Tämän syksyn suuret Hollywood-leffat ovat kaikkea muuta kuin tavanomaisia. Barbien kävin katsomassa jo aiemmin, kun järjestimme siitä keskustelun Maanantaiklubille. Nyt oli viimein vuorossa Oppenheimer.

Christopher Nolanin ohjaama ja käsikirjoittama Oppenheimer on erinonomainen, monitasoinen ja vaikuttava elokuva tieteen tekijän vastuusta, kilpavarustelusta ja ydinaseiden uhkasta, kylmän sodan McCarthyismin kommunistivainoista ja vaikeista moraalisista valinnoista myös henkilökohtaisessa elämässä, jossa naiset ja lapset jäivät toiseksi.

”Minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja”, siteeraa atomipommin kehittämistä johtanut J. Robert Oppenheimer hindujen vanhaa pyhää kirjaa. Hänen toiveensa atomipommista kaikkien sotien lopettajana, joka johtaisi sopimuksiin aseriisunnasta ei saanut vastakaikua. Kilpailu natsien kanssa superpommista vaihtui Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien myötä Yhdysvaltojen kilpavarusteluksi Neuvostoliiton kanssa. Ydinasevarustelua vastustanut Oppenheimer leimattiin kommunistiksi ja hänen maineensa tutkijana mustamaalattiin.

Liiankin ajankohtainen elokuva aikana, jolloin ydinaseiden rajoittamissopimukset murenevat, Venäjän johto uhittelee ydinaseilla ja ydinasepelote on noussut Naton myötä Suomenkin turvallisuuspolitiikan perusteluksi.