SKP:n keskuskomitean poliittinen selostus edustajakokoukselle

Hyvät toverit, eilen kuoli 25 000 ihmistä nälkään. Samoin tapahtuu tänään, huomenna ja joka päivä. Yli 800 miljoonaa ihmistä elää jatkuvasti nälässä. Samaan aikaan käytetään asevarusteluun 1 000 miljardia dollaria vuodessa. Toiset 1 000 miljardia dollaria käytetään kaupalliseen mainontaan, mutta 860 miljoonaa ihmistä ei ole saanut mahdollisuutta oppia lukemaan. Viiden sadan rikkaimman ihmisen tulot ylittävät lähes 420 miljoonan ihmiset yhteen lasketut tulot. Samaan aikaan puolet työssä käyvistä ihmisistä joutuu tulemaan toimeen alle kahdella dollarilla päivässä.

Nämä luvut kertovat kapitalismin epäoikeudenmukaisuudesta. Samalla ne osoittavat, miten perusteettomia ovat puheet talouskasvun ja vapaakaupan tuomasta yleisestä hyvinvoinnista. Pääoman ja markkinoiden vapaus tuhoaa työpaikkoja, heikentää julkisia palveluja ja riistää ihmisten enemmistöltä toivon paremmasta. Kaikkea alistetaan kauppatavaraksi. Pääoman ahneudella ei ole rajoja. Äskeinen G8-huippukokous on esimerkki siitä, miten meitä kaikkia koskevia päätöksiä tehdään pienessä piirissä, vailla alkeellisintakaan demokratiaa.

Kapitalismi on paitsi epäoikeudenmukainen ja julma, myös vaarallinen ja tuhoisa. USA:n uusoikeistolainen johto pyrkii saavuttamaan strategisen ensi-iskun kyvyn ja on tuomassa tässä tarkoituksessa ohjus- ja tutka-asemia myös Puolaan ja Tshekkiin. Lähi-idän tilanne kertoo siitä, miten taistelu energiavarojen hallinnasta on muuttunut jatkuvaksi sodaksi. Yhdysvaltojen velka, joka vastaa jo noin 80 prosenttia kaikista maailman säästövaroista, uhkaa koko maailmantalouden vakautta. Ilmastonmuutos puolestaan hälyttää ihmiskuntaa uhkaavasta tuhosta.

”Välttämätöntä etsiä tietä ulos kapitalismista”

Se, mitä kapitalismi tekee ihmisille, erityisesti kaikkein heikoimmille, ja luonnolle, nostaa välttämättömyyden etsiä tietä ulos kapitalismista, toisenlaiseen yhteiskuntaan ja maailmaan.

Sosialismi näyttää Suomen oikeistolaisen kehityksen valossa etäiseltä. Mutta samaan aikaan suurin osa ihmisistä törmää jatkuvasti siihen, että yhtiöiden voitot ja pörssikurssit ovat tärkeämpiä kuin heidän hyvinvointinsa, työpaikkansa, vaikutusmahdollisuutensa ja ympäristönsä. Nykyisen järjestelmän sotaisuus ja tuhoisuus, ilmastonmuutoksen kaltaiset uhkat korostavat perusteiltaan toisenlaisen järjestelmän välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä. Latinalaisen Amerikan kehitys osoittaa, että myös nykyisessä kansainvälisessä tilanteessa voidaan nostaa päiväjärjestykseen radikaaleja, imperialisminvastaisia ja sosialismiin tähtääviä uudistuksia. Kuuban ja Venezuelan aloitteesta on ryhdytty kehittämään vaihtoehtoista integraatiota, joka tähtää tasavertaiseen ja sosiaalisesti oikeudenmukaiseen kehitykseen.

Latinalaisen Amerikan tilanne on monessa suhteessa erilainen kuin meillä. Mutta jos suomalainen ja eurooppalainen vasemmisto ei aseta kyseenalaiseksi kapitalismia, se joutuu sopeutumaan pelisääntöihin ja reunaehtoihin, joilla suuria pääomia hallitseva vähemmistö alistaa enemmistöä. Vasemmisto hukkaa myös oman identiteettinsä, ihanteensa ja juurensa, jos se hylkää luokkataistelun ja korvaa sen illuusioilla ”yritysten kaikkien osallisten yhteistoiminnasta ja työn tulosten oikeudenmukaisesta jaosta sijoittajien, työntekijöiden ja julkisen vallan kesken”, kuten Vasemmistoliiton uuden ohjelman luonnoksessa esitetään.

Me emme kuvittele työn ja pääoman vastakkainasettelun olevan ohi. SKP on työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten puolella, riistoa ja pääoman valtaa vastaan.

Kapitalismin uusi kehitysmalli ja 2000-luvun tie sosialismiin

Tälle kokoukselle on valmisteltu esitys SKP:n ohjelman muutoksiksi. Nykyinen puolueohjelma on perusteiltaan edelleen pätevä, mutta tarvitaan päivittämistä. Ohjelma hyväksyttiin vuonna 1994. Sen jälkeen on paljon muuttunut Suomessa, Euroopassa ja maailmassa.

Jäsenistön käsittelyssä ollut muutosesitys on saanut myönteisen vastaanoton. Käydyn keskustelun tuloksena esitykset ovat myös täsmentyneet ja laajentuneet niin, että tässä kokouksessa on päätettävänä monilta osin uudelleen kirjoitettu ehdotus.

Meille kommunisteille puolueohjelma ei ole vain yleisluontoinen kuvaus ihanteista tai lista tavoitteista. Arvioimme ohjelmassa yhteiskunnan kehitystä, erilaisia voimia ja etuja, ristiriitoja ja muutoksen mahdollisuuksia. Tältä pohjalta määrittelemme päälinjan siitä, mihin, keiden kanssa ja miten pyrimme.

Kapitalismin kehitys on saanut yhä rujompia ja vaarallisempia piirteitä. Tämä merkitsee useimmille ihmisille lisääntyviä vaikeuksia ja turvattomuutta. Työntekijöistä revitään irti entistä enemmän. Ihmisiä hallitaan yhä enemmän pelon ja alistamisen keinoin. Sodan ja militarismin voimat ovat vahvistuneet.

Vallalla oleva ajattelu heijastaa näitä muutoksia ja tulkitsee niitä uusliberalistisen ideologian silmälasein. Omanedun tavoittelu, alituinen kilpailu, kaiken pitäminen kauppatavarana, kulutusideologia ja vahvemman oikeus ovat tällaisen tietoisuuden keskeisiä piirteitä.

Voidaan puhua kapitalismin kehitysmallin muutoksesta. Sitä luonnehtivat tiedon ja tieteen kasvava rooli, finanssipääoman ja erityisesti spekulatiivisen rahapääoman kasvanut osuus, suuryhtiöiden ja valtioiden voimien kietoutuminen yhteen ylikansallisella tasolla, imperialismin väkivaltaisuuden ja militarismin voimistuminen, kiristyvä kilpailu energiavaroista sekä luonnon kestokyvyn ylittyminen jo monista osin.

Konsensuspolitiikalta, jonka varaan SDP:n ja Vasemmistoliiton johtajat ovat pitkään rakentaneet strategiansa, on murentunut pohja, kun työn ja pääoman väliset vastakohdat ovat jyrkentyneet, kun ylikansallisten yhtiöiden ja Euroopan unionin valta on kasvanut ja kun oikeisto ja oikeistopopulismi ovat voimistuneet. Yhteiskunnallisen aloitteen ja voimasuhteen siirtyminen yhä vahvemmin oikeiston ja työnantajapiirien hyväksi on vakava haaste koko vasemmistolle, ammattiyhdistysliikkeelle ja kansalaisliikkeille. — Tarvitaan uusia johtopäätöksiä, aloitteita ja voimien kokoamista.

SKP haluaa kehittää uusliberalismin ja suurpääoman vastaista yhteistoimintaa politiikan suunnan muuttamiseksi, työtätekevien ja vähävaraisten ihmisten oikeuksien laajentamiseksi, suurpääoman vallan rajoittamiseksi, kestävän kehityksen ja rauhan turvaamiseksi sekä tien avaamiseksi kohti sosialismia.

Monille vasemmistolaisille Neuvostoliiton romahtaminen teki sosialismista utopian. Me haluamme rakentaa uudelleen yhteyden tämän päivän kamppailujen ja sosialismin päämäärän välille, tehdä utopiasta uudelleen konkreettisen, hahmottaa uutta 2000-luvun alun tietä sosialismiin.

Se merkitsee tänään ennen muuta ihmisten rohkaisemista vastarintaan ja sellaisen muutosvoiman kokoamista, joka voi murtaa nykyisen politiikan vaihtoehdottomuutta ja kamppailla politiikan suunnan muuttamiseksi. Se on aloitteellisuutta kaikkialla, missä tarvitaan taistelun järjestämistä. Se on ihmisten auttamista puolustamaan itse etujaan. Se on valtajulkisuuden itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista ja vaihtoehtoisen julkisuuden tekemistä. Se on erilaisia muutosliikkeitä yhdistävien tavoitteiden nostamista. Se on politiikan suunnan muuttamista ja suurpääoman vallan rajoittamista koskevien peruskysymysten ja näköalojen tuomista näihin kamppailuihin.

Sosialismin keskiössä on työtätekevien ihmisten oma kamppailu omien tavoitteidensa ja oman valtansa hyväksi. Pelkkä edustuksellinen demokratia tai puolue ei voi korvata ihmisten omakohtaista vaikuttamista, osallistuvaa demokratiaa.

Työtätekevien ihmisten oman vallan toteutumisen edellytyksenä on talouden ratkaisevien alojen yhteiskunnallinen omistus. Uudet demokraattiset vallan rakenteet ja työntekijöiden itsehallinto ovat puolestaan edellytys sille, että tuo yhteiskunnallinen omistus on myös jokaisen omaisuutta.

2000-luvun alun tie kohti sosialismia on punavihreä. Samalla kun se merkitsee köyhyyden hävittämistä ja työn tulosten oikeudenmukaisempaa jakamista, se on myös talouden muuttamista ekologisesti kestävälle pohjalle.

Tie kohti sosialismia on myös entistä kansainvälisempi. Se on sodan ja uusliberalismin vastaisen kansainvälisen ”liikkeiden liikkeen” voimistamista. Se on sellaisen voiman kasvattamista, joka kykenee irtaantumaan Euroopan unionin uusliberalististen sopimusten kaltaisesta pakkopaidasta.

Kaiken kaikkiaan sosialismiin tähtäävissä uudistuksissa on kyse kokonaisesta historiallisesta aikakaudesta, jonka kuluessa työtätekevät ihmiset alkavat itse luoda omaa historiaansa, vapauttavat yhteiskunnan pääoman vallasta ja siirtyvät vähitellen uudenlaiseen, humaaniin sivilisaatioon.

Porvarihallitus ja edustuksellisen demokratian kriisi

Nykyinen edustuksellinen demokratia on kriisissä. Suurin osa suomalaisista haluaa kehittää julkisia palveluja, kaventaa tuloeroja, vähentää suuryhtiöiden ja Euroopan unionin valtaa, pitää maamme sotilaallisesti liittoutumattomana ja sopeuttaa taloutta luonnon kannalta kestävälle pohjalle. Vaaleissa voittaneet puolueet toteuttavat kuitenkin päinvastaista politiikkaa.

Edustuksellisen demokratian kriisin taustalla on monia, jo pidempään vaikuttaneita tekijöitä. Ylikansallisten yhtiöiden ja spekulatiivisen, hetkessä ympäri maailmaa liikkuvan rahapääoman valta on kasvanut. Markkinoiden ehdoilla toimivat puolueet ovat irtaantuneet kannattajakunnastaan. Vaalien tuloksena on tapahtunut muutoksia hallitusten kokoonpanoissa, mutta sama politiikka on jatkunut. Kuvaa politiikan vaihtoehdottomuudesta on vahvistanut median kaupallistuminen ja oikeistolaistuminen. Sopeutuminen markkinoiden vapauden, EU:n ja globaalin kapitalismin pelisääntöihin on heikentänyt erityisesti vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen voimaa.

Oikeiston eteneminen ja porvarihallituksen muodostaminen on johtanut Suomessa entistä vaarallisempaan kehitykseen. Porvarihallitus puhuu uudistamisesta, mutta aikoo tosiasiassa kääntää historian pyörää taaksepäin ja mitätöidä työväenliikkeen taistelun tuloksena saavutettuja uudistuksia. Hallitus puhuu vastuusta, välittämisestä ja kannustamisesta. Käytännössä se vähentää julkisen vallan sosiaalista vastuuta, välittää vain hyväosaisista ja kannustaa rikkaiden ahneutta.

Kuvaavaa on, että heti ensitöikseen hallitus ryhtyi korottamaan kaikkein köyhimpien päivähoitomaksuja. Valmisteilla on sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotusautomaatti, joka leikkaa työttömiltä, eläkeläisiltä, lapsiperheiltä ja muilta pienituloisilta vähästäkin. Eläkkeiden leikkaamista jatketaan myös taitetulla indeksillä ja elinaikakertoimella. Sen sijaan rikkaiden verohelpotuksia aiotaan jatkaa vapauttamalla heidät varallisuusveron lisäksi myös perintöverosta. Kun työllisyyspolitiikasta tehdään yritysten tukemista, on vain johdonmukaista, että hallitus lakkautti työministeriön ja siirsi sen kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Sen sijaan, että hillitsisi asumiskustannusten nousua, hallitus kiihdyttää sitä entisestään ajamalla alas arava-järjestelmää. Ns. huippuyliopistohankkeella hallitus avaa tietä yliopistojen kaupallistamiselle ja yksityistämiselle.

Porvarihallitus on tekemässä kunta- ja palvelurakenteiden muutoksesta laajaa julkisten palvelujen karsimisen, kilpailuttamisen ja yksityistämisen ohjelmaa. Hallituksen ohjelmaan on kirjattu nekin tavoitteet tilaaja-tuottaja –mallista, palveluseteleistä ja yksityisten palvelumarkkinoiden tukemisesta, joita oikeisto ei saanut läpi kuntapuitelakiin. Kunnallisten lähipalvelujen vähentämisellä, maksujen korottamisella ja kuntien omien tilojen vuokrien muuttamisella markkinaehtoiseksi luodaan tietoisesti lisää tilaa ja kysyntää yksityisille palvelualan yrityksille. Kaiken lisäksi hallitus aikoo mitätöidä julkisten palvelujen yleishyödylliset, ei-kaupalliset lähtökohdat ”varmistamalla kilpailupolitiikan keinoin yksityisen ja julkisen palvelutuotannon tasavertaiset edellytykset”.

Tässä on kyse hyökkäyksestä koko pohjoismaista hyvinvointimallia vastaan. Samalla tämä julkisten palvelujen heikentämisen, kilpailuttamisen ja yksityistämisen linja on suunnattu erityisesti naisia vastaan. Onhan useampi kuin kolme neljästä kuntasektorin työntekijästä nainen. Julkisten palvelujen heikentäminen lisää myös naisten tekemän maksuttoman hoiva- ja kotityön määrää.

Hallituksen ajama kunta- ja palvelurakenteiden muutos on myös hyökkäys kunnallista demokratiaa ja itsehallintoa vastaan. Puitelakiin kirjatut periaatteet asukkaiden ja henkilöstön osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamisesta eivät näytä painavan mitään, kun sisäministeriö ja kuntien johtajat lakkauttavat lähipalveluja, vähentävät henkilöstöä, siirtävät toimintoja yhtiöille ja lopettavat kuntia asukkailta mitään kysymättä tai avoimesti heidän ylitseen kävellen. Ei ole sattuma, että kuntien johtajat ja kaikenlaiset kauppakamarit ja sijoitusyhtiöt ovat niin innoissaan tästä muutoksesta. Kunnanjohtajille keskitetään tässä valtaa samaan tapaan kuin EU on siirtänyt lainsäädäntövaltaa vaaleilla valituilta edustajilta komissaareille ja hallituksille. Hallitus ajaa tieten tahtoen kuntia taloudelliseen ahdinkoon voidakseen sitten kuntalain suomin valtuuksin pakkoliittää niitä suuremmiksi yksiköiksi. Samalla kuntasektorilla on alkamassa samantyyppinen sosiaalisen vastuun alasajo sekä julkisten varojen ja kiinteistöomaisuuden rohmuaminen kuin aiemmin valtionyhtiöitä yksityistettäessä.

Hallitusohjelmassa on jätetty auki ilmastopäästöjä koskevat konkreettiset tavoitteet. Sen sijaan hallitus ajaa lisää ydinvoimaa, turpeen polttoa ja päästökauppaa. Valtion rautateitä ryhdytään kilpailuttamaan, vaikka tästä on varoittavia kokemuksia muista maista. Joukkoliikenteen kehittämishankkeita lykätään ja vähiäkin tukia leikataan.

Vaikka suomalaiset ovat muita eurooppalaisia EU-kriittisempiä, suhtautuu hallitus kritiikittömästi EU-politiikkaan. Se ajaa Ranskan ja Hollannin kansanäänestyksissä kaatuneen perustuslain hyväksymistä, vaikka sitten toisella nimellä, nykyisiä sopimuksia rukaten tai lisäpöytäkirjoilla täydentäen — kunhan EU:n kautta tapahtuva vallankaappaus ja rosvous vain laillistetaan. Hallituksen linjaukset yritysverotuksessa, pääomaverotuksessa ja suurituloisten verotuksessa kertovat sen valmiudesta osallistua ”verokilpailuun” julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoituksen kustannuksella. Sitoutuminen EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on vetänyt Suomen mukaan myös vastakkainasetteluihin Venäjän kanssa.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa kuvaa se, että koko 64-sivuisesta ohjelmasta ei löydy lainkaan sanaa rauha. Rauhanpolitiikan sijasta hallitus korostaa yhteistyön tiivistämistä hyökkäyssotaa käyvän presidentti George W.Bushin hallinnon kanssa. Hallitus kieltäytyy edes harkitsemasta joukkojen vetämistä Afganistanista, vaikka eduskunnan alun perin YK:n siviilisotilastoimintana hyväksymä operaatio on osoittautunut yhä selvemmin Naton johtamaksi laajamittaiseksi miehityssodaksi. Suomi osallistuu myös EU:n nopean toiminnan joukkoihin ja seuraavana askeleena valmistellaan osallistumista Naton taistelujoukkoihin. Kokoomus on asettanut selvästi tavoitteeksi oman miehen saamisen tasavallan presidentiksi nykyisen presidentin, kriittisesti USA:n sotapolitiikkaan ja Natoon suhtautuvan Tarja Halosen kauden päättyessä.

Porvarihallituksen muodostaminen ja ensi askeleet ovat rohkaisseet työnantajapiirejä koventamaan linjaansa työmarkkinoilla. Elinkeinoelämän keskusliitto käyttää poliittisten voimasuhteiden muutosta hyväksi murentaakseen yleissitovia työehtosopimuksia. Työehtoja alistetaan entistä suoremmin yritysten tuottavuuden, hintakilpailukyvyn ja suhdannepolitiikan välikappaleiksi. EK haluaa yleissitovien sopimusten sijasta yrityskohtaisesti ja yksilöllisesti sovittavia palkkoja, vähimmäispalkkojen tason heikentämistä, työaikajoustojen lisäämistä sekä työajan pidentämistä.

Aloite yhteistoiminnasta porvarihallitusta vastaan
 
Tälle edustajakokoukselle on valmisteltu aloite yhteistoiminnasta porvarihallituksen ja työnantajapiirien oikeistolaisen vyörytyksen torjumiseksi. Ehdotamme vasemmiston sekä ay-liikkeessä ja kansalaisliikkeissä toimivien keskusteluja yhteisistä tavoitteista ja yhteistoiminnasta. Yhteistoimintaa tarvitaan niin asiakohtaisesti, paikallisesti kuin valtakunnallisesti. Vanhojen kiistojen ja arvovaltasyiden ei pidä antaa olla esteenä voimien kokoamiselle.

Vasemmistolla ei ole eduskunnassa tarpeeksi voimaa torjua porvarihallituksen esityksiä. Siksi ratkaisevaa on eduskunnan ulkopuolelta tuleva vaikuttaminen.

Kokemukset esimerkiksi Totu-liikkeestä toimeentulotuen perusosan leikkauksen perumiseksi, opiskelijoiden mielenosoituksista opintorahan korottamiseksi tai vaikkapa lähikoulujen puolesta muun muassa täällä Helsingissä käydyistä kamppailuista osoittavat, että joukkotoiminnalla voidaan vaikuttaa ja muuttaa puolueiden laajallakin pohjalla tekemiä ratkaisuja. Samaa kertovat kansainväliset kokemukset — muun muassa äskeisistä yleislakoista Portugalissa ja Etelä-Afrikan julkisella sektorilla, laajoista lakkokamppailuista Kreikassa ja Tanskassa tai esimerkiksi EU:n palveludirektiiviä koskevista kamppailuista.

Tässä kokouksessa käsiteltävä aloite yhteistoiminnasta porvarihallitusta vastaan on tarkoitettu keskusteluun kaikkien politiikan suunnan muutosta haluavien kanssa. Se sisältää meidän ehdotuksemme ja olemme tietysti kiinnostuneita myös muista ideoista. Emme kuvittele, että nyt kovin eri tavoin suuntautuneet voimat kootaan yhdellä aloitteella. Pikemminkin on kyse monien aloitteiden ympärille koottavista erilaisista yhteistyön verkostoista. Niistä voi kasvaa poliittinen voima, joka kykenee haastamaan uusliberalismin, ja sellainen ”kriittinen massa”, joka alkaa vetää puoleensa, saada aloitetta ja muuttaa voimasuhteita.

Ehdotamme keskusteluja ja yhteistoimintaa seitsemässä kysymyksessä. Ne koskevat jokaisen ihmisen arkea, mutta samalla niissä on kyse politiikan asialistan, tärkeysjärjestyksen, puitteiden ja päätöksenteon perusteellisesta muuttamisesta. Tällainen muutos on välttämätön, koska nykyisen uusliberalistisen politiikan puitteissa ei löydy ratkaisuja köyhyyden, työttömyyden, eriarvoisuuden, ilmastonmuutoksen ja demokratian kaventumisen kaltaisiin, välttämättä korjausta vaativiin ongelmiin.

Lyhyesti sanottuna esitämme seuraavaa:
— Ensinnäkin vasemmiston ja ay-liikkeen on noustava yhdessä puolustamaan köyhiä ja heikkoja. On hävytöntä, että rikkaassa Suomessa esimerkiksi eläkeläisistä joka neljäs ja lapsiperheistä joka seitsemäs elää EU:n virallisen köyhyysrajan alapuolella. Ehdotamme perusturvauudistusta, joka nostaa toimeentuloturvan minimitasot säällisiksi, yhdistää ne yhdeltä luukulta jaettavaksi ja ehkäisee samalla laajan työssäkäyvien köyhien joukon muodostumista minimipalkkalailla.
— Toiseksi esitämme, että vasemmisto ja ay-liike nostavat yhdessä kamppailun kohteeksi yleisen työajan lyhentämisen sekä työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttamisen työntekijöiden hyväksi. Pörssiyhtiöt jakavat tänä vuonna omistajilleen ennätykselliset 12,5 miljardin euron osingot. Niiden voitot ja osingot kasvoivat viime vuodesta peräti 38 prosenttia.
— Kolmanneksi ehdotamme, että kunnissa tehdään asukkaiden, kuntien ammattilaisten ja vasemmiston yhteisvoimin peruspalvelujen kehittämisohjelmat. Näin voidaan edetä palvelujen heikentämisen vastustamisesta aloitteisiin kuntien palvelujen ja lähidemokratian kehittämiseksi vaihtoehtona markkinaehtoisten palvelujen eriarvoisuudelle.
— Neljänneksi esitämme, että työväenliike nousee ympäristöliikkeiden kanssa puolustamaan niitä vihreitä arvoja, jotka vihreät ovat hallituksessa laittaneet alennusmyyntiin. Työväenliikettä tarvitaan yhdistämään ympäristökysymyksiin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulma ja viemään kestävän kehityksen tavoitteet laajemmin myös työelämän ja tuotannon alueelle. Uusiutuvan energian ja energian säästön ohella haluamme nostaa keskusteluun aloitteet energiatuotannon saattamisesta pääosin valtion ja kuntien hallintaan.
— Viidenneksi, vasemmistolle ja ay-liikkeelle on tärkeää, että kansainvälisyyttä ei samaisteta Euroopan unioniin ja sen markkinaehtoiseen, epädemokraattiseen ja epäsolidaariseen kehitykseen. Kansalaisten EU-kriittisyyttä, jolla on vahvat perusteensa, ei pidä jättää muukalaisvihamielisyydellä pelaavan Perussuomalaisten oikeistopopulismin käyttövoimaksi. Suomalainen työväenliike sai Euroopassa ensimmäisenä aikaan yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Me esitämme näiden perinteiden jatkamista kansanäänestyksellä EU:n perussopimuksesta.
— Kuudenneksi vetoamme rauhanpolitiikan ja sotilaallisen liittoutumattomuuden kannalla oleviin Suomen pitämiseksi erossa Natosta ja myös EU:n ja Naton taistelujoukoista. Turvallisuus on panostamista työllisyyteen ja arjen hyvinvointiin, ympäristöuhkien torjumiseen ja oikeudenmukaisemman maailman luomiseen.
— Ja lopuksi esitämme osallistuvan demokratian kehittämistä vastauksena nykyisen edustuksellisen demokratian kriisiin. Tämä edellyttää myös vasemmiston, ay-liikkeen ja kansalaisjärjestöjen oman toiminnan avoimuuden ja demokraattisuuden kehittämistä. Samalla se on vasemmiston yhteisen poliittisen keskustelun ja yhteistoiminnan kulttuurin kehittämistä.

Vaalitulokset itsetutkiskelun paikka

Kuluneella edustajakokouskaudella on käyty poikkeuksellisesti kaikkiaan neljät vaalit.

Vasemmiston kannatus on nyt alhaisempi kuin koskaan ennen. Oikeisto on edennyt hälyttävästi. Kaikessa olennaisessa hallitusta tukenut kokoomus on kyennyt esiintymään ikään kuin se olisi vaihtoehto, joka tuo toivon paremmasta. Sosiaalinen protesti on kanavoitunut vaaleissa lähinnä Perussuomalaisiin. Eduskuntavaalin tulos oli myös koko hallitusrintaman tappio, vaikkakin keskusta kykeni säilyttämään suurimman puolueen aseman. Laaja epäluottamus poliittiseen järjestelmään näkyi äänestysaktiivisuuden putoamisena alemmas kuin kertaakaan sodan jälkeen eduskuntavaaleissa.

SDP:n uskottavuutta on murentanut sen hallituksissa harjoittama politiikka. Kuten SDP:n entinen kansanedustaja Heikki Rinne kirjoitti, vasemmiston käy huonosti kun se unohtaa omat kannattajansa ja esiintyy B-kokoomuslaisena puolueena — ”A-kokoomus voittaa aina B-kokoomuksen”. Hinku hallitukseen lähes millä tahansa ehdoilla ja vaikka kokoomuksen kanssa on puolestaan vienyt uskottavuutta Vasemmistoliiton vaihtoehdolta. Vasemmiston tappiota lisäsi vielä se, että Vasemmistoliitto torjui SKP:n ehdottaman vaaliliiton, joka olisi tuonut vasemmistolle lisää paikkoja.

SKP on tuonut vaaleihin rehellisen vasemmistolaisen ja radikaalin punavihreän vaihtoehdon, joka on puuttunut eduskunnasta. Teimme useissa piireissä entistä laajemman kampanjan.  Esittämämme vaihtoehto on saanut vaalikentillä aiempaa myönteisemmän vastaanoton. Se ei ole kuitenkaan näkynyt vaaliuurnilla. Mistä tämä johtuu?

Politiikasta sellaisena kuin se näyttäytyy suurelle yleisölle, on kadonnut politiikka. Tähän  linjakysymysten, vastakkainasettelujen ja vaihtoehtojen hämärtymiseen on monia syitä: Pitkään jatkunut konsensuspolitiikka, SDP:n ja Vasemmistoliiton hallitusyhteistyö oikeiston kanssa, kuntapuitelain ilmentämä laaja konsensus myös paikallisella tasolla, ay-liikkeen sopeutuminen kilpailukykyideologiaan, vaaleilla valittujen elinten päätösvallan kaventuminen, työväen joukkojärjestöjen heikentyminen sekä median oikeistolaistuminen, kaupallistuminen ja viihteellistyminen. Oikeisto on hyötynyt tilanteesta, jossa äänestäjien ja poliitikkojen suhde muotoutuu suurelta osin epäpoliittisen, henkilöityneen ja viihteellisen julkisuuden kautta. Samaan aikaan monet työelämän, yhteiskunnan ja maailman rajut muutokset ovat hämmentäneet erityisesti vasemmiston perinteistä kannattajakuntaa.

Oikeisto saa puheilleen tukea markkinaehtoisesta kehityksestä ja valtamediasta. Meidän sanojemme uskottavuus on hankittava ennen muuta toiminnalla asuinalueilla, työpaikoilla ja oppilaitoksissa. Se ei ole vain vaalikampanjoiden asia. Luottamus hankitaan konkreettisilla teoilla, joilla autamme lähiön, työpaikan tai yksittäisen ihmisen ongelmien ratkaisemista.

Tässä on meille vakava itsetutkiskelun ja oman toimintamme aktivoimisen paikka. Kyse on siitä, mitä varten puoluejärjestömme ovat olemassa. Ovatko ne olemassa vain meitä itseämme varten vai auttaakseen työtätekeviä ja vähävaraisia ihmisiä puolustamaan oikeuksiaan ja kasvattamaan mahdollisuuksiaan vaikuttaa asioihin? Meillä on hyvät ohjelmat, mutta osaammeko tarttua ihmisille läheisiin konkreettisiin asioihin ja osoittaa, että kenenkään ei tarvitse jäädä yksin, että löytyy vaihtoehtoja ja että voimme yhdessä kamppaillen saada aikaan muutoksia? Nykyinen tilanne suorastaan huutaa taistelun järjestäjiä ja kommunisteilla on siitä kokemusta, mutta miten olemme järjestäneet oman toimintamme vastaamaan näitä tarpeita?

Poliittinen julkisuus muotoutuu tänään toisin kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Television ja internetin merkitys on kasvanut. Lehdistö on keskittynyt ja puoluelehtien levikki on pudonnut. Selkeästi luokkaperusteinen järjestäytyminen ja pitkäjänteinen sitoutuminen järjestöihin ovat vähentyneet. Puoluejärjestöjen omassa piirissä tapahtuva toiminta tavoittaa vähemmän ihmisiä kuin ennen.

Tämä ei vähennä kommunistisen puolueen merkitystä. Toiminnan rakentuminen entistä enemmän asiakohtaisesti, vaihtelevin muodoin ja projektiluontoisesti pikemminkin korostaa puolueen merkitystä tietoja ja kokemuksia välittävänä, aloitteita ja liikkeitä yhteen kokoavana, politiikan suunnan muutokselle ja uudistuksille näköaloja avaavana. Poliittisen toiminnan ja julkisuuden muutokset edellyttävät kuitenkin myös SKP:n toiminnan ja työtapojen uudistamista.

Kun valtamedia syrjii ja työväentalot vähenevät, on luotava itse vaihtoehtoista julkisuutta toreilla, ostareilla, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja erilaisissa tapahtumissa. On otettava käyttöön internetin tarjoamat mahdollisuudet tavoittaa ihmisiä kotisivujen, blogien ja sähköpostien avulla. On mentävä rohkeasti uusille alueille ja haettava lisää yhteyksiä muun muassa nuoriin, uusiin palkkatyöntekijöiden ryhmiin ja maahanmuuttajiin. On levitettävä omaa lehteämme Tiedonantajaa, mutta pyrittävä aktiivisesti myös muihin medioihin.

Naiset olivat enemmistönä vaaliuurnilla. Naisvaltaisten palvelualojen osuus palkansaajista on kasvanut. Kuntasektorin työntekijöistä naisia on yli kolme neljäsosaa. Naiset ovat monissa järjestöissä kantavana voimana. Tässä suhteessa meillä on paljon parannettavaa. On tarpeen vahvistaa naisten mahdollisuuksia ja osuutta SKP:n toiminnassa, kaikilla tasoilla. Samalla on tärkeä tukea Demokraattisen naisverkoston toiminnan kehittämistä laajempana edistyksellisiä naisia kokoavana kansalaisjärjestönä, jonka kautta voimme olla mukana vaikuttamassa ja kehittämässä yhteistoimintaa myös erilaisilla naistoiminnan foorumeilla.

Oma kysymyksensä on vielä kommunistien hajanaisuus. Kommunistisen Työväenpuolueen ja Suomen Työväenpuolueen vaalitulokset kertovat selvää kieltä siitä, että hajaannuksen ylläpitäminen ei herätä luottamusta eikä avaa mitään näköaloja. SKP tarjoaa puitteet kommunistien voimien yhdistämiselle. Ymmärrämme, että tähän voi liittyä pelkoja siitä, että enemmistö jyrää pienet ryhmät. Voimien kokoamiselle onkin tietysti sovittava yhteinen ohjelmallinen perusta, yhteinen päälinja, yhteiset demokraattiset menettelytavat ja yhteiset johtoelimet. Kommunistien voimien yhdistäminen avaa lisää mahdollisuuksia myös laajemmalle uusliberalismin ja suurpääoman vastaiselle yhteistyölle.

Lokakuussa 2008 ovat edessä kunnallisvaalit. Kunta- ja palvelurakennemuutos antaa niille erityisen tärkeän merkityksen koko hyvinvointimallin ja kunnallisen itsehallinnon kannalta.
Kunnissa tullaan käymään lähivuosien merkittävimmät kamppailut yksityistämispolitiikasta.

Kommunistien tulee olla alueensa asukkaiden aktiivisia puolustajia. Osallistuva demokratia on otettava myös oman vaaliohjelmamme ja kuntakohtaisten ohjelmien valmistelun tavaksi. Ehdokkaiden koulutus ja asettaminen on aloitettava heti. Paikallisesti ja valtakunnallisesti on myös haettava mahdollisuuksia vaaliyhteistyöhön muiden vasemmistolaisten ja edistyksellisten ihmisten, järjestöjen ja puolueiden kanssa. Ehdotamme kaikille tällaisesta yhteistyöstä kiinnostuneille keskusteluja siitä, miten voimme koota voimia vaaleissa uusliberalismia ja suurpääomaa vastaan, politiikan suunnan muuttamiseksi.

Kohti SKP:n 90-vuotisjuhlaa

Ensi vuoden elokuussa tulee kuluneeksi 90 vuotta Suomen kommunistisen puolueen perustamisesta. SKP syntyi luokkataistelujen myrskyisissä vaiheissa, joihin liittyivät Suomen vanhan työväenpuolueen suuntataistelut ja radikalisoituminen, Lokakuun vallankumous, Suomen itsenäistyminen ja Suomen työväen vallankumous.

SKP:llä on kunniakas historia. Kommunistit ovat vaikeissakin tilanteissa puolustaneet työväen etuja ja olleet edelläkävijöitä yhteiskunnan uudistamisessa. SKP:n historia osoittaa, että ihmisten ei tarvitse alistua markkinoiden ja vallanpitäjien armoille. Juuri siksi kommunistit ovat aina olleet vallanpitäjien hyökkäysten kohteena.

Valmistaudumme SKP:n 90-vuotisjuhliin työn merkeissä. Juhlavuoden valmisteluja koskevassa päätöksessä ehdotetaan, että jokaisessa puolueosastossa otetaan käsittelyyn tämän kokouksen aloite yhteistoiminnasta porvarihallituksen oikeistolaista politiikkaa vastaan ja päätetään konkreettisista toimista siinä esitettyjen tavoitteiden edistämiseksi.

SKP on tavallisten suomalaisten naisten ja miesten puolue. Samalla puolueemme on suurten vallankumouksellisten uudistusten, marxilaisuuden, joukkotoiminnan ja työväenluokan kansainvälisyyden puolue. Tämä asettaa jokaisen puolueen jäsenen aktiivisuudelle ja tietoisuudelle suuria vaatimuksia. Tarve uusia jäsenkirjat edellyttää yhteyden ottamista jokaiseen jäseneen. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden keskustella siitä, miten kukin voi osallistua puolueen toimintaan ja sen kehittämiseen.

”Opiskella, opiskella, opiskella!” Tämä Leninin kehotus nuorisoliittolaisille on ajankohtainen myös meille puolueen jäsenille. Nuoret kohtaavat usein ensinnä ja herkimmin asiat, jotka ovat huomenna koko työväenliikkeen edessä. Juhlavuoden valmisteluissa onkin syytä kutsua lisää nuoria mukaan SKP:hen. Mutta myös koko SKP tarvitsee lisää nuorille usein ominaista aatteellisuutta ja toiminnan radikaalisuutta.

SKP on osa kansainvälistä kommunistista ja työväenliikettä. Kapitalistinen globalisaatio on tehnyt kommunististen ja muiden vasemmistopuolueiden yhteistyön entistä tärkeämmäksi. On syytä selvittää, miten voimme omalta osaltamme osallistua entistä aktiivisemmin tämän yhteistyön kehittämiseen muun muassa kommunististen ja työväenpuolueiden kansainvälisten tapaamisten ja Euroopan vasemmiston puitteissa. Kommunististen ja vasemmistopuolueiden yhteistyöllä on suuri merkitys sodanvastaisen toiminnan, ay-liikkeen, naisliikkeiden, marxilaisen opinto- ja tutkimustoiminnan kehittämisessä ja esimerkiksi valmistauduttaessa ensi vuonna pidettävään Euroopan sosiaalifoorumin, joka järjestetään tällä kertaa Pohjois-Euroopassa.

Rap-artistit Steen1, Iso-H ja Redrama riimittevät Marssissaan siitä, miten
”historian alkuhämäristä
herrat on syöny hyvin meidän tapellessa jämistä
kädet toistemme kurkul vaik eniten vaarallista
on olla niin kiskalla ettei tajuu oikeet vihollista”.

Toisenlainen maailma on mahdollinen. Kansainvälisen luokkataistelun kehitys ratkaisee tämän mahdollisuuden muuttumisen todellisuudeksi. Siksi myös uusi, päivitetty puolueohjelmamme päättyy Kommunistisen puolueen manifestin tavoin: Kaikkien maiden työtätekevät, liittykää yhteen!