Uudet tuulet puhaltamaan kunnallisvaaleissa

          Uudet tuulet puhaltamaan kunnallisvaaleissa

Yritysten ja suursijoittajien jakamasta
hämärästä vaalirahasta esiin tulleet tiedot kertovat poliittisen eliitin korruptiosta.
Toisaalta ne kertovat myös politiikan ”amerikkalaistumisesta” ja ”berlusconisoitumisesta”.
Puolueet kilpailevat yhä suuremmilla budjeteilla medianäkyvyydestä ja
rahoituksesta. 

Politiikan uskottavuudesta ja
moraalista on turha puhua, kun esimerkiksi veroministeri Jyrki Katainen
rahoittaa vaalikampanjaansa veroparatiisiyhtiön viisinumeroisilla
lahjoituksilla. Tai kun suurimmat lahjoitukset etenkin keskustaa ja kokoomusta
rahoittaneelle Kehittyvien maakuntien Suomi –yhdistykselle ovat tulleet Nova
Groupilta, jonka johtajat ovat saaneet useita tuomioita talousrikoksista. 

Kunnallispolitiikan keskeistä
roolia yritysten hämärässä vaalirahoituksessa kuvastaa se, että Kehittyvien
maakuntien Suomen eduskuntavaaleista tukemista, tähän mennessä julkisuuteen kerrotuista 52
ehdokkaasta on 48 mukana kunnallishallinnossa ja lopuista ainakin osa pyrkii
valtuustoon. 

Rakenteellinen korruptio 

Kuntien kaavoitukseen,
rakentamiseen, kauppapaikkojen jakoon, hankintoihin jne on perinteisesti
liittynyt vaalirahoitusta. Eduskuntapuolueiden ajama kunta- ja
palvelurakenteiden muutos luo korruptiolle lisää pohjaa laajentamalla kuntien palvelujen
kilpailuttamista, ulkoistamista ja yksityistämistä. 

Ostopalvelujen ja yksityistämisen
laajenemiseen liittyy laajeneva rakenteellinen korruptio hyvä veli
–verkostoineen. Esimerkiksi MedOnen edustaja johtaa pääkaupunkiseudun kuntien
terveydenhuollon päivystyshanketta ja hankkeen projektipäällikkönä toimii
Medividan vuokralääkäriyhtiön pääomistaja ja toimitusjohtaja. Hankkeen
puheenjohtaja on samainen Jorma Kantonen, joka ylilääkärinä valmisteli jo
Vantaan Peijaksen päivystystoiminnan siirron MedOnelle ja on sen jatkona
esittänyt nyt MediUutisissa pääkaupunkiseudun erikoissairaanhoidon ja
perusterveydenhuollon päivystysten ulkoistamista. 

Hyvä veli –verkostojen roolia
kasvattaa myös kunta- ja palvelurakennehankkeeseen liittyvä uusi laki
kunnallisista liikelaitoksista ja monenlaisten johtosäätöjen kautta tapahtuva
valtuustojen ja lautakuntien päätösvallan kaventaminen. Esimerkiksi
liikelaitoksen johtokunnille laissa säädetyissä tehtävissä kunnanhallitus ja
valtuusto eivät voi käyttää ns. otto-oikeutta. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että
liikelaitoksen budjetista ja investoinneista ei voida päättää kunnan
budjetissa. Laki edellyttää liikelaitoksilta myös sellaista toiminnan
hinnoittelua, joka kattaa pitkällä aikavälillä myös investoinnit ja
kohtuullisen tuoton kunnan sijoittamalla pääomalle.

…ja rakenteellinen eriarvoisuus                                                     

Poliittisen korruption kääntöpuoli
on rakenteellinen eriarvoisuus ja välinpitämättömyys huono-osaisista. 

Tämä näkyy kunnissa jatkuvana
sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen määrärahojen alibudjetoimisena. Se näkyy
palvelujen rahoittamisena yhä enemmän kunnallisilla maksuilla ja veroilla,
jotka kohdistuvat raskaimmin pienituloisiin. Valtion rahoitusosuuden
supistaminen voimistaa tätä kehitystä.

Nyt tästä eriarvoisuudesta tehdään
entistä syvemmin rakenteellista siirtämällä yhä useampia kunnallisia palveluja
yksityisten markkinoiden hoidettavaksi. 

