Leikkaamalla ei elvytetä eikä pelasteta hyvinvointivaltiota

Jyrki Kataisen hallituksen budjettiriihen yhteydessä sopimat rakennemuutokset vähentävät työpaikkoja, kuntien palveluja, työttömyysturvaa, opintotuen saantiaikaa ja lasten oikeutta päivähoitoon. Samalla hallitus ajaa reaalipalkkoja alentavia nollalinjan sopimuksia ja sitoutuu valmistelemaan eläkeiän korottamisen vuoden 2017 alusta.

Hallitus perustelee toimia laskelmilla ”kestävyysvajeesta”, josta taloustieteilijöillä on rajusti toisistaan poikkeavia arvioita. Käytännössä leikkaaminen syventää talouslamaa, pahentaa työttömyyttä ja murentaa hyvinvointipalvelujen rahoitusta. Samaan aikaan hallitus jakaa yhtiöille miljardiluokan alennuksen yhteisöveroon.

Kunnista lopetetaan 20 000 työpaikkaa

Erityisen rajusti hallituksen toimet iskevät kuntiin. Niistä lopetetaan 20 000 työpaikkaa. Lisäksi kuntien palveluja ja vastuita vähennetään miljardilla eurolla – tämä jo aiemmin päätettyjen valtionosuuksien 1,4 miljardin leikkausten lisäksi. Lisäksi aiotaan ”säästää” miljardi muun muassa kunnallisia veroja ja maksuja korottamalla.

Kun kunnissa on jo nyt pula työntekijöistä ja rahasta, merkitsevät hallituksen toimet palvelujen heikentämistä. Se iskee useimpiin vauvasta vaariin, ja etenkin naisiin.

Helsingin seudulle esitetään metropolivaltuustoa, muilla kaupunkiseuduille hallitus uhkaa pakkoliitoksilla.

Nuoria kyykytetään

Oppivelvollisuus pitenee, mutta muuten myös lapset ja nuoret ovat hallituksen tulilinjalla. Päivähoito-oikeutta kavennetaan ja opintotuen saantiaikaa lyhennetään. Alle kolme vuotta työelämässä olleiden työttömyysturvaa lyhennetään sadalla päivällä.

Työttömille tehdään helpommaksi ottaa vastaan muutaman satasen työ kuukaudessa, mikä on hyvä. Samalla kuitenkin lisätään työttömyysturvan sanktioita ja rajoitetaan vuorotteluvapaalle pääsyä.

Leikkaaminen ei elvytä

Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki kehui hallituksen ”elvyttävän” taloutta. Väite on käsittämätön, kun hallitus on juuri sopinut 20 000 työpaikan lopettamisesta, miljardien leikkauksista julkiseen talouteen ja ostovoimaa alentavan palkkalinjan ajamisesta.

Jo ensi vuoden budjettiesityksellä leikataan valtion menoja miljardilla. Pienituloisiin kovimmin kohdistuvia välillisiä veroja kiristetään 400 miljoonalla. Työttömyysturvaan varataan 92 miljoonaa tämänvuotista vähemmän. Näin työttömät, pienituloiset ja kunnat laitetaan maksamaan yhteisöveron alennus. Myös kehitysyhteistyöstä leikataan.

Missä todelliset rakennemuutokset?

Todellisiin rakenneongelmiin hallitus ei uskalla tai halua puuttua. Suomessa on tapahtunut kahdessa vuosikymmenessä valtava tulonjaon muutos pääomatulojen hyväksi. Jos palkkojen prosenttiosuus bruttokansantuotteesta olisi yhtä suuri kuin se oli keskimäärin ennen 90-luvun lamaa, maksettaisiin palkkoja nyt 20 miljardia euroa enemmän. Se elvyttäisi ja toisi verotuloja.

Toinen rakenteellinen ongelma on julkisen sektorin alasajo. Kun yksityissektori ei työllistä, pitäisi kehittää valtion yritystoimintaa. Lisäksi kunnille tulisi palauttaa valtionosuuksia, joita on leikattu vuositasolla laskien jo 6 miljardia 90-luvun alun tasosta.

Kolmas rakennemuutos, jota tarvitaan, koskee vapautumista Euroopan unionin kurisopimusten ja rahoitusmarkkinoiden luottoluokittajien kuristusotteesta. Näin voitaisiin leikkaamisen sijasta panostaa uutta arvoa ja hyvinvointia luovaan työhön.

(Artikkeli Eespäin-lehteen 3/2013)