminnan suhteen. Kyse ei ole vain siitä, miten laajasti meillä on yhteyksiä ja kannatusta. Kyse on ennen muuta siitä, miten ymmärrämme osallistumisen, edustuksellisuuden ja itseorganisoitumisen suhteen – siitä, että politiikka ja demokratia ovat joukkojen omaa toimintaa omien tavoitteittensa ja oman valtansa hyväksi.

Vasemmistolaisten ja monien muiden huoli nykyisestä kehityksestä on luonut pohjaa aiempaa laajemmalle yhteiselle keskustelulle. Esimerkiksi Vapaus valita toisin –foorumi on saanut jatkoa, joissa on demareita, vasemmistoliittolaisia, vihreitä ja kommunisteja kehittelemässä vaihtoehtoja. Tiedonantajan 40-vuotisjuhlasta muodostui vasemmistovoimia kokoava ja innostava tapahtuma. Keskustelun ohella on myös lisää mahdollisuuksia yhteisiin poliittisiin kamppailuihin. Tampereella koko vasemmiston irtaantui ns. valtuustosopimuksesta ja Helsingissä vastustamme kokoomuksen johdolla tehtyä budjettiesitystä yhdessä SDP:n kanssa. Kriittinen ay-verkosto on herättänyt kiinnostusta, etenkin nuorissa vasemmistolaisissa. Olemme olleet yhdessä monien muiden vasemmistolaisten kanssa järjestämässä budjettimielenosoituksia, asuntotoimintaa ja perustamassa Afganistanin sodan vastaista verkostoa.

            *  *  *

Radikaaliin politiikan tekemisen mahdollisuudet kasvavat nimenomaan kansalaisyhteiskunnan keskustelujen ja toiminnan aloitteiden kautta. Siellä, missä tartutaan finanssikapitalismin ihmisissä herättämiin kriittisiin tuntemuksiin ja annetaan niille vasemmistolainen tulkinta. Siellä, missä avataan näköaloja vaihtoehdolle, joka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden mielekkäämpään työhön, parempaan elämään ja turvatumpaan tulevaisuuteen? Siellä, missä rakennetaan yhteistoimintaa ja solidaarisuutta erilaisten palkansaajaryhmien, työttömien, eläkeläisten, maahanmuuttajien ja muiden alistettujen ja riistettyjen välillä. – Edustajakokouksen valmisteluissa onkin tärkeä arvioida kokemuksia tällaisten liikkeiden ja tällaisen yhteistyön rakentamisesta. Eikä vain arvioida, vaan tarttua näihin mahdollisuuksiin, mennä kokoukseen järjestämällä näitä kamppailuja.

Hegemonista aloitetta ja käännettä ei voi tehdä vain vaalikampanjoilla eikä vain parlamentaarisella toiminnalla. Kokoomuksen ja perussuomalaisten nousu kertoo kuitenkin siitä, mikä merkitys vaaleilla voi olla poliittisen aloitteen saamisessa.

Seuraavat eduskuntavaalit ovat maaliskuussa 2011. Näillä näkymin ne ovat viimeiset ennen kuin voimaan tulee kolmen prosentin äänikynnys. – Miten me aiomme kasvattaa vaihtoehtomme uskottavuutta ja kannatusta vaaleissa? Tässä on tietysti syytä arvioida monia tekijöitä: Ovatko jotkut asiat jääneet toiminnassamme liian vähälle huomiolle? Onko käyttämämme kieli vierasta? Miten toimintamme näkyy ihmisten arjessa ja sen ongelmia ratkottaessa?

Edustajakokouksen valmistelut antavat mahdollisuuden pohtia vaaliyhteistyötä ja tehdä aloitteita siitä. Onko VAS:n uudessa tilanteessa löydettävissä sen kentältä laajempaa tukea vaaliliitolle SKP:n kanssa? Mikä aloite kokoaa sekä uusia voimia että hajanaista vasenta laitaa? Entä miten Naton vastustajat nostavat presidentinvaaleihin ehdokkaan, joka tarjoaa selkeän vaihtoehdon vaaralliselle Nato-tielle?

            *  *  *

Edustajakokouksen onnistumisen kannalta on hyvin tärkeää, että kokouksen asiat ja ratkaisut lähtevät jäsenistöstä.  Poliittinen toimikunta ehdottaa, että emme lyö tässä kokouksessa kiinni mitään valmista asialistaa edustajakokoukselle. Sen sijaan poliittinen toimikunta on valmistellut avauksen keskusteluun, jossa pyydämme puolueosastoilta, aluejärjestöiltä ja piireiltä vastauksia siihen, mihin edustajakokouksessa halutaan keskittyä. Tällä ei tavoitella valmiita johtopäätöksiä vaan oikeiden kysymysten löytämistä.

Tämän kartoituksen pohjalta on tarkoitus järjestää Tampereella 30.tammikuuta valtakunnallinen edustajakokouksen valmisteluseminaari, johon pyritään saamaan kaikkien osastojen edustus. Sen jälkeen alkaisi varsinainen edustajakokousasiakirjojen valmistelu. Asiakirjojen käsittelylle osastoissa luotaisiin pohjaa myös sillä, että luonnoksista järjestetään kussakin piirissä yhteinen avauskeskustelu. Siinä asiakirjojen valmisteluun osallistuneet poliittisen toimikunnan ja keskuskomitean jäsenet esittelevät asiat. Näiden piirikohtaisten tilaisuuksien avulla koottaisiin myös evästyksiä keskuskomitean poliittisen selostuksen valmisteluun.

Haluan korostaa sääntöjen mukaan jokaiselle jäsenelle ja puolueosastolle kuuluvaa aloiteoikeutta edustajakokouksen valmistelussa. Miten luomme tähän aloitteellisuuteen kannustavan ilmapiirin? Miten esimerkiksi Tiedonantajassa kerrotaan ja keskustellaan edustajakokouksen valmisteluista? Miten puoluejärjestöissä otetaan yhteyttä myös niihin, jotka eivät ehkä tule kokouksiin ja saadaan heidänkin kokemuksensa ja kysymyksensä mukaan keskusteluun?