2000-luvun vaihtoehdot: Sosialismi vai barbaria?

Tuhat suurituloisinta suomalaista lisäsi tulojaan viime vuonna 42 prosenttia. Tätä aikaa kuvaa se, että suurituloisten listan kärjessä on monia optioilla, pörssikaupoilla, valtionyhtiöiden yksityistämisellä ja energiamarkkinoiden hintojen nousulla äkkirikastuneita. Heitä hallitus on palkinnut verohelpotuksilla samaan aikaan kun hoitajat ja monet muut on pidetty palkkakuopassa, pätkätyöt ovat yleistyneet ja köyhyys on lisääntynyt.

Pörssitalouden globaali eriarvoisuus

Tulonjaon epäoikeudenmukaisuus näkyy globaalilla tasolla vielä räikeämpänä. Kolme maailman rikkainta ihmisen omaisuuden arvo on suurempi kuin köyhimpien maiden 600 miljoonan asukkaan yhteenlaskettu bruttokansantuote. Bill Gates tienaa noin 1 400 euroa sekunnissa, kun taas lähes kolme miljardia ihmistä joutuu sinnittelemään alle kahdella eurolla päivässä.

Stora Enson päätös sulkea Kemijärven ja Summan paperitehtaat sijoittajien voittojen kasvattamiseksi kertoo puolestaan siitä, miten pörssitalous tuhoaa elävää työtä ja elinehtoja, kannattavia tuotantolaitoksia ja kokonaisia yhdyskuntia.

Pörssikeinottelun ja kuvitteellisen pääoman valtava paisuminen on tehnyt talouden yhä epävarmemmaksi. Silti markkinoiden ja pääoman vapaus halutaan tehdä Euroopan unionin uudella perussopimuksella pyhäksi, jolle kaikkien ja kaiken muun pitää alistua.

Kapitalismin tuhoisuus ja vaarallisuus

Kapitalismi on paitsi epäoikeudenmukainen ja harvainvaltainen myös yhä tuhoisampi ja vaarallisempi.

Irakin ja Afganistanin lisäksi USA:n johto uhkaa iskeä Iraniin. Maailmassa käytetään asevarusteluun jo lähes 1 200 miljardia dollaria vuodessa. Summa on kasvanut kymmenessä vuodessa 37 prosenttia. Bushin hallinnon aikomus sijoittaa Puolaan ja Tshekkiin ohjustukikohdat, jotka mahdollistavat ensi-iskut Venäjälle, kertoo uudesta kylmästä sodasta Euroopassa.

Oikeiston ajama Nato-jäsenyys veisi myös Suomen entistä vaarallisemmalla tavalla mukaan tähän imperiumien sotaan.

Samalla kun kapitalismi tuhlaa energiaa ja luonnonvaroja, se uhkaa tehdä maapallosta elinkelvottoman.

Kaikki tämä nostaa välttämättömyyden hakea tietä ulos kapitalismista. On tehtävä loppu ihmisoikeuksien jatkuvalle polkemiselle. On saatava loppu sodille. On estettävä ympäristön tuhoutuminen.— 2000-luvun vaihtoehdot ovat sosialismi tai barbaria.

Muutoksen tarve ja vaikeus

Samaan aikaan kun kapitalisminvastaisten uudistusten tarve on kasvanut, on niiden toteuttaminen vaikeutunut. Näin on erityisesti Euroopassa. Latinalaisen Amerikan kehitys puolestaan osoittaa, että myös nykyoloissa voidaan toteuttaa radikaaleja sosialismiin tähtääviä uudistuksia.

Ihmisten enemmistön toiveissa ovat vahvasti esillä vasemmistolaiset arvot (kuten tuloerojen kaventaminen, julkisten palvelujen turvaaminen, suuryhtiöiden vallan rajoittaminen, sodanvastaisuus). Mutta Suomessa ja useimmissa Euroopan maissa oikeisto on vallannut aloitteen siinä, mitä pidetään yleisesti mahdollisena, realistisena. Tässä suhteessa tehyläisten rohkeus vaatia selvästi ns. yleisen linjan ylittäviä palkankorotuksia ja ajaa niitä joukkoirtisanoutumisilla on koko yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tärkeää.

Vaihtoehtoisen politiikan vaikeudet liittyvät moniin uusliberalismin ja globaalin kapitalismin tuomiin muutoksiin.

Uudet teknologiat ja työn organisoimisen tavat, kilpailuttaminen, pätkätyöt ja työttömyys ovat murentaneet yhteisöllisyyttä ja lisänneet elämän yleistä epävarmuutta. Tähän liittyy työmarkkinoiden kansainvälistyminen. Pääoma on entistä kansainvälisempää, entistä vähemmän sidoksissa johonkin alueeseen ja entistä spekulatiivisempaa. Myös kapitalismin valtarakenteet muuttuvat. Se näkyy esimerkiksi Euroopan unionin vallan kasvuna.