Suurin osa kansalaisista haluaa
toisenlaista kehitystä. EVA:n mielipidekyselyissä hyvinvointivaltion kannatus
on 80 % tasolla, kun taas yksityistämisen kannatus on pudonnut alle 30 %:iin. KELAn
tutkimuksen mukaan verotuksen alentamista kannattaa sitäkin alle 30 %
suomalaisista ja suurituloisten verotuksen kiristämistä kannattaa 65 %. Äänestäjien
suurimmat odotukset kunnallisvaaleissa koskevat terveyspalvelujen ja
vanhustenpalvelujen parantamista. 

Rehellisen vasemmistopolitiikan tarve 

Suuri osa valtapuolueita viime
äänestäneistä on tyytymättömiä noiden puolueiden toimintaan. Joka toinen heistä
kokee, että kunnat toimivat elinkeinoelämän juoksupoikina.

On selvästi yhteiskunnallista
tilausta rehelliselle vasemmistolaiselle vaihtoehdolle, joka ei ole
sotkeentunut hämäriin rahoittajiin ja kulissien takana tehtäviin sopimuksiin. 

Nyt tarvitaan korruption ja hyvä
veli –verkostojen kähmintöjen paljastajia myös kuntatasolla. Esimerkiksi
terveyspalvelujen ulkoistamisessa ja yksityistämisessä liikkuvat isot rahat. Muualtakin
löytyy varmaan samanlaisia kytköksiä kuin pääkaupunkiseudulla MedOniin ja
muuhun yksityiseen terveysbisnekseen? Tai kaavoitusratkaisuissa gryndereihin ja
kauppaketjuihin, jotka itsekin ovat kertoneet rahoittaneensa useimpien
puolueiden toimintaa? Tai ydinvoimateollisuuteen
Itä-Uudellamaalla, Satakunnassa ja Peräpohjolassa? 

Kunnanvaltuutettuja koskevat
lahjus- ja korruptiosäädökset ovat tiukemmat kuin kansanedustajilla. Jo se, että
on saanut vaalirahoitusta yksityiseltä yritykseltä, tekee jääviksi tuota firmaa
mahdollisesti koskevissa ratkaisuissa kunnissa. Tätä vyyhtiä kannattaisi penkoa
esimerkiksi Tampereen tunnelihankkeessa, Jyväskylän voimalaratkaisussa,
Turun kiinteistöjen myyntikuvioissa… 

Tarvitaan ehdokkaita, jotka eivät
vain puhu vaan tekevät. Siellä, missä on kansalaistoimintaa, siellä ihmiset
myös seuraavat tarkemmin puolueiden sanojen ja tekojen suhdetta. Siellä on myös
päättäjien vaikeampi selviytyä vain puheilla. Ja uusien tekijöiden päästä esiin. 

Osallistuva demokratia on eräs
vastalääke poliittiseen korruptioon. Esimerkiksi Espanjassa on useita
kaupunkeja, kuten Sevilla, joissa toteutetaan jo ns. osallistuvaa
budjetoimista, jossa kunkin alueen asukkaat tekevät esitykset ja päättävät
tietyistä alueensa peruspalveluista.

Maksujen korotusten ja alibudjetoimisen torjuminen 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen
maksujen korotusten torjuminen on kysymys, jossa on jo monessa kunnassa
syntynyt kansalaistoimintaa. Oikeisto ja keskusta ajavat korotuksia, vaikka
niillä ei saada senttiäkään lisää rahaa kuntien palveluihin, koska hallitus vie
korotusten tuomat lisätulot kunnilta valtionosuuksia alentamalla. SDP ja
Vasemmistoliitto vastustavat korotuksia monissa kunnissa nyt, kun niistä
päätetään lautakunnissa. Mutta tätä kamppailua on syytä jatkaa myös syksyllä
kuntien budjettiratkaisuissa. Samalla voimme edetä korotusten vastustamisesta
vaatimuksiin maksuttomien palvelujen laajentamiseksi. 

Kuntien sosiaali-, terveys- ja
muiden peruspalvelujen alibudjetointi on useimmissa kunnissa vakava ongelma.
Alibudjetoimisen lopettamisesta puhuvat monet muutkin. Tässäkin asiassa
ratkaisevat kuitenkin teot, ennen muuta kansalaistoiminta. 

