Terveisiä Maailman sosiaalifoorumista

Neljäs Maailman sosiaalifoorumi kokosi Mumbaihin yli 100 000 osanottajaa. Heistä jokaisella on oma tarinansa Mumbaista. Tämä on yksi niistä.

* * *

Toisenlaisen maailman välttämättömyyden kohtasi heti Mumbaihin saapuessaan. 13 miljoonan asukkaan Mumbai on Intian finanssikeskuksia. Kaupungissa on 1,5 miljoonaa asunnotonta ja intialaistenkin mittapuiden mukaan noin 4,5 miljoonaa köyhää. Ilma on sakeana saasteista.

Mumbain kaupunki, Maharashtran aluehallinto ja Intian valtio eivät tukeneet sosiaalifoorumia. Intialainen järjestelykomitea puolestaan torjui suuryhtiöiden sponsoroinnin. Silti sosiaalifoorumi onnistui hyvin.

Tapahtumia oli 1 650. Intilaiset järjestöt järjestivät niistä noin 450. Valtaosa tilaisuuksista oli monien eri liikkeiden yhteistyössä valmistelemia. Virallisesti edustettuna oli lähes 2 700 järjestöä 132 maasta. Ohjelmassa oli muun muassa filmifestivaali, 150 katuteatteriesitystä ja lukemattomia eri ryhmien itse organisoimia mielenosoituksia. Erityisen silmiinpistävää oli Intian maaseudun köyhien laaja ja näkyvä osallistuminen.

Foorumin pääteemat käsittelivät uusliberalistista ja imperialistista globalisaatiota, sotaa ja militarismia, uskonnollisia ääriliikkeitä, rasismia ja syrjintää, patriarkaattia ja naisten asemaa. Päälimmäisenä esimerkiksi avajais- ja päätöstapahtumissa oli sodanvastaisuus.

Maailman sosiaalifoorumi ei ole järjestö, joka olisi kaikkien osanottajien nimissä tehnyt päätöksiä. Pikemminkin foorumissa korostettiin alhaalta päin kasvavaa toisenlaista globalisaatiota. Mumbain foorumin puitteissa kokoontui kolmena iltana yhteiskunnallisten liikkeiden edustajien yleiskokous, joka hyväksyi yhteisen toimintavetoomuksen. Myös sodanvastaisella verkostolla, ay-väellä, naisliikkeillä ja monilla muilla oli omat tapaamisensa.

Yhteiskunnallisten liikkeiden yleiskokouksessa tärkeimmäksi aloitteeksi nousi kansainvälinen sodanvastainen toimintapäivä 20.maaliskuuta, jolloin tulee kuluneeksi vuosi USA:n ja sen liittolaisten hyökkäyksestä Irakiin. Toimintapäivän perusvaatimukseksi kiteytyi: Irakin sota on lopetettava – USA:n johtamat miehitysjoukot on vedettävä pois! Sodanvastaisten liikkeiden verkosto kampanjoi USA:n ulkomaisia tukikohtia vastaan. Tukea sai myös Arundhati Royn, tunnetun intialaisen kirjailijan ja aktivistin esitys Bushin sotapolitiikkaa rahoittaneiden suuryhtiöiden tuotteiden boikotoimisesta.

Toinen yhteiskunnallisten liikkeiden yleiskokouksessa ja muutenkin vahvasti esillä ollut aloite koskee Maailmankauppajärjestön todennäköisesti lokakuussa Hongkongissa pidettävää ministerikokousta. Tavoitteena on saada mahdollisimman monen maan hallitukset sille kannalle, että GATS-neuvottelut on pysäytettävä julkisten palvelujen turvaamiseksi ja että uusia asioita ei ole syytä ottaa Honkongissa WTO:n agendalle. Näkyvästi oli esillä myös kehitysmaiden vapauttaminen veloista.

Oikeus puhtaaseen veteen, ravintoon, työhön ja kulttuuriin, Palestiina-solidaarisuus, kansainvälinen naisten päivä, EU:n perustuslain kaltaisten uusliberalististen projektien pysäyttäminen…. Kaikkia aloitteita ja kampanjoita on tässä mahdotonta edes luetella.

