Paikallisen poliittisuus

Syksyn kunnallisvaalit ovat poikkeukselliset: tuskin koskaan on ollut uhattuna yhtä aikaa niin monia lähipalveluja, kuin nyt – ja tuskin koskaan ennen ovat kaikki eduskuntapuolueet sitoutuneet niin pitkälle yhteisen valtakunnallisen linjan toteuttamiseen kunnissa, kuin nyt kuntapuitelaissa.

Kilpailuttaminen ja yksityistäminen ovat tuoneet kunnallispolitiikkaan samalla entistä suoremmin luokkataistelun peruskysymykset työstä ja pääomasta, kapitalistisesta voitontavoittelusta ja omistussuhteista.

Tämä on osa kansainvälistä kamppailua siitä, alistetaanko ihmisten perusoikeudet ja julkiset palvelut kauppatavaraksi. Kunnallisia palveluja haluavat muokata uuteen markkinauskoon myös Euroopan unioni, Maailman kauppajärjestö ja uusia sijoituskohteita etsivät pääomat.

Kunnallispolitiikassa mitataan ihmisten arjessa näkyvillä mittareilla puolueiden puheita hyvinvointipalvelujen turvaamisesta ja kansalaisten kuulemisesta.

Kyse on siitä, supistuvatko kuntien lähipalvelut, yksityistetäänkö palveluja ja keskitetäänkö päätösvaltaa entistä pienempään piiriin? Vai kehitetäänkö palveluja asukkaiden tarpeiden mukaan, parannetaanko kuntien työntekijöiden asemaa, muutetaanko kunnallisverotus oikeudenmukaisemmaksi ja lisätäänkö vaikutusmahdollisuuksia?

Kyse on myös siitä, miten kunnissa vastataan uusiin haasteisiin. Niitä ovat esimerkiksi lasten ja nuorten lisääntynyt pahoinvointi, vanhusväestön palvelujen kasvavat tarpeet, riittävän henkilöstön turvaaminen suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, rakentamisen ja peruskorjauksen kustannusten hillitseminen sekä ihmisten aiheuttaman ilmastonmuutoksen torjuminen. 

Pääomalla ja oikeistolla on nyt Suomessa aloite. Mutta vaihtoehdottomuuden pinnan alta nousee protesteja, lakkoja ja kansalaisliikkeitä.

Ensin Tehyn työtaistelu ja nyt Kemijärven tehtaan sulkeminen on vienyt hallituspuolueiden uskottavuutta. Toisaalta SDP:n ja Vasemmistoliiton uskottavuutta vaihtoehtona heikentää se, että ne toteuttivat lähes samaa politiikkaa hallituksessa ollessaan. Perussuomalaisetkin ovat sitoutuneet kunta- ja palvelurakennehankkeeseen.

Tässä tilanteessa korostuu aloitteiden, hyvin perusteltujen vaihtoehtojen ja määrätietoisen ay- ja kansalaisliikkeiden toiminnan merkitys. Kun politiikan suunnan muuttaminen näyttää vaikealta, on monien helpompi tarttua paikallisiin kysymyksiin. Toisaalta niissäkin törmää entistä välittömämmin markkinaehtoisen politiikan raameihin ja suuryhtiöiden valtaan.

Kun politiikkaa tehdään entistä enemmän median, sitä hallitsevien teemojen ja mielikuvien kautta, voivat paikallisetkin kysymykset saada laajemman poliittisen ja symbolisen merkityksen. Esimerkiksi Kemijärven tehtaan lopettaminen voi romuttaa keskustan haaveet vaalivoitosta. Tai Nokia-yhtiölle voi tulla saksalaisen Bochumin tehtaan lopettamisesta paljon pidempi ja kalliimpi riesa kuin noroviruksesta Nokian kaupungissa.