Euroopan vasemmisto taistelee – entä Suomen?

Euroopan vasemmisto taistelee – entä Suomen?

”Emme taivu
polvillemme, emme alistu”, julisti Kreikan ay-liike kesäkuun lopun
yleislakossa hallituksen ja Euroopan unionin ajamaa leikkauspolitiikkaa
vastaan. Kymmenissä Espanjan kaupungeissa kansanliikkeet vaativat ”demokratiaa
nyt”. Italialaisten enemmistö kaatoi kansanäänestyksessä Silvio Berlusconin hallituksen ydinvoima- ja yksityistämisohjelmat.
Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö vastustaa mielenosoituksin EU:n ns.
vakausmekanismia. Islantilaiset kieltäytyivät kansanäänestyksessä maksamasta
pankkien ja keinottelijoiden velkoja…

Myös Suomessa viimeistään eduskuntavaalien ”jytkyn” olisi pitänyt herättää vasemmisto
ja vihreät kamppailuun oikeistolaista leikkauspolitiikkaa, kovenevaa eurokuria
ja pienen piirin vallankäyttöä vastaan. Politiikan suunnan, rakenteiden ja
voimasuhteiden muuttamiseen tähtäävän radikaalin politiikan sijasta SDP:n,
Vasemmistoliiton ja vihreiden johto on kuitenkin valinnut sopeutumisen kokoomusvetoiseen
hallituspolitiikkaan, EU-komentoon ja finanssimarkkinoiden ylivaltaan.

Hallitusohjelman lisälehdet Brysselistä

Jyrki Kataisen
hallituksen ohjelmaa neuvoteltiin viikkoja. Mutta ennen kuin eduskunta ehti
edes hyväksyä ohjelman, se kirjoitettiin jo osin uusiksi pääministerin
hyväksyessä juhannuksen alla Euro Plus –sopimuksen ja EU-komission ns.
maalausunnon. Suomea koskeva maalausunto edellyttää julkisten menojen lisäleikkauksia,
eläkeiän nostamista, kuntarakenteiden muuttamista ja palvelusektorin laajempaa
kilpailuttamista.

Tämä on esimerkki siitä, miten sitoutuminen Euro Plus
–sopimukseen alistaa hallituksen budjettiratkaisut varsin pitkälle EU-komission
kontrolliin. Samalla hallitus on mukana pakottamassa velkaantuneita maita
raakaan julkisten menojen leikkaamiseen, työehtojen polkemiseen ja
kansallisvarallisuuden yksityistämiseen pankkien tukemiseksi.

SDP ja VAS vastustivat ennen vaaleja EU:n pankkitukia ja
vakausmekanismia, mutta hyväksyivät hallitusneuvotteluissa paketin, jota
EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel
Barroso on kuvannut ”hiljaiseksi
vallankumoukseksi” ja Euroopan vasemmisto vastustaa EU-komission ”vallankaappauksena”. Kovenevaan
eurokuriin liittyy Nato-yhteistyön tiivistäminen ja osallistuminen
imperialistisiin sotiin, kuten Nato-joukkoihin Afganistanissa.

Leikkauslistassa yksi nolla enemmän

Kuuden puolueen hallituksen ohjelma on poikkeuksellisen
laaja, 89 sivua. Sanojen tasolla siitä löytyy vähän jokaiselle jotain. Myös
hallituksen ministerilistalta löytyy erilaisia painotuksia.

Ohjelman positiivisinta antia ovat työttömien perusturvan,
toimeentulotuen, asumistuen ja nuorten työllisyyden parantaminen. Mutta kun
lasketaan yhteen pieni- ja keskituloisia koskevat menojen lisäykset,
vähennykset ja verotuksen muutokset, päädytään vahvasti miinukselle.
Leikkauslistan lopussa on yksi nolla enemmän kuin uudistusten
lisärahoituksessa.

Sanojen ja tekojen ristiriita näkyy ohjelmassa räikeänä. Tavoitteeksi
sanotaan ”maailman osaavin kansa”, mutta koulutuksesta leikataan 300 miljoonaa
euroa. Sosiaali- ja terveyspalveluja luvataan parantaa, mutta kunnilta
leikataan valtionosuuksia 631 miljoonaa ja yhteisöveroja noin 180 miljoonaa
euroa. Työelämän uudistukset puolestaan haudataan kolmikantaneuvotteluihin. Hiilineutraalia
kehitystä ”edistetään” vähentämällä uusiutuvan energian tukea ja alentamalla
teollisuuden energiaverot EU-minimiin. Kehitysyhteistyössä ”tavoitellaan” 0,7 %
bkt-osuutta jäädyttämällä määrärahat.

Menoleikkuri

Hallitusohjelman mukaan valtion menoja vähennetään koko
nelivuotiskauden ajan ja ne ovat vuonna 2015 ainakin 1,25 miljardia pienemmät
kuin edellisen hallituksen jo reaalisesti supistama ns. tekninen menokehys.
Tämä tarkoittaa käytännössä vielä isompia leikkauksia kun menot nousevat mm.
palkankorotusten myötä.

Kaiken lisäksi ohjelmassa on sovittu menoleikkurista. Jos
valtion velan ja alijäämän bkt-osuus eivät käänny laskuun, leikataan valtion ja
erityisesti kuntien menoja lisää.

Rakenteellisilla muutoksilla ajetaan erityisesti kuntien
lähipalvelujen karsimista asukkaiden mielipiteistä piittaamatta. Suurin osa
kunnista aiotaan lopettaa ja palvelut keskittää suuriksi kokonaisuuksiksi, joita
on helpompi kilpailuttaa.

Lisää tasaveroja

Hallitus lupaa nostaa verotettavan tulon alarajaa, kiristää
hieman pääomatulojen verotusta ja supistaa eräitä verovähennyksiä.
Kokonaisuutena ottaen verotus ei kuitenkaan muutu progressiivisemmaksi. Ohjelma
edellyttää palvelujen rahoittamista jatkossa ”pääosin kuntien omalla
verorahoituksella”. Myös valmisteverojen korotukset lisäävät pienituloisiin
raskaimmin kohdistuvia tasaveroja.
 

Rehellinen vasemmistolainen vaihtoehto

SDP:n, VAS:n ja vihreiden sitoutuminen kokoomusvetoiseen
politiikkaan korostaa tarvetta vahvistaa kommunistista puoluetta ja koota
hajanaisia vasemmistovoimia. Perussuomalaisten oikeistopopulismille ja Suomen
Sisun rasismille tarvitaan radikaali ja solidaarinen vasemmistolainen
vaihtoehto.

Koko euroaluetta heiluttelevan kriisin ytimessä on pääoman
voitontavoittelu, joka on irtaantunut yhä enemmän reaalitaloudesta ja ihmisten
tarpeista. Velkakriisi liittyy pääoman ylikasautumiskriisiin, jota palkkojen ja
julkisten menojen leikkaaminen vain pahentaa.

Kriisistä ulospääsy edellyttää työn ja pääoman välisen
tulonjaon muuttamista työntekijöiden hyväksi, finanssipääoman vallan
rajoittamista sekä perusturvan minimipalkan ja julkisten palvelujen kehittämistä
vaihtoehtona markkinaehtoiselle kehitykselle.

Pankki- ja pörssikeinottelijoiden tukemisen sijasta on
tuettava vaikeuksissa olevia ihmisiä. Kansat ja valtiot on vapautettava
pankkien velkaorjuudesta mitätöimällä osa vaikeuksissa olevien valtioiden
veloista ja luomalla julkinen rahoitusjärjestelmä, jossa valtiot saavat
edullista lainaa työllisyyttä ja hyvinvointia edistäviin investointeihin ilman
yksityisten pankkien välikäsiä.

Islannin tapaan myös meillä pitää kansalaisten saada
ratkaista kansanäänestyksessä, hyväksytäänkö eurokriisin laskut maksettavaksi
ja tähän liittyvät EU:n perussopimusten muutokset.

Kyse ei ole taloudellisista pakoista vaan valinnoista: Ohjaavatko
kehitystä rahaeliitin ahneus ja harvainvalta vai ihmisten ja luonnon
hyvinvointi, demokratia ja solidaarisuus?

(Kirjoitus on julkaistu Tiedonantajassa 1.7.2011)