Ryhmäpuheenvuoro talousarvion raamista 2012

Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2012 raamista

Miksi keskustelu ensi vuoden budjettiraamista käydään valtuustossa jo nyt, helmikuun puolivälissä? Talousarvio pitäisi valmistella mahdollisimman ajantasaisten tietojen pohjalta. Meillä ei ole käytössä edes viime vuoden lopullisia lukuja, puhumattakaan tätä vuotta koskevista tiedoista. Raamin pohjaksi ei ole lautakuntien tai virastojen arvioita tai esityksiä. Voimme vain arvailla valtion toimia. Kaiken lisäksi kansantalouden ja euroalueen kehitykseen liittyy suuria epävarmuustekijöitä.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä kaupunginhallituksen on syytä siirtää budjettiraamin päättämistä. Meille jaetun aineiston mukaan raamin lähtökohdaksi aiotaan ottaa tämän vuoden budjetti ja siihen liittyvä taloussuunnitelma. Esitämme, että lähtökohtana tulee olla myös viime vuoden talousarvion toteutuma ja tämän vuoden ensimmäisen neljännekseen perustuva mahdollisimman realistinen ennuste tämän vuoden toteutuvasta kehityksestä. Raamin pohjaan on otettava myös palkankorotukset.

Loppu alibudjetoimiselle

Helsingissä pitkään jatketusta systemaattisesta ja tahallisesta palvelujen alibudjetoimisesta on päästävä eroon. Alibudjetoiminen on laitonta, ja yli 100 miljoonan alibudjetointi suorastaan törkeää. Budjetin raameja on johdettu harhaan myös sillä, että kaupungin liikelaitosten voitoista tehtäviä jopa yli 200 miljoonan tuloutuksia ei ole otettu lainkaan lukuun. Lisäksi verotulot on arvioitu systemaattisesti alakanttiin. Verotuloja on kertynyt saman verran budjetoitua enemmän kuin palveluja on alibudjetoitu muka rahapulaan vedoten.

Alibudjetoimisen lopettamisen lisäksi raamin lähtökohdaksi on syytä ottaa palvelutarpeiden kasvu ja eräiden lakisääteisten velvoitteiden lisääntyminen. Palvelujen tarvetta lisää se, että Helsingin asukasmäärä, vanhusten, pienten lasten ja maahanmuuttajien määrä kasvavat.

Tulossa on uusi terveydenhuoltolaki ja vanhustenpalveluja koskeva lakiesitys. Raamissa on syytä valmistautua niihin korjaamalla terveyspalvelujen saatavuuteen, hoitoketjujen toimivuuteen ja vanhustenpalveluihin Helsingissä liittyviä vakavia puutteita. Samalla tulee luopua pitkäaikaissairaanhoidon, vanhusten laitoshoidon ja palveluasuntojen paikkojen virheellisistä ja epäinhimillisistä vähentämistavoitteista. Valtuustolle tulee valmistella myös vanhuspalveluohjelma.

Lähipalvelut turvattava

Kolmantena asiana alibudjetoimisen lopettamisen ja palvelutarpeiden kasvun lisäksi SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä painottaa lähipalvelujen, kuten lähikoulujen ja kirjastojen turvaamista.

Terveysasemien vähentämisen sijasta pitää parantaa niiden palveluja. Tämä on keskeistä terveyserojen vähentämiseksi. Tarvetta siihen korostaa myös suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, joka tuo työterveydenhuollon piiristä paljon lisää palvelujen käyttäjiä terveysasemille.

Lapsiperheiden palvelujen osalta haluamme painottaa päiväkotipaikkojen lisäämistä ja lapsiryhmien pienentämistä. On syytä lopettaa kikkailu harhaanjohtavilla ennusteilla ja lapsiperheiden painostaminen yksityisen päivähoidon puolelle. Sosiaalitoimessa on panostettava lisää myös varhaiseen tukeen ja ehkäiseviin palveluihin.

Eriarvoistumisen torjuminen

Neljäntenä asiana SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä korostaa eriarvoistumisen ehkäisemistä.  On syytä lopettaa palvelujen ulkoistaminen, palveluseteleiden käytön laajentaminen, HUS-yhtiön kaltaisten hyvätuloisille tarkoitettujen ohituskaistojen järjestäminen ja julkisten palvelujen yksityistäminen. Sen sijaan, että lisätään asukkaiden maksuosuutta, pitäisi esimerkiksi perusterveydenhuollossa palata uudelleen maksuttomien palvelujen laajentamiseen. MedOnen 10023-puhelinpalvelu on esimerkki ulkoistamisen kalliiden kustannusten ja monopolihinnoittelun riskeistä.  Tällainen palvelu pitäisikin palauttaa kuntien omaksi toiminnaksi.

Viidentenä asiana haluamme ottaa esille valmisteilla olevat tuottavuusohjelman, sosiaali- ja terveystoimen uudelleenorganisoimisen ja uuden palvelujen tuottamisen strategian. Niitä valmistellaan nyt virkamies- ja konsulttivetoisesti, asukkaat, työntekijät ja paljolti myös valtuuston ja lautakunnat sivuuttaen. Tällainen valmistelutapa uhkaa tuottaa taas kerran asukkaiden tarpeet ja henkilöstön osaamisen sivuuttavia esityksiä menojen, tilojen ja henkilöstön vähentämisestä.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet

Valtuuston strategiaohjelman ensimmäinen kohta asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä pitää lopultakin ottaa tosissaan. Ja henkilöstön vähentämiseen tähtäävien tuottavuusohjelmien sijasta tarvitsemme palvelujen saatavuuden, vaikuttavuuden ja henkilöstön jakamisen parantamista.

Mitä tulee kaupungin liikelaitoksiin ja kiinteistöihin, budjettia ei pidä rakentaa helsinkiläisten yhteisen varallisuuden myymisen ja yksityistämisen pohjalle. Esimerkiksi Lasipalatsi ja Tennispalatsi tarjoavat mahdollisuuksia kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria. Energialaitosta, Satamaa ja Palmiaa ei pidä yhtiöittää.

Monet niistäkin valtuutetuista, jotka olivat mukana nostamassa tonttivuokria moninkertaisiksi, ovat sittemmin tunnustaneet korotusten olevan kohtuuttomia. Budjettiraamin valmistelu tarjoaa mahdollisuuden korjata tämä virhe ja kohtuullistaa korotuksia. Kohtuutta pitäisi saada myös kaupungin sisäisiin vuokriin. 

Työllisyys

Lopuksi SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä haluaa korostaa kaupungin vastuuta työpaikkojen luomisessa ja työttömyyden torjumisessa. Yksityisiä markkinoita hallitsee lyhytnäköinen kvartaalitalous ja suursijoittajien pikavoittojen tavoittelu. Kun yritysten voitoista jaettiin aiempina vuosikymmeninä osinkoina 10 – 20 prosenttia, niin nykyään osinkoina jaetaan yli puolet tuloksesta. Investointiaste on Suomessa OECD-maiden alhaisimpia. Hallitusten suurituloisille ja suuryhtiöille antamat veronkevennykset ovat johtaneet vain kasinotalouden paisumiseen.

Helsingin elinkeinopolitiikassa on hehkutettu innovaatioita, digitaalisia palveluja, designia ja kansainvälisyyttä. Mitä kaupunki voi tarjota nyt esimerkiksi niille Nokian työntekijöille, joita pääkaupunkiseudullakin uhkaavat irtisanomiset? Voisiko Helsingin seudulle syntyä valtion, kaupungin, yliopistojen ja pk-yritysten yhteistyönä uutta tuotantoa?

Toisaalta budjettiraamissa pitäisi tarjota työllistymisen näköaloja myös niille nuorille ja pitkäaikaistyöttömille, joita uhkaa syrjäytyminen työmarkkinoilta. Kaupungin omissa palveluissa on paljon tekemätöntä työtä. Ylikorostettujen tuottavuustavoitteiden sijasta pitää katsoa myös sitä, miten luodaan työpaikkoja vaikeasti työllistyville.