Sanat ja teot Helsingin joukkoliikenteessä
On hyvä, että valtuuston päätettäväksi tuodaan joukkoliikenteen kehittämisen strategiset linjanvedot. Joukkoliikenteen osuuden lisääminen ja joukkoliikenteen nopeuttaminen ovat kannatettavia tavoitteita. Mutta ovatko ne riittäviä? Entä missä ovat keinot, joilla tavoitteet toteutetaan?
Kaupunginhallituksen esityksessä sanotaan Helsingin liikennejärjestelmän perustuvan joukkoliikenteen suosimiseen. Onko näin myös käytännössä?
Joukkoliikenteen tariffituen osuus liikennelaitoksen tuloista on pudotettu kolmen viimeksi kuluneen vuoden aikana 53 prosentista noin 46,5 prosenttiin. Tästä on seurannut itseään ruokkiva kielteinen kierre: lippujen hinnat nousevat, vuoroja vähennetään, matkoihin kuluva aika pitenee, matkustajamäärät jäävät alle tavoitteiden — ja rahoitusvajetta aiotaan kattaa taas uusilla lippujen hintojen korotuksilla ja vuoroja karsimalla.
Kaupunginhallituksen ryhmien yksimielisesti hyväksymässä budjettiraamissa on tariffitukeen varattu vain pieni lisäys kattamaan jo aiemmin päätettyjä opiskelijalippujen alennuksia ja ns. tiedelinjan menoja. Tariffituessa ei aiota ottaa huomioon edes yleistä kustannusten nousua.
Liian vähäisen tariffituen paikkaaminen lippujen hintoja nostamalla ei tuo kokonaistaloudellista säästöä. YTV:n vuonna 2003 tekemän selvityksen (Joukkoliikenteen lipunhinnan muutosten taloudelliset vaikutukset, YTV B 2003:8) mukaan pääkaupunkiseudulla lippujen hintojen nostaminen 5 prosentilla aiheuttaa noin 12 miljoonan yhteiskuntataloudelliset lisäkustannukset. Yksityisautoilu lisääntyy ja sen myötä ruuhkat, tieinvestoinnit, onnettomuudet ja päästöt.
Lippujen hintojen korottaminen ja yksityisautoilun suosiminen merkitsee eriarvoisuuden lisääntymistä liikkumisen mahdollisuuksissa. Nostamalla HKL:n tariffituen osuus takaisin muutaman vuoden takaiselle tasolle, voitaisiin lippujen hintojen korottamisesta luopua ja palauttaa karsittuja vuoroja. Se vastaisi myös kaupungin muissa strategioissa, kuten ympäristöohjelmissa ja Esteetön Helsinki –strategiassa asetettuja tavoitteita.
Ehdotankin seuraavaa: Kaupunginvaltuusto edellyttää, että HKL:n tariffituen osuus palautetaan seuraavan taloussuunnitelmakauden aikana vähintään 50 prosenttiin.
Puheet joukkoliikenteen suosimisesta eivät näy myöskään investoinneissa.
Liikenneinvestointiohjelmassa vuosille 2005-2010 on yksityisautoilua tukeviin tiehankkeisiin varattu 3 – 4 kertaa enemmän määrärahoja kuin joukkoliikenteeseen. Keskustatunnelin suunnittelu etenee, vaikka länsimetro tulee todennäköisesti vähentämään sen tarvetta ja keskustatunnelin rakentaminen maksaa yli kaksi kertaa enemmän kuin Raide-Jokeri. Ydinkeskustan pysäköintilaitosten autopaikkojen määrä kasvaa tällä vuosikymmenellä kaksinkertaiseksi. Myös pääkaupunkiseudun yhteinen liikennejärjestelmäsuunnitelma ja siihen pohjaava aiesopimus painottuvat tiehankkeisiin.
Ehdotan, että kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin seuraavassa liikenneinvestointiohjelmassa ohjataan liikenneinvestoinneista vähintään puolet joukkoliikenteeseen, etenkin raideliikenteen kehittämiseen.
On tärkeää, että Helsinki säilyttää Helsingin bussiliikenne Oy:n omistuksen ja joukkoliikenteen suunnittelun kaupungin alueella omissa käsissään, myös valtuuston päätösvallan tariffeista.
Kilpailuttamisen ja bussiyhtiöiden fuusion luvattiin tuovan kustannussäätöjä. Aluksi siltä ehkä näyttikin, mutta ei enää. Kun kilpailutukseen osallistui aluksi parikymmentä yhtiötä, on nyt jäljellä enää muutamia — ja hintataso nousee. HKL:n talousarvioesityksessä todetaan, että bussiliikennekorvaukset nousevat selvästi yleistä kustannustason nousua nopeammin. Tästä pitäisi tehdä johtopäätökset ja luopua aikeista kilpailuttaa VR:n lähiliikennettä pääkaupunkiseudulla.
Kaupunginhallituksen esittämä tavoite joukkoliikenteen ajoneuvojen matka-aikojen nopeuttamisesta on tärkeä. Matkustajien kannalta vielä oleellisempaa on kuitenkin se kokonaisaika, joka heillä kuluu matkaan. Harventuneet vuorovälit, lisääntyneet vaihdot ja esimerkiksi ilta- ja viikonloppuvuorojen puuttuminen monilla reiteillä lisäävät todellisia matka-aikoja ja vähentävät joukkoliikenteen houkuttelevuutta. Matkustajatyytyväisyydestä kyllä puhutaan, mutta onko matkustajilta kysytty mitään, kun linjoja lopetetaan tai esimerkiksi aikeista poistaa kuljettajat metroista?
Ehdotan, että kaupunginvaltuusto edellyttää, että valtuustolle esitettäviä joukkoliikenteen nopeutumisen tunnuslukuja kehitetään niin, että niissä otetaan huomioon myös bussi- ja raitioliikenteen vuorovälit ja vaihtojen osuus.
Puheet joukkoliikenteen suosimisesta ovat sikälikin kyseenalaisia, että kaupunginhallituksen esityksessä madalletaan ja hidastetaan joukkoliikenneosuuksia koskevia tavoitteita taloussuunnitelmassa vuosille 2005 – 2007 asetetuista.
Esimerkiksi tavoite joukkoliikenteen osuuden nostamisesta poikittaisliikenteessä 13 prosentista 17 prosenttiin vuoteen 2012 mennessä tarkoittaa toisin päin valtavaa määrällistä lisäystä yksityisautoilussa ja sen tuomissa haitoissa. Huolestuttavaa on sekin, että HKL:n visioissa kaikki merkittävät poikittaisliikenteen joukkoliikennehankkeet ovat vuonna 2012 yhä vain suunnittelupöydällä.
Ehdotankin lopuksi, että kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus kiirehtii neuvotteluissa pääkaupunkiseudun liikenneratkaisuista toimia, joilla edistetään joukkoliikenteen osuuden lisääntymistä erityisesti poikittaisessa liikenteessä muun muassa raideliikenteen hankkeita vauhdittamalla.