Esimerkiksi Kemissä, Torniossa,
Janakkalassa ja Tampereella on kokemusta siitä, miten valituksilla on saatu
nostetuksi julkisuuteen vanhustenpalvelujen henkilöstön määrän alimitoittaminen
ja myös korjauksia asiaan. Helsingissä ja Vantaalla on pysäytetty useiden
terveysasemien lopettaminen kansalaistoiminnalla. Nokialla torjuttiin kunnan
vuokratalojen myyminen kiinteistökeinottelijoille. Tällaiset kamppailut ovat
tuoneet samalla lisää tietoa ja uskottavuutta niissä aktiivisesti toimineille. 

Valtapuolueiden vaaliohjelmat
ovat yleensä ympäripyöreitä, ja jättävät mahdollisuuden sopia vaalien jälkeen
palvelujen karsimisen, kilpailuttamisen ja yksityistämisen jatkamisesta. Meidän
vahvuutemme on konkreettisuudessa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi
lähipalvelujen pelastamisen ja kehittämisen ohjelman esittämistä konkreettisina
aloitteina kunnan budjettiin.

Kuntien toiminnan laajentamisen haasteita

Kunnissa on edessä isoja
haasteita.

—    Lasten
ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt. Myös väestöryhmien väliset terveyserot
ovat alkaneet uudelleen lisääntyä.

—    Vanhustenpalvelujen
tarpeet kasvavat huomattavasti kun vanhusväestön määrän arvioidaan kasvavan yli
puolella vuoteen 2020 mennessä.

—    Riittävän
henkilöstön turvaaminen on iso haaste, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Seuraavan kymmenen vuoden aikana lähes 40 % kuntien työntekijöistä tulee
eläkeikään.

—    Asumisen,
rakentamisen ja peruskorjaamisen hinnat ovat nousseet rajusti.
Pääkaupunkiseudulla vuokrat ovat nousseet sääntelyn päättymisen jälkeen eli
vuodesta 1995 keskimäärin lähes 70 % ja asuntojen hinnat lähes 140 %.

—    Ilmastonmuutoksen
hillitseminen ja energian säästäminen vaativat kunnissa investointeja.

—    Maahanmuutto
lisääntyy ja monikulttuurisuuden haasteet kasvavat.

—    Demokratiavajeen
syventyminen. 

Tällaiset haasteet nostavat
tarpeen laajentaa kuntien tehtäviä ja toimialaa.

Esimerkiksi hoitotakuun
toteuttamisen lisäksi tarvitaan hoivatakuuta eläkeläisten palvelujen saannin ja
laadun turvaamiseksi.

Maksuton päivähoito ja maksuton
perusterveydenhuolto ovat keskeisiä keinoja lasten ja nuorten syrjäytymisen
ehkäisemisessä ja väestöryhmien välisten terveyserojen kaventamisessa.

Kuntien omien rakennusosastojen
tai rakentamisen liikelaitosten perustaminen on keino, jolla kunnat voivat
hillitä rakentamisen kustannusten nousua ja murtaa rakennusalan kartelleja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä
ja energian hintoihin vaikuttamisessa tarvitaan kuntien omia energialaitoksia,
joukkoliikenteen kehittämistä ja investointeja uusiutuvaan energiaan.

Riittävän henkilöstön turvaaminen
edellyttää kuntien henkilöstöstrategioiden yleisten tavoitteiden lisäksi
konkreettisia palkkauksen tason nostamisen ohjelmia.

Sen sijaan, että työperäisessä
maahanmuutossa suhtaudutaan ihmisiin vain työvoimatavarana,
tarvitaan myös lisää monikulttuurisia palveluja ja kuntien aktiivisuutta
rasismia vastaan.

Kaiken kaikkiaan: Asukkaiden
tarpeista lähtevä kunnallispolitiikka on vastavoima
ja vaihtoehto kapitalistiselle markkinavoimille. Samalla paikallinen
poliittinen toiminta ja paikallisen demokratian laajentaminen on välttämätön
perusta koko yhteiskunnan perusteelliselle uudistamiselle.