Jätkäsaaren hotellitornin asemakaava hylättävä

Tätä Jätkäsaaren hotellitorniin asemakaavaa on perusteltu sillä, että näin saadaan maamerkki, positiivista imagoa ja työpaikkoja. 33-kerroksen tornin sanotaan esityksessä olevan luonteva osa kaupungin korkean rakentamisen kokonaisuutta.

Itse vastustin jo nykyiseen kaavaan sisältyvää 16-kerroksista hotellia tälle ranta-alueelle liian korkeana. Olen nyt ehdotetun kaavan hylkäämisen kannalla, kannatan valtuutettu Rantasen hylkäysesitystä.

Kaupunkikuva ja ekologia

Kyse on merellisen Helsingin kaupunkikuvan rikkomisesta. 33-kerroksen torni on kaikkea muuta kuin ”luonteva” osa kaupunkikuvaa. Pikemminkin se vandalisoi näkymiä.

Ylikorkea rakentaminen ei edusta myöskään ekologisesti kestävää kehitystä. Tornin rakentamisen ja käytön vaatima energia on paljon matalampia rakennuksia suurempi. Esityksestä puuttuvat selvitykset tuulen torjunnasta. Liikenteellisesi kongressihotelli varmistaisi Jätkäsaaren kulkuyhteyksien ruuhkautumisen.

Tällainen piittaamattomuus asuinympäristöstä ja omasta kulttuurista ei edusta positiivista, dynaamista tulevaisuuden rakentamista. Se on kaupunkikuvan ja -tilan alistamista kansainväliselle kiinteistöbisnekselle. Samalla tämä esitys jää historiaan esimerkkinä siitä, miten vielä 2000-luvulla kaupungin johto tekee suursijoittajien kanssa hyvä veli –sopimuksia, joiden piti olla 60- ja 70-lukujen grynderiajan rumaa historiaa. Kaikki on kaupan, se on tämän esityksen viesti Helsingistä.

Demokratia vai rahavalta?

Valtuuston päätösten mukaan Helsingissä pitäisi olla käynnissä demokratiahanke, jossa kehitetään osallistuvaa suunnittelua ja lisätään asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Tässä tapauksessa vain raha puhuu. Yhden suursijoittajan sanelemat ehdot ovat sivuuttaneet asukkaat ja avoimen keskustelun vaihtoehdoista.

Hyvän suunnittelun periaatteiden mukaista ei ole sekään, että esityksessä on sivuutettu olankohautuksella niin pelastustoimen, kiinteistölautakunnan, yleisten töiden lautakunnan, kaupunginmuseon kuin Arkkitehtiliiton ja kaupunginosayhdistysten lausunnot, joista monissa asetettiin kyseenalaiseksi myös kaavaesityksen laillisuus.

Hotellitornin taloudelliset perustelut ovat jo lähtökohdiltaan kyseenalaiset. Jos on haluttu investointeja hotellibisnekseen, miksi asiasta ei ole järjestetty avointa kilpailua? Arviot tornihotellin työllisyysvaikutuksista ovat yhtä tyhjän kanssa, kun ei ole edes selvitetty miten työllistävää olisi rakentaa jokin muu hotelli tai lisääntyykö hotellimatkailun kokonaismäärä Helsingissä.

Kaupungin omien matkailutilastojen mukaan työhön ja ammattiin liittyvien hotelliyöpymisten määrä on Helsingissä selvästi vähenemässä. Sesonkien aikaankin hotellien käyttöaste jää alle 80 prosenttiin ja suuren osan vuodesta hädin tuskin 50 prosentin tasolle. Uuden suurhotellin tulo markkinoille voi johtaa muiden hotellien talouden ja työllisyyden heikentymiseen.

Voi myös kysyä, miten kestävää kehitystä edustaa Helsingin konferenssi- ja hotellimarkkinoiden rakentaminen suurten, tuhansien osanottajien kansainvälisten tapahtumien varaan. Eikö Helsinki kiinnosta pilvenpiirtäjiä enemmän juuri ihmisen kokoisen mittakaavan, luonnonläheisyyden ja rauhallisuuden takia?

(Vihreiden Tuomas Rantasen tekemä ja Hakasen kannattamahylkäysesitys voitti äänin 42 – 43)