Samalla talouden välttämättömyyksien näennäisesti epäpoliittisessa kaavussa esiintyvät uusliberalistiset opit ja käytännöt syrjäyttävät poliittista päätöksentekoa ja luovat kuvaa vaihtoehdottomuudesta.

Muutos lähtee alhaalta

Muutosliikkeet lähtevät useimmiten konkreettisista arjen ongelmista. Esimerkiksi uhka tehtaan sulkemisesta, lähikoulun tai terveysaseman lopettamisesta, vanhusten palvelujen laiminlyönnit ja vastaavat tilanteet saavat monet liikkeelle.

Tyytymättömyys, ammatillinen etukamppailu ja kansalaistoiminta eivät kuitenkaan yhdisty itsestään poliittiseksi liikkeeksi.

Tarvitaan niitä, jotka organisoivat tyytymättömyyttä työpaikoilla, lähiöissä, oppilaitoksissa. Tarvitaan aloitteita ja foorumeita, jotka yhdistävät ay-liikettä, kansalaisliikkeitä, vasemmistoa ja muita politiikan suunnan muutosta haluavia yhteistoimintaan porvarihallitusta ja uusliberalismia vastaan. Tarvitaan niitä, jotka asettavat kyseenalaiseksi vallalla olevia totuuksia ja tuovat keskusteluun toisenlaisen yhteiskunnan mahdollisuuden. Tarvitaan sellaisia puoluejärjestöjä, jotka kykenevät organisoimaan näitä muutoksen tekijöitä ja avaamaan vaikuttamisen väyliä.

Kapitalismin kehitys korostaa ihmisten omakohtaisen ja joukkomittaisen osallistumisen, osallistuvan demokratian keskeisyyttä poliittisen käänteeseen, radikaaleihin pääoman valtaa rajoittaviin uudistuksiin ja sosialismiin tähtäävässä strategiassa.

Kun vastassa on entistä suurempi ja kansainvälisempi pääoman mahti, on myös muutosliikkeen oltava mahdollisimman laaja ja kansainvälinen. Kun ihmisiä alistetaan Suomessa pelolla, tarvitaan rohkaisevia esimerkkejä kamppailun mahdollisuudesta. Ja kun media muovaa yhä enemmän ihmisten käsityksiä politiikasta, tarvitaan tietoa, taitoa ja aktiivisuutta nousta haastajaksi mediassa ja luoda toisenlaista julkisuutta.

Sopeutumisen ja marginalisoitumisen uhkat

SDP:n ja Vasemmistoliiton ohjelmissa sosialismi on typistetty vain ihanteiksi ja arvoiksi, joiden luvataan ohjaavan niiden politiikkaa. Jos vasemmisto ei aseta kyseenalaiseksi tuotantovälineiden yksityisomistukseen perustuvaa järjestelmää, se sopeutuu kapitalististen omistus- ja valtasuhteiden tuottamaan rakenteelliseen eriarvoisuuteen. Ja jos vallankumouksellinen puolue ei kykene tarttumaan tämän päivän kysymyksiin ja liikkeisiin, se on tuomittu marginalisoitumaan.

SKP:ssä uudistimme keväällä puolueohjelman. Nostan ohjelmasta seuraavaksi esille eräitä kysymyksiä, joiden kautta hahmottuu kuvaa siitä, millaiseen sosialismiin ja miten SKP tähtää. Nämä kysymykset koskevat demokratiaa ja itsehallintoa, tuotantovälineiden omistusta, siirtymävaihetta, kansainvälisyyttä ja taloudellisen kehityksen uutta mallia.

Uudenlainen demokratia

Sosialismi on ensimmäinen yhteiskuntamuoto, joka ei perustu taloudelliseen pakkoon vaan ihmisten tietoiseen toimintaan. Se on siirtymistä ”välttämättömyyden valtakunnasta vapauden valtakuntaan”. Tämä edellyttää uudentyyppistä demokratiaa, jossa omistus ei anna etuoikeutettua asemaa ja joka on muutenkin vapaa nykyisen porvarillisen demokratian rajoittuneisuudesta.

Sosialismissa on kyse työväen laajaan itsehallintoon ja aktiiviseen kansalaisyhteiskuntaan perustuvasta päätöksenteosta. Myös edustuksellinen demokratia saa uutta sisältöä ja merkitystä, kun demokratia ulotetaan talouden alalle ja kun edustajia ohjataan alhaalta ylöspäin rakentuvilla osallistumisen ja vaikuttamisen keinoilla.

Kysymys tuotantovälineiden omistuksesta

Kapitalismin kehitys on voimistanut tuotannon yhteiskunnallista luonnetta. Talous riippuu yhä enemmän työntekijöiden osaamisesta ja aktiivisuudesta, suunnitelmallisesta työnjaosta ja yhteistyöstä, tiedon ja informaation hallinnasta, energian ja luonnonvarojen säästämisestä, teknologian ja julkisten palvelujen yleisestä kehityksestä.