Keskusteluja käytiin Mumbaissa myös sosiaalifoorumin jatkosta. Monet haluavat sen olevan ”avoimen tilan” ohella poliittisiin tavoitteisiin tähtääviä yhteisiä kampanjoita tukeva. Toisaalta moni varoitti Vandana Shivan tavoin yrityksistä institutionalisoida ja kontrolloida keskitetysti tällaista ”liikkeiden liikettä”. Yleisenä oli minusta pyrkimys löytää tehokkaampia yhteistoiminnan ja vaikuttamisen muotoja, jotka saavat voimansa ihmisten paikallisesta omaehtoisesta toiminnasta.

Seuraava Maailman sosiaalifoorumi on vuoden 2005 alussa taas Porto Alegressa. Mumbaissa tehtiin myös ehdotuksia siitä, että 2006 olisi Afrikan vuoro. Jotkut ehdottivat, että sen jälkeen maailman sosiaalifoorumi ja alueelliset foorumit voisivat olla vuorovuosin, kummatkin joka toinen vuosi. Joka vuosi yhä suuremman ja suuremman massatapahtuman järjestämistä tuskin kukaan Mumbaissa ollut pitää tavoiteltavana.

* * *

Tapaamani intialaiset korostivat Mumbain sosiaalifoorumin suurta merkitystä Intian ja laajemminkin Aasian alueen yhteiskunnallisten liikkeiden yhteistoiminnalle. Kaikessa moninaisuudessaan foorumi edusti vaihtoehtoa Intian hallitusta johtavan BJP-puolueen hindufundamentalismille. Etukäteen Maailman sosiaalifoorumille rinnakkaisena tapahtuma julkisuutta saanut Mumbai resistance jäi marginaaliseksi, parin tuhannen osanottajan tilaisuudeksi.

Suomalaisia oli Maailman sosiaalifoorumissa loppujen lopuksi minusta yllättävänkin paljon, joidenkin tietojen mukaan yli 60. Suomen ja Tansanian hallitusten tukema Helsinki-prosessi globaalisaatiosta ja demokratiasta näkyi muun muassa sosiaalifoorumin epävirallisessa äänenkannattajassa. Jonkin verran huomiota sai myös suomalaisen aloitteellisuuden tuloksena syntynyt globaalin demokratian tutkijaverkosto NIGD. Suomen Attac on kutsunut Mumbain sosiaalifoorumiin osallistuneet yhteiseen arviointitapaamiseen, jossa on tarkoitus keskustella myös siitä, miten käytämme hyväksi näitä kokemuksia 3.-4.huhtikuuta Helsingissä pidettävän neljännen Suomen sosiaalifoorumin valmistelussa.

* * *

Mumbain sosiaalifoorumin epävirallisessa äänenkannattajassa globalisaatiokriittisten liikkeiden kärkinimiin lukeutuva Walden Bello totesi, että ”erityisen tärkeä WSF:lle Mumbaissa on ollut Intian kommunististen puolueiden osallistuminen, joka on tuonut organisatorista tukea ja pitkän kokemukset poliittisesta ja ideologisesta oppositiosta imperialistista kapitalismia vastaan” (Terraviva 21.1.04).

Sosiaalifoorumin puitteissa järjestettiin Intian korkeatasoisten marxilaisten teoreettisten lehtien toimesta kolmipäiväinen seminaarisarja imperialismin ja sosialismin kysymyksistä. Lisäksi Intian kommunistiset puolueet ja vasemmistorintama järjestivät foorumin virallisen ohjelman ulkopuolella kommunististen puolueiden edustajien kansainvälisen tapaamisen. Näiden tapahtumien yhteydessä käytiin keskusteluja myös kommunististen ja muiden kapitalisminvastaisten vasemmistopuolueiden kansainvälisen yhteistyön kehittämisestä. Eurooppalaisten osanottajien kesken keskusteltiin myös Euroopan vasemmistopuolueen mahdollisesta perustamisesta ja yhteistyöstä mm. EU-vaaleissa.