Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2015 valmistelun raamista

Leikkaaminen, leikkaaminen ja vielä kerran leikkaaminen ovat talousarvion valmistelun ja helsinkiläisten hyvinvoinnin suurimmat uhkat.

Yritykset kilpailevat siitä, kuka nostaa eniten pörssikursseja leikkaamalla palkkoja ja työpaikkoja. Työttömien määrä on noussut Helsingissä jo 33 000:een.

Jyrki Kataisen hallitus on puolestaan leikannut kuntien valtionosuuksien vuoden 2015 tasolla jo noin 1,4 miljardilla eurolla. Se vie kunnilta vuosina 2012 – 2017 yhteensä 7,3 miljardia euroa, kuten oheinen Kuntaliiton luvuista kokoamani taulukko osoittaa. Täällä valtuustossa rahoitusongelmiin vetoavat hallituspuolueiden edustajat ovat vastuussa siitä, että Helsinki menettää tulevalla taloussuunnitelmakaudella vuosittain valtionosuuksia 140 miljoonaa.

Taloudellista pakkoa kuntien rahoituksen leikkaamiseen ei ole.

Suomi on edelleen maailman vähiten velkaantuneita maita. Julkisyhteisöjen varat ovat kasvaneet selvästi velkoja nopeammin, vuoden 2000 noin 130 miljardista eurosta 240 miljardiin vuonna 2012. Eikä mitään kestävyysvajetta olisi, jos pääomaverotus olisi edes EU-maiden keskitasoa, jos hallitus ei olisi alentanut yhteisöveroa ja jos hyvätuloisten verotusta ei olisi kevennetty 90-luvun lopulta alkaen.

Kyse on valinnoista, kumpi on tärkeämpää: luottoluokittajat ja EU:n kiristyssopimukset vai ihmisten hyvinvointi?

Helsingin voitoista rahaa palveluihin

Myöskään Helsingin budjetissa ei ole pakko leikata. Meillä on päinvastoin mahdollisuus lopettaa palvelujen alibudjetoiminen ja investoida uusia arvoja luovaan toimintaan.

Talouden seurantaraportin mukaan kaupungin yhteenlaskettu tulos on viime vuodelta 125 miljoonaa euroa ylijäämäinen, uusimpien tietojen mukaan selvästi enemmänkin. Pankkitileillä on ollut keskimäärin yli 600 miljoonaa euroa, viime vuoden lopussa ennakkotietojen mukaan lähes miljardi. Jos osa näistä rahoista käytetään palveluihin, se ei ole vain menoerä. Se tuo työtä, tuloja ja hyvinvointia.

Pelkästään väestötekijät nostavat Kuntaliiton mukaan kuntien sosiaalipalvelujen menoja vuodessa yli 3prosenttia ja terveyspalvelujen menoja noin puolitoista prosenttia. Tähän päälle tulee vielä hintojen ja palkkojen nousu.

Helsingissä asukasmäärä kasvaa, mutta sosiaali- ja terveysmenojen kasvu on ollut jo 12 vuotta pienempi kuin 11 suurimmassa kaupungissa keskimäärin. Myös päivähoidon, opetuksen ja kulttuurin menot ovat asukasta kohti meillä pienemmät kuin naapurikunnissa. Kun palveluja on Helsingissä alibudjetoitu usealla kymmenellä miljoonalla, tarvitaan budjettiraamiin tuntuva reaalinen tasokorotus.

Monet muutkin tekijät korostavat tarvetta lisätä peruspalvelujen, erityisesti lähipalvelujen resursseja. Nuorisotyöttömyys, pitkäaikaistyöttömyys ja maahanmuuttajien työttömyys kasvavat rajusti. Terveys- ja hyvinvointierot lisääntyvät. Asuinalueet eriytyvät.

Kaupunkisuunnittelussa perustellaan nykyään jopa viheralueiden rakentamista kaupunkirakenteen tiivistämisellä, mutta sivuutetaan lähipalvelujen merkitys. Terveysasemia, sosiaalipalveluja, kouluja ja jopa päiväkoteja keskitetään isoihin yksiköihin. Näiden palvelujen pitäisi kuitenkin EU:n kestävän kaupunkikehityksen ohjeiden mukaan sijaita kävelyetäisyydellä.

Karsimisen sijasta lähipalveluverkkoa pitää tiivistää ja laajentaa. Samalla on pidettävä huolta siitä, että keskustakirjaston rakentaminen ja Stadionin peruskorjaus eivät johda lähikirjastojen ja lähiliikunnan palvelujen heikentymiseen.

Vanhuspalvelulain tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sekä lisää kotipalveluja että kaupungin palveluasuntoja. Sote-viraston ylläpitämät asukastalot ovat eräs esimerkki matalan kynnyksen sosiaalityöstä, työllistämisestä ja yhteisöllisestä toiminnasta, jonka pitää kuulua kaupungin lähipalveluihin.

Investointeja työllisyyteen – ei ”hukkaputkiin”

Helsingin seudun ilmastoseminaarissa nousi esille monia mahdollisuuksia tehdä kuntien ohjaamista resurssivirroista myös uusia tulovirtoja. Helsinki voisi investoida esimerkiksi uusiutuvan energian, kuten biohiilen, tuulivoiman ja aurinkoenergian tuotantoon, ja älykkäisiin liikenneverkkoihin.

Toisaalta ympäristöhankkeissakin kannattaa säilyttää tolkku. Miksi maksaa uuden voimalan rakentamisesta Vuosaareen ja sen vaatimista verkostoista yli miljardi euroa, kun vastaavat ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa puolta halvemmalla muuttamalla Hanasaaren ja Salmisaaren voimalat monipolttoainevoimaloiksi?

Helsingin Energian investointien takia ei tarvitse eikä pidä leikata kaupungin palveluista, jota täällä kaupunginjohtaja ja kokoomuksen ryhmä esittivät. Kyse on tuottavista investoinneista, jotka voidaan rahoittaa pitkäaikaisin lainoin ja investointien tulevista tuotoista.

Myös liikenneinvestoinneissa kannattaa hakea uusia ratkaisuja. Jos Sörnäistenrannan kalliin monikaistaisen autotunnelin sijasta panostettaisiin joukkoliikenteeseen, vapautuisi lisää tilaa asuntorakentamiseen. Kruunuvuorenselän sillan korvaaminen ratikkalauttayhteydellä säästäisi sekin satamiljoonaisen summan.

Asumismenoja hillittävä

Budjetilla pitää vaikuttaa asumismenojen nousua hillitsevästi. Uudet ja uusittavat tonttivuokrasopimukset nostavat tonttivuokrat kaksinkertaiseksi esimerkiksi Tukholmaan verrattuna. Kaupunki voi puolittaa tuottotavoitteensa ja silti vuokratulot kasvavat.

Johtopäätöksiä tarvitaan myös rakennusalan keskittymisestä ja hintojen noususta. Kaupungin oman rakennusliikkeen perustaminen on eräs keino, jolla alan epäterveeseen tilanteeseen voi vaikuttaa.
 
Ei kilpailuttamiselle ja yhtiöittämiselle

Into, jolla erityisesti kokoomus ajaa energialaitoksen, sataman ja mahdollisesti myös Palmian yhtiöittämistä, ei osoita vastuullista suhtautumista kaupungin talouteen. Kaukolämpöverkko ja helsinkiläisten omaan kulutukseen menevä osa sähköntuotannosta voidaan säilyttää kunnallisena liikelaitoksena. Samoin sataman landlord-toiminta ja Palmia.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä haluaa korostaa kaupungin oman toiminnan merkitystä myös muissa palveluissa. Palveluseteleiden käyttöä, kilpailuttamista ja ostopalveluja ei pidä lisätä. Päinvastoin, palauttamalla ulkoistettuja palveluja omaksi toiminnaksi, voidaan säästää sekä kaupungin että kaupunkilaisten menoja.

Osallistuvalla budjetoinnilla valtaa asukkaille

Viime aikoina on puhuttu kaupungin johtamisjärjestelmän kehittämisestä. Budjettikäytännöt ovat eräs alue, jossa tarvitaan uudistuksia.

Budjettiraamien tekeminen aloitetaan nyt liian varhain. Tiedossa ei ole viime vuoden lopullisia toteutumalukuja eikä virastojen arvioita palvelutarpeiden kehityksestä. Ei myöskään valtion budjettikehyksiä.

Uuden kuntalain valmistelussa on esillä osallistuva budjetointi keinona, jolla voidaan lisätä asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Osallistuvaa budjetointia on jo kokeiltu Helsingin nuorisotoimessa, positiivisin tuloksin. Seuraavaksi voitaisiin toteuttaa osallistuvan budjetoinnin alueellisia kokeiluja.

(Kuva Hanasaaren voimala / Veikko Koivusalo)