Leikkauspolitiikka ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa

Suomessa vastattiin 90-luvun lamaan leikkaamalla sosiaaliturvaa, julkisia palveluja ja työpaikkoja. Se vain pahensi lamaa, jonka laskuja maksamme vieläkin. Tämä näkyy muun muassa lasten pahoinvointina, pitkäaikaistyöttömyytenä ja köyhyytenä.

Sen sijaan, että olisi ottanut opiksi virheistä, on Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus vastannut nykyiseen talouskriisiin uusilla leikkauslistoilla. Suurimmat leikkaukset ovat kohdistuneet kuntien palveluihin, joiden valtionosuuksia hallitus on leikannut 1,2 miljardia vuodessa. Samalla se on kiristänyt lähes miljardilla välillisiä veroja ja ajanut nostamaan kunnallisia tasaveroja.

Kuntien palvelujen heikentäminen, arvonlisäverojen nostaminen ja kunnallisvero iskevät kovimmin pienituloisiin.

Kokoomukselle tämä on johdonmukaista politiikkaa, jolla se pyrkii alistamaan yhä useammat palvelut kaupalliselle voitontavoittelulle ja keventämään rikkaiden verotusta. Mutta miksi tätä politiikkaa toteuttavat hallituksessa myös SDP, Vasemmistoliitto ja vihreät?
Mitään taloudellista pakkoa leikkaamiseen ei ole. Kokonaisuutena, kun otetaan huomioon velkojen lisäksi myös saatavat, on julkisen sektori Suomessa ylijäämäinen!

Kuntien palveluihin löytyisi lisää rahaa esimerkiksi karsimalla hallituksen ensi vuoden budjettiin esittämiä 560 miljoonan euron asehankintoja ja satojen miljoonien verohelpotuksia suuryrityksille. Jos pääomatuloja verotettaisiin niin kuin muita tuloja, kertyisi kunnille noin 1,5 miljardia lisää tuloja.

Helsingille 280 miljoonaa voittoa

Vuosi toisensa jälkeen satojen miljoonien ylijäämiä tekevä Helsinki on esimerkki siitä, että leikkaaminen on nimenomaan poliittinen ja ideologinen valinta.

Viime vuonna Helsingin kaupungin ja sen omien liikelaitosten yhteenlaskettu tulos oli yli 280 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Pankkitileille ja kassavaroihin oli kertynyt jo miljardi euroa. Silti kokoomuslainen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen valmistelee ensi vuodelle budjettiesitystä, joka jatkaa palvelujen alibudjetoimista ja heikentämistä. Kaupunginhallituksen keväällä päättämissä budjettiraameissa tämän linjan hyväksyivät myös Vihreät, SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset.

Helsinki voisi torjua lamaa ja vähentää eriarvoisuutta ohjaamalla osan ylijäämistä peruspalveluihin, työllisyyteen, työntekijöiden palkkojen korottamiseen, vuokra-asuntojen rakentamiseen ja ilmastopäästöjä vähentäviin hankkeisiin. SKP:n ja Helsinki-listat on esittänyt näihin tarkoituksiin noin 100 miljoonan euron lisäystä kaupungin 4,5 miljardin budjettiin.

Kunnat ja eurokriisi

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen kirjoitti elokuussa, että kuntavaaleilla ja eurokriisillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Väite on yhtä totta kuin Hesarin aikoinaan esittämät lupaukset EU:n ja euron tuomasta vakaudesta.

EU:n huippukokouksessa keväällä sovittu ja eduskunnan käsittelyyn syksyllä tuleva sopimus tiiviimmästä talousliitosta sisältää julkisen sektorin menoleikkurin. Se kohdistuu Suomessa erityisesti kuntiin, joilla on monia muita maita isompi rooli palvelujen järjestämisessä. Sopimus antaa EU-komissiolle myös vallan kontrolloida jäsenmaiden budjetteja.

EU on asettanut politiikan ratkaisevaksi kriteeriksi rahoitusmarkkinoiden luottamuksen. Suomenkin hallitus on ottanut miljardivelkoja eurovastuiden takia. Toisaalta se karsii julkisia menoja säilyttääkseen AAA-luokituksen rahoitusmarkkinoilla.

Hallitusohjelmassa sovittu julkisen velan kääntäminen laskuun tietää vaalien jälkeen lisää kuntiin kohdistuvia leikkauksia. Samaan aikaan EU:n politiikka pahentaa talouskriisiä, joka lisää kuntien palvelujen tarvetta.

Kyse on myös EU:n tavoitteista yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamisesta. Suomessa se tapahtuu suurelta osin karsimalla kunnallisia palveluja. Niissä liikkuu nykyisin paljon rahaa – vuodessa noin 44 miljardia euroa – ja se kiinnostaa bisnesmiehiä.

Vaaleista vastalause leikkauspolitiikalle

Kuntavaaleissa on kyse siitä, valitaanko leikkauslistat vai teot peruspalvelujen hyväksi.

SKP ja Helsinki-listat on sitoutunut tekoihin lähipalvelujen parantamiseksi ja asukkaiden äänen saamiseksi kuuluviin päätöksenteossa. Meidän ei tarvitse selitellä sanojen ja tekojen ristiriitaa, kuten palvelujen jatkuvan alibudjetoimisen hyväksyneiden muiden valtuustoryhmien.

Muutos on välttämätön – ja se on myös mahdollinen. Vaalipäivästä 28.lokakuuta voidaan tehdä vastalause eriarvoistavalle ja syrjättävälle politiikalle. Asukkaiden ja työntekijöiden aktiivisuudella, vasemmiston ja vihreiden yhteistyöllä ja hylkäämällä kokoomusvetoinen politiikka voimme kehittää lähipalveluja ja lähidemokratiaa, asukkaiden Helsinkiä.