Sote-sotkua ja harhaanjohtamista

Hallituksen valmistelema sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksesta on tullut yhä pahempi sotku. Tuskin hallitus tietää itsekään, mitä on tekemässä. Ainakin puheet palvelujen parantamisesta ovat ihan muuta kuin teot.

Tänään julkistettu ehdotus taitaa olla ensimmäinen lakiesitys, jonka valmistellut työryhmä on kokonaisuudessaan eri mieltä tekemänsä esityksen kanssa. Kummallinen tilanne johtuu siitä, että hallitusohjelmaan kirjatut virheelliset lähtökohdat oli määritelty työryhmän toimeksiannossa sitoviksi reunaehdoiksi. Työryhmä toteaakin saatesanoissaan, että näistä reunaehdoista pitäisi ainakin osittain luopua ja että ryhmässä on ollut esityksestä poikkeavia näkemyksiä.

Rikkoo perustuslakia

Alun perin hallitus lupasi vähentää sosiaali- ja terveyspalvelujen byrokraattisia ”hallintohimmeleitä”. Nyt sen toimeksianto on johtamassa vielä sekavampiin ja epädemokraattisiin hallintohimmeleihin. Valtamediakin on lopulta huomannut sen, että hallituksen ajama ns. vastuukuntamalli on ristiriidassa perustuslain kanssa. Se voitaisiin toteuttaa vain eduskunnan määräenemmistöllä, jota hallituksella ei ole.

Itse mallia sopimassa olleet Vasemmistoliiton ja Vihreiden edustajat ovat nyt alkaneet arvostella sitä. Vasemmistoliiton Erkki Virtanen esitti eilen Hesarissa vastuukuntamallin tilalle kuntayhtymiä, mutta ilman ns. äänileikkuria, jolla estetään suuria kaupunkeja saamasta asukaslukunsa perusteella yksinään enemmistöä kuntayhtymissä. Käytännössä Virtanen siis esitti samaa kuin vastuukuntamalli – keskuskaupungit saisivat vallan ja pienempien roolina olisi vain maksaa laskut. Niille, jotka uskovat Virtasen tavoin suurten yksiköiden hyötyihin, suosittelen tutustumista vaikkapa pääkaupunkiseudun terveysasemien, vanhuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen ongelmiin.  

Rahoitusta leikataan

Työryhmän vastaanottanut peruspalveluministeri yritti väistää sote-malliin kohdistuvaa kritiikkiä puhumalla siitä, että tärkeintä on parantaa palveluja, etenkin peruspalveluja. Ikään kuin hallitus ei olisi juuri päättänyt leikata kuntien rahoitusta toista miljardia ja velvoittanut kunnat itse leikkaamaan toisen miljardin. Hallitus edellyttää myös kuntien työpaikkojen rajua vähentämistä. Usein näyttää unohtuvan se, että perustuslaki velvoittaa huolehtimaan myös peruspalvelujen turvaamisesta kaikille tasavertaisesti tuloista, asuinpaikasta tms riippumatta.

Helsingin Sanomien toimittajakin kertoo, miten nykyisten palvelujen ylläpitämiseen ei kerta kaikkiaan ole rahaa ja siksi rakenteet on pakko laittaa uusiksi. Haloo, Sanomatalo, eikö siellä osata yhteen ja vähennyslaskua? Hallitushan on antanut yrityksille yhteisöverojen alennuksia ja hyvätuloisille verotaulukoiden kevennyksiä suunnilleen yhtä paljon kuin se on leikannut kuntien valtionosuuksista eli palvelujen rahoituksesta.

Vaihtoehtoja löytyy

Palvelujen parantamiseksi tarvitaan kuntiin lisää rahaa ja työntekijöitä, mutta työryhmä esityksestä puuttuvat kokonaan taloudelliset laskelmat. Ilman lisärahoitusta on kyse julkisten palvelujen alasajosta eikä uudistamisesta. Tästä perusasiasta vaikeneminen on huijausta, josta hyötyvät ne, jotka haluavat vähentää lähipalveluja ja alistaa peruspalvelut yhä laajemmin yksityiselle bisnekselle. 

Toinen edellytys palvelujen parantamiselle on asukkaiden ja työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.  Jättikokoisten sote-himmeleiden, vastuukuntamallin ja suurkuntien sijasta voidaan rakentaa selkeä ja demokraattinen kolmiportainen hallinto: asukkaiden valitsema lähidemokratia, kunnanvaltuustot ja maakuntavaltuustot.  Tällaista vaihtoehtoa sote-sotkulle olen hahmotellut laajemmin Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-sarjan pamfletissa ”Markkinoiden vai ihmisen hyväksi?”