Eurosotaa Saksan rinnalla Kreikkaa vastaan

Mikähän eurosotahulluus on vallannut Suomen SSS-hallituksen, kun se on lähtenyt Saksan rinnalle sotaan Kreikkaa, Syrizaa ja demokratiaa vastaan?

Epäilemättä Timo Soini pelaa oman puolueensa pussiin kreikkalaisten ja Euroopan kustannuksella. Mutta kyse ei ole vain Perussuomalaisista. Suomen hallitukset ovat koko Kreikan kriisin ajan peesanneet Saksan Angela Merkelin oikeistohallitusta (joka niin ikään ajaa omia etujaan kreikkalaisten ja muun Euroopan kustannuksella). Nyt Suomen hallitus nähdään maailmalla suorastaan Merkelin hallituksen ”likaisen työn tekijä”.

Euroeliitin luokkapolitiikkaa

Taloudelliselta kannalta Saksan ja Suomen hallitusten ajama kova linja on tuhoisa. Sitä on sovellettu jo yli viisi vuotta Kreikkaan ja tuloksena on ollut maan ajautuminen yhä syvemmälle lamaan ja velkataakan kasvu. Velkaohjelmilla on vain vaikeutettu mahdollisuuksia saada Kreikan talous kuntoon. Puhumattakaan siitä sosiaalisesta ja humanitaarisesta katastrofista, joka tällä politiikalla on saatu aikaan.

Kun piti pelastaa Saksan, Ranskan ja eräiden muiden maiden pankkien riskisijoitukset, ei ollut väliä, vaikka näin siirrettiin valtioiden eli veronmaksajien niskaan yhteensä sadoissa miljoonissa laskettavat yksityiset velat. Kreikalle osoitetuista hätälainoista ja tukipakeista on valtaosa, arviolta jopa 90 % mennyt pankeille ja velkojille, vain pieni osa valtion muihin menoihin. Rahasta ei ollut pulaa myöskään silloin kun EKP:lle annettiin valtuudet ostaa valtioiden velkakirjoja (muiden kuin Kreikan) sadoilla miljardeilla.

”Solidaarisuutta” on riittänyt pankkiireille ja suursijoittajille. Mutta sitä ei löydy kun pitäisi pelastaa tavallisia kreikkalaisia humanitaariselta katastrofilta, johon pankit ja keinottelijat, Kreikan edelliset oikeisto- ja demarihallitukset sekä EU:n leikkauspolitiikka ovat maan ajaneet. 

Vasemmistohallitus halutaan kaataa

Kreikan velkojen helpottamista ja leikkaamista on vastustettu sillä perusteella, että Kreikka ei ole toteuttanut aiempia ohjelma eikä sen hallitukseen voi luottaa. Tosiasiassa Kreikka on toteuttanut paljon kovempaa leikkauspolitiikkaa kuin muut euroalueen kriisimaat. Eikä nykyinen, Syrizan johtama hallitus ole syypää kriisiin vieneeseen politiikkaan, jota toteuttivat oikeiston ja sosialidemokraattien hallitukset, yhteistyössä EU-komission ja pankkien kanssa.

Kreikan julkinen sektori on jo ylijäämäinen (korkomenoista puhdistettu perusylijäämä) ja hallitus on asettanut tavoitteeksi perusylijäämän kasvattamisen. Mutta se on tietysti vaikeaa, jos leikkauspolitiikalla tuhotaan talouskasvun edellytyksiä ja vaaditaan yhä laajempaa yksityistämistä.

Kreikan hallitus, ay- ja kansalaisliikkeet sekä suuri joukko talousasiantuntijoita on esittänyt konkreettisia ja perusteltuja vaihtoehtoja, joilla Kreikan talous saataisiin nousuun ja velkakriisiä ratkottaisiin realistisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Nämä esitykset eivät sovi euroeliitin julistamaan leikkauspolitiikan vaihtoehdottomuuteen, ja niinpä ne onkin torjuttu.

Euroryhmän ja Troikan armottoman painostuksen edessä Syrizan hallitus taipui tekemään ehdotuksen, joka vastaa erittäin pitkälle velkojen vaatimuksia ja on Kreikan talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta monelta osin hyvin kyseenalainen. Kun tämäkään vastaantulo ei käy, on selvää, ettei kiistassa ole kyse velkaohjelmasta vaan muiden EU-johtajien ja Troikan pyrkimyksestä kaataa Syrizan johtama vasemmistolainen hallitus. Kuten (sovun aikaansaamiseksi valtiovarainministerin tehtävistä eronnut) Yanis Varoufakis arvioi, kyse on myös Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen pyrkimyksestä tehdä Kreikasta ja sen euroalueesta ulos ajamisesta pelottava varoitus Ranskalle ja muille velkaantuneille euromaille, jotta ne saadaan hyväksymään Saksan hallituksen ajama kovemman kuripolitiikan malli.

EKP pahentanut pankkikriisiä

Euroopan keskuspankki on omilla toimillaan pahentanut Kreikan pankkikriisiä. Se päätti heti Syrizan vaalivoiton jälkeen, helmikuun alussa, että Kreikan valtion velkakirjoja ei enää hyväksytä kreikkalaispankkien lainojen vakuudeksi. Näin kreikkalaispankkien vakavaraisuus heikkeni ja ne joutuivat maksamaan korkeampaa korkoa lainoistaan. Kesäkuussa EKP vielä jäädytti pankkien hätälainojen määrän ja päätti edellyttää lainoille korkeampia vakuuksia.

Kuten Antti Ronkainen blogissaan toteaa, vetoaminen ”moraalikatoon” on tekopyhää, kun EKP ostaa samaan aikaan muiden EU-maiden velkakirjoja joka kuukausi 60 miljardilla eurolla.

Kaiken lisäksi EU-komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ajoi kaikki kynnelle kykenevät vetämään rahansa pankeista ilmoittaessaan, että komissiolla on valmisteltuna myös yksityiskohtainen grexit-skenario, Kreikan eurosta irtaