Kyllä lähidemokratialle ja metropolivaltuustolle, ei Suur-Helsingille

Miksi valtuusto käy tänään vain keskustelua eikä päätä kannasta tähän koko Helsingin tulevaisuutta koskevaan asiaan? Lähes kaikissa muissa kunnissa lausunnot kuntarakenteiden muuttamisselvityksiin päättää valtuusto. Mitä virkaa on valtuustolla, jos se ei saa ottaa kantaa edes siihen, ryhdytäänkö selvittämään kaupungin yhdistämistä muihin kuntiin ja päätösvallan siirtämiseen osin metropolihallinnolle? Tai Helsingin demokratiahankkeella, jos tällaisissa asioissa ei kuulla lainkaan asukkaita.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esittää, että valtuusto palauttaa asian uudelleen valmisteltavaksi niin, että lausunnosta metropolialueen esiselvitykseen päättää valtuusto ja sitä ennen kuullaan asukkaita.

Mitkä kriteerit?

Toinen kysymys on se, mihin tässä oikeastaan otetaan tai voidaan ottaa kantaa. Suurin osa kunnan tehtävistä ja rahoista on sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hallitus on asettanut komitea komitean päälle, mutta kukaan ei tiedä, millainen sote-uudistuksesta tulee.

Oikeuskanslerikin on arvostellut kuntarakenteiden ja sote-palvelujen uudistusten eritahtisuutta ja todennut, että sosiaali- ja terveydenhuollon perusratkaisujen tulisi olla tiedossa, kun kuntarakenteiden muutoksia koskevia ratkaisuja selvitetään.

Kuvaavaa on, että selvityshenkilöiden ehdotuksessa kriteereiksi, joilla metropoliratkaisuja tehdään, puuttuvat mm. peruspalvelujen saatavuus ja laatu, kuntien työpaikkojen lisääminen sekä demokratia ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet.

Missä rahoitus?

Kolmas iso ongelma on valtion vastuun sivuuttaminen palvelujen rahoittamisessa. Tästäkin selvityksestä puuttuvat valtionosuudet kokonaan metropolihallinnon rahoituksessa.

Kuntatalouden tutkija Heikki Helinin mukaan kunnilla ei olisi vaikeuksia nykyisten palvelujen rahoittamisessa, jos valtiovalta ei olisi 90-luvun puolivälistä alkaen leikannut kuntien rahoitusta. Kataisen hallitus on jatkanut tätä linjaa päättämällä jo reilusti yli miljardin leikkaukset kuntien vuotuiseen rahoitukseen. Samaan aikaan palveluja ulkoistetaan ja yksityistetään muun muassa palveluseteleillä, kela-korvauksilla, ostopalveluilla ja kilpailuttamalla.

Näin suurkuntahankkeesta on muodostumassa lähipalvelujen karsimisen ja julkisten palvelujen yksityistämisen ohjelma.

Erikoissairaanhoito jyrää muut

Muissa maissa paikallishallinto on yleensä kaksi tai kolmiportainen: Kuntien lisäksi ovat vaaleilla valittava lääninhallinto ja lähidemokratia, kuten kaupunginosavaltuustot. Valtio vastaa niissä erikoissairaanhoidon rahoituksesta ja sen järjestämisvastuu on läänitasolla. Kataisen hallitus on kuitenkin sulkenut tämän yleisen eurooppalaisen mallin pois kuntauudistuksesta.

Tästä on seurannut sote-hankkeen valmistelussa sairaanhoidon ja etenkin erikoissairaanhoidon lähtökohtien yksipuolinen korostuminen. Suurimmat ongelmat ovat kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluissa, niiden eriarvoistumisessa ja ehkäisevän toiminnan puutteissa.

Lisäksi hallitus kiristää kuntia yhdistymään sillä, että vain yli 50 000 asukkaan kunnille jäisi oikeus järjestää itse sosiaali- ja terveyspalvelut. Näin Suomeen jäisi vain 20 täysivaltaista kuntaa. Toisaalta metropolialueeksi esitetään vain 14 kuntaa, vaikka HUS-sairaanhoitopiiriin kuuluu 24 kuntaa.

Jos palvelurakenteiden kehittämisen lähtökohdaksi otetaan asukkaiden tarpeet, nyt perusterveydenhuollossa ja vanhustenpalveluissa ilmenevien suurimpien ongelmien ratkominen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyden parantaminen, ovat metropolialueelle esitetyt suurkunnat liian suuria hoitamaan lähipalveluja ja metropolialue liian pieni vastatakseen erikoissairaanhoidon kaltaisiin vaativiin tehtäviin.

Peruspalvelut ja lähidemokratia avainkysymykset

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä uudistusten pääpaino tulee olla peruspalvelujen ja demokratian parantamisessa.

On panostettava peruspalvelujen parantamiseen ensisijassa kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Tämä on myös ekologisesti kestävämpää kehitystä. On myös lisättävä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia siirtämällä esimerkiksi kaupunginosavaltuustojen tehtäväksi lähipalveluja ja alueen kehittämistä koskevia ratkaisuja. Kuten kuntauudistukseen liittyen lähidemokratiaa selvittäneet tutkijat Ritva Pihlaja ja Siv Sandberg korostavat, asukkaiden osallistumiseen perustuvilla alueellisille elimillä ”tulee olla todellista suunnittelu-, päätös-, toimi- ja budjettivaltaa”.

Metropolihallinnolle on ryhmämme mielestä syytä antaa päätösvaltaa erikoissairaanhoidon lisäksi seudullisessa yleiskaavoituksessa, seudun liikennehankkeissa ja joukkoliikenteessä (HSL), työllisyys- ja elinkeinopolitiikassa, joissain yhdyskuntatekniikan ja ympäristöpalveluissa (Ely, HSY) sekä mahdollisesti koordinoimassa toisen asteen ammatilliseen koulutusta ja maahanmuuttajien kotouttamista. Tässä ei ole kyse kokonaan uudesta hallintotasosta vaan erilaisten seudullisten kuntayhtymien ja byrokratioiden kokoamisesta yhteen ja demokratisoimisesta.

Kunnallinen rakennusliike tarpeen

Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puutetta ei ratkaista tekemällä Suur-Helsinki, metropolivaltuusto tai vain lisää kaavoitusta. Esimerkiksi Helsingissä on asuntoministeri Kiurun esittämien tietojen mukaan aloitettu tämän vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana vain 50 uuden ara-vuokra-asunnon rakentaminen! Koko metropolialueen 14 kunnan lukukin on vain 165 asuntoa, siis vain muutaman ison kerrostalon verran. Yksityiset rakennusliikkeet eivät kerta kaikkiaan halua rakentaa edullisia ara-vuokra-asuntoja. Metropolikunnille tarvitaan oma rakennusliike.

Mitä tulee muuten alueelliseen eriytymiseen, ei sitäkään ratkaista suurkunnilla. Kannattaa muistaa, että eriarvoistuminen on Helsingin sisällä suurempaa kuin alueen kuntien välillä. Suur-Helsinki ja palvelujen keskittäminen eivät ole ratkaisu arjen turvattomuuteen, päinvastoin.

Kuntauudistuksen tavoitteet uusiksi

Hallituksen sekoilu ja paniikkireaktiot kuntahankkeissa eivät johdu vain ministereiden, virkamiesten ja asiantuntijoiden nokkapokasta. Ne juontavat hallitusohjelmassa uudistukselle määrätyistä epärealistisista ja virheellisistä tavoitteista. Tarvitaan toisenlainen suunta, jossa keskeistä on peruspalvelujen turvaaminen ensisijassa lähipalveluina, kuntien rahoituksen vahvistaminen valtionosuuksia nostamalla ja laittamalla pääomatulot kunnallisverolle, kuntien vastuu työpaikkojen luomisessa ja naisvaltaisten alojen työnantajana, hyvinvointikuntien kehittäminen myös ekologisesti kestävän kehityksen kunniksi sekä kunnallisen itsehallinnon kehittäminen osallistuvana lähidemokratiana.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa Helsingin liittämistä yhteen Sipoon, Vantaan tai muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa. Sen sijaan kannatamme vaaleilla yhden vaalialueen puitteissa valittavaa metropolivaltuustoa ja lähidemokratian kehittämistä osallistuvan budjetoinnin pohjalla.

(Palautusesitystä kannatti Sami Muttilainen. se hylättiin äänin 61 – 14, tyhjää 3)