Samalla on kasvanut ristiriita työn yhteiskunnallistumisen ja tuotantovälineiden yksityisen omistuksen, samoin kuin ristiriita talouden kehityksen pitkäjänteisyyden ja pörssitalouden pikavoittojen tavoittelun välillä.

Tuotannon yhteiskunnallisen luonteen voimistuminen on samalla haaste kehittää käsitystämme siitä, millaisia ovat yhteiskunnallisen omistuksen järjestämisen nykyaikaiset tavat.
Työntekijöiden tietotaidon, osallistumisen ja yhteistyön kasvava rooli korostavat työväen itsehallinnon mahdollisuuksia ja merkitystä sosialismin rakentamisessa. Tässä on kyse oikeastaan siitä, miten kehittelemme Marxin ja Leninin ajatuksia sosialismin taloudellisista suhteista osuuskuntina, vapaiden ja sivistyneiden tuottajien yhteenliittyminä.

Siirtymävaihe

Omistuskysymystä ei ratkaista kertaheitolla, eikä vain valtaamalla valta valtiossa. Poliittisen kumouksen kautta on yhteiskunnalliselle omistukselle saatava kuitenkin niin ratkaiseva osuus taloudessa, että kehitystä voidaan ohjata demokraattisesti ja suunnitelmallisesti.

Tähänastisen kokemuksen valossa sosialismi siirtymävaiheena kohti luokatonta yhteiskuntaa, kommunismia, tulee olemaan varsin pitkä. Tämä nostaa yhtäältä tarpeen kehitellä siirtymävaiheeseen liittyviä yhteiskunnallisen ohjauksen välineitä ja toisaalta tarpeen varmistaa alhaalta ylöspäin kasvavan demokratian keinoin, että ne eivät luo pohjaa byrokratian kasvulle.

Sosialismin kansainvälisyys

Talous on kansainvälistynyt ja kansainvälisen työnjaon merkitys kasvaa. Siksi talouden ohjaamiseen tarvitaan paikallisten ja valtiollisten keinojen lisäksi kansainvälisiä ohjauksen ja suunnittelun keinoja. Sosialismi on siten entistä kansainvälisempi prosessi.

Koska kehitys kulkee eri alueilla ja eri maissa eri tahtia, riippuvat sosialismin mahdollisuudet siitä, miten voidaan rajoittaa imperialismin mahtia ja muuttaa kansainvälistä järjestelmää oikeudenmukaisempaan, demokraattisempaan ja rauhanomaisempaan suuntaan.

Taloudellisen kehityksen uusi malli

Kärjistyvien ympäristöongelmien maailmassa on entistä selvempää, että sosialismi ei voi tarkoittaa vain kapitalismin kehittämien tuotantovoimien haltuun ottamista ja kilpailemista niiden määrällisessä kehittämisessä.

”Kasaaminen kasaamisen vuoksi, tuotanto tuotannon vuoksi, tällä asetelmalla taloustiede ilmaisi porvariajan historiallisen tehtävän”, kirjoitti Marx Pääomassa. Samalla kun tämä on merkinnyt ihmisten vieraantumista työstä ja sen tuotteista, se on merkinnyt ihmisen vieraantumista myös luonnosta ja osin jo luonnon kestokyvyn ylittämistä.

Kapitalistisen kasvulogiikan hylkääminen on välttämätöntä, jos ja kun haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena. Se ei tarkoita kaiken kasvun hylkäämistä ja elintason alentamista.

Kyse on uudesta taloudellisen kehityksen mallista, jossa työn tulokset jaetaan oikeudenmukaisemmin, tuottavuuden kasvua hyödynnetään lyhentämällä työaikaa ja jossa kasvu on laadullista, henkisen työn, palvelujen ja kulttuurin kehitystä.

Tällainen kehitys sopeutuu luonnon kestokyvyn puitteisiin. Se merkitsee siirtymistä pääsääntöisesti uusiutuvan energian käyttöön ja luonnonvarojen säästämistä rakentamalla koko taloutta kierrätyksen ja uudelleenkäytön periaatteille.

2000-luvun sosialismi

2000-luvun sosialismin keskiössä on ihminen. 2000-luvun sosialismi on demokratian ja työväen itsehallinnon toteuttamista. Se on talouden, teknologian ja kulttuurin hedelmien jakamista oikeudenmukaisesti. 2000-luvun sosialismi on punavihreää. Se on kehityksen sopeuttamista ekologisesti kestäviin puitteisiin sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se on ihmiskunnan vapauttamista sodista ja joukkotuhoaseista.

Kyse on viime kädessä samasta kuin 90 vuotta sitten Lokakuun vallankumouksessa: työtätekevien ja alistettujen ihmisten oikeudesta vapautua pääoman ja eliitin harvainvallasta, uudistaa tätä maata ja maailmaa.

(Seminaarissa ”Lokakuun vallankumous ja 2000-luvun sosialismi” Helsingissä 3.11.2007)