EU:n perustuslaki hautaa liittoutumattomuuden

Onko Suomen turvallisuuspolitiikan linja jo muutettu kaikessa hiljaisuudessa – ja sotilaallista liittoutumattomuutta tukeva kansalaismielipide sivuuttaen?

Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan kirjattiin vielä keväällä Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus. Nyt puhutaan enää siitä, että ei ole kiire tehdä uusia johtopäätöksiä vielä tänä syksynä. Tämä on ollut niin presidentin kuin pää-, ulko- ja puolustusministerien vastaus Euroopan unionin perustuslain sotilaallisista artikloista virinneeseen keskusteluun.

Voimistuneiden kansanäänestysvaatimusten torjumiseksi hallitus yrittää vähätellä tekeillä olevaa EU:n perustuslakia ja siihen liittyvää Suomen linjan muutosta, joka merkitsee sotilaallisen liittoutumattomuuden hylkäämistä. Samalla hallitus on hakenut eduskunnalta käytännössä lähes avoimen valtakirjan perustuslakia käsittelevään hallitusten väliseen konferenssiin (HVK).

Ulkoasiainvaliokunnan esittämä päätös hallituksen HVK-selonteon hyväksymisestä tarkoittaa sitä, että eduskunta ei aseta perustuslain hyväksymiselle mitään kynnysehtoja edes sotilaallisen liittoutumattomuudesta. Tälle avattiin tie jo Paavo Lipposen hallituksen aikana kun eduskunta hyväksyi yksimielisesti hallituksen selonteon perustuslain valmistelusta EU-konventissa.

Näin EU:sta tehdään sotilasliitto

– Nykyisen EU-sopimuksen muotoilu siitä, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ”saattaa johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää”, on perustuslakiesityksessä korvattu muotoilulla, jonka mukaan ”se johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto yksimielisesti niin päättää”. Lisäksi todetaan, että unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ”sopusoinnussa” Naton politiikan kanssa (perustuslain I osan 40 artiklan kohta 2).

– EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa laajennetaan enemmistöpäätöksentekoa siten, että ministerineuvosto voi päättää asian määräenemmistöllä silloin kun EU:lle valittava ulkoministeri tekee aloitteen (III-196.2). Neuvosto voi myös yksimielisesti päättää ottaa käyttöön enemmistöpäätökset muissakin tapauksissa.

– Kriisihallinnassa ns. Petersbergin tehtäviä laajennetaan niin, että EU voi tehdä sotilaallisia interventioita muihin maihin ja käyttää taistelujoukkoja rauhaan pakottamiseen ja terrorismin vastaiseen taisteluun myös oman alueensa ulkopuolella ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta (III-210).

– ”Jäsenvaltiot sitoutuvat asteittain parantamaan sotilaallisia voimavarojaan.” EU:lle perustetaan sotilaallinen voimavaravirasto, joka ”määrittää operatiiviset vaatimukset” jäsenvaltioiden varustautumiselle ja aseteollisuuden kehittämiselle. (I-40.3)

– ”Jäsenvaltiot, jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia voimavaroja koskevat vaatimukset ja jotka ovat tehneet keskenään tiukempia sitoumuksia tällä alalla suorittaakseen vaativampia tehtäviä, aloittavat unionin puitteissa rakenneyhteistyön.”(I-40.6 ja III-213) Suomen hallituksen selonteossa tämäkin ns. voimavaraydin hyväksytään, kunhan se on avoin kaikille jäsenmaille ja siihen liittymisestä päätetään yhdessä ministerineuvostossa.

– Siihen asti ”kunnes” päätetään yhteisestä puolustuksesta, ”unionissa aloitetaan läheisempi yhteistyö keskinäisen puolustuksen alalla”. Jos joku jäsenvaltio joutuu hyökkäyksen kohteeksi, sitoutuvat muut auttamaan sitä ”kaikin käytettävissään olevin sotilaallisin ja muin keinoin”. Perustuslain mukaan läheisempi yhteistyö keskinäisen puolustuksen alalla tapahtuu ”läheisessä yhteistyössä Naton kanssa”. (I-40.7 ja III-214) Hallituksen selonteossa ei pidetä toivottavana yhteisen puolustuksen velvoitetta, mutta ollaan valmiita hyväksymään se, jos menettelyssä sovelletaan ns. tiiviimmän yhteistyön määräyksiä. Suomeksi se tarkoittaa ministerineuvoston yksimielisyyttä, ellei neuvosto yksimielisesti päätä siirtyä enemmistöpäätöksiin.

– Lisäksi jäsenvaltiot sitoutuvat ns. solidaarisuuslausekkeella sotilaalliseen toimintaan ”torjuakseen terroriuhan” tai ”mahdollisen terroriuhan” ja antaakseen apua terrori-iskun tai luonnonkatastrofin tapahtuessa. (I-42 ja III-231)

Kytkee myös Suomea Natoon

EU:n turvallisuuspoliittisen painopisteen muutosta kuvaa se, että perustuslain 465 artiklan joukkoon ei hyväksytty konventissa yhtäkään artiklaa, jossa keskityttäisiin siviilikriisihallintaan.

EU:n militarisoiminen kytkee niin unionia kuin jäsenvaltioita myös Natoon.

Esimerkiksi turvatakuut nojaisivat viime kädessä Naton ja USA:n ydinaseisiin perustuvaan sotilaalliseen voimaan, kuten muun muassa puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala on todennut. Toisaalta EU:n ja Naton tiivistyvä yhteys on noussut esiin myös siksi, että USA:n johto haluaa varmistaa, että EU:n puitteisiin ei muodosteta Natosta riippumatonta, saati sen kanssa kilpailevaa sotilasliittoa.

Hallituksen selonteossa ei esitetä mitään perusteita sille, mitkä uhkat ja tarpeet perustelevat Suomen osallistumisen EU:n sotilaalliseen toimintaan tai ylipäätään EU:n yhteisen puolustuksen.

Kansalaisten turvallisuuden kannalta on kuvaavaa, että perustuslakiesitys velvoittaisi jäsenvaltiot lisäämään asemäärärahoja – mutta ei mitään velvoitteita työllisyys-, sosiaali-, ympäristö- tai kehitysyhteistyövaroista. Esitys avaa jopa tietä kansalaisten perusoikeuksien heikentämiselle ja muuttamiselle kauppatavaraksi mm. laajentamalla unionin kauppapoliittisen toimivallan koskemaan julkisten palvelujen kilpailuttamista. Tältäkään osin hallituksen selonteko ja ulkoasiainvaliokunnan esittämä eduskunnan päätös eivät sisällä mitään selkeitä kynnysehtoja.

Kansanäänestys välttämätön

Suomelle EU:n perustuslain hyväksyminen merkitsee sotilaallisen liittoutumattomuuden lopullista hautaamista. Se olisi kohtalokas virhe tilanteessa, jossa Suomeen ei kohdistu mitään sotilaallisen hyökkäyksen uhkaa ja jossa osallistuminen EU:n ja Naton sotilaalliseen toimintaan tuo vain lisää turvattomuutta. Se veisi myös rahaa pois kansalaisten perusturvan ja maailmanlaajuisen kehityksen ongelmien korjaamisesta.

Ruotsin Emu-kansanäänestys on kuitenkin rohkaiseva esimerkki siitä, että kansalaisten ei tarvitse eikä pidä alistua EU:n alamaisiksi. EU:n perustuslaista on luvattu kansanäänestys jo Espanjassa, Hollannissa, Irlannissa, Luxemburgissa, Portugalissa, Ranskassa ja Tanskassa. Eurooppalaisen kansanäänestyskampanjan tietojen mukaan kansanäänestys on hyvin todennäköinen Italiassa ja Sloveniassa. Lisäksi sitä harkitaan lähes 10 muussa EU-maassa.

Myös Suomessa on järjestettävä kansanäänestys. Sitä ajamaan tarvitaan nyt laaja kansanliike.