Asumisohjelman seurantaraportista johtopäätökseksi edullisten vuokra-asuntojen osuuden lisääminen
Tämä asumisen ja maankäytön ohjelman seurantaraportti osoittaa selvästi, missä ovat suurimmat ongelmat. Kaavoitusta ja tonttivarauksia koskevat tavoitteet ovat toteutuneet. Kovan rahan asuntotuotannon tavoitteet on ylitetty. Sen sijaan aravuokra-asuntojen rakentaminen on romahtanut.
Aravuokra-asuntoja alettiin viime vuonna rakentaa alle kymmenesosa tavoitteesta, vain 99 asuntoa. Erityisryhmien asuntoja oli rakenteilla tavoitellun 250 sijasta vain 14. Opiskelija- ja nuoriso-asuntoja alettiin rakentaa vain 52, kun tavoite on 300. Kaupungin omankin tuotannon aloittamisessa jäätiin puoleen tavoitteista. Samaan aikaan kaupungin asuntojonossa on lähes 25 000 hakijaa ja vuokrat nousevat jatkuvasti muuta maata nopeammin.
Kohtuuhintainen vuokra-asuntotuotanto ei kiinnosta rakennusliikkeitä, kun kovan rahan tuotannosta saa isommat voitot. Lisäksi Helsinki on omillakin toimillaan vaikeuttanut aratuotantoa nostamalla tonttimaan hintaa yli asuntorahaston hyväksymän tason.
SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä aravuokra-asuntuotannon osuus pitää nostaa seuraavassa asunto-ohjelmassa nykyisestä 20 prosentista vähintään puoleen. Samalla on lisättävä erityisryhmien, opiskelija- ja nuorisoasuntojen sekä vanhusten erilaisten palveluasuntojen tuotantoa. Kaupungille tarvitaan oma rakennusliike, jotta yksityiset rakennusliikkeet eivät voi estää kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon lisäämistä. Se auttaisi myös työllisyyttä. Gryndereille ei saa antaa valtaa kaavoitukseen kumppanuussopimuksilla. Ja arahintaisten tonttien lisäämiseksi on madallettava tonttien myynti- ja vuokratuottojen tavoitteita.
Tämä raportti kertoo myös asuinalueiden välisten erojen ja eriarvoisuuden lisääntymisestä. Kaupungin ei pidä voimistaa tätä eriytymistä jakamalla tontteja yksipuolisesti kovan rahan tuotantoon eikä myöskään karsimalla lähipalveluja. Myös vuokralaisdemokratia pitäisi nähdä tärkeänä osana asuinalueiden elinvoimaisuutta. Kaupungin toiminnallisen eheyden kannalta tärkeää on kehittää joukkoliikennettä, jossa poikittaisen raideliikenteen hankkeet ovat kiireellisimpiä.
Asuntotuotannon määrällisten tavoitteiden osalta kannattaa ottaa vakavasti luontoarvoihin ja myös moniin vanhoihin asuinalueisiin liittyvät suojelutarpeet. Kaavoituksessa pitää päästä eroon sellaisesta ”me teemme mitä haluamme” –asenteesta, joka on viemässä esimerkiksi Östersundomin kaavoituksen umpikujaan.
Esitän, että valtuusto hyväksyy seuraavan ponnen: Merkitessään tiedoksi seurantaraportin valtuuston edellyttää, että seuraavan ohjelman valmistelussa selvitetään mahdollisuudet lisätä aravuokra-asuntotuotoa merkittävästi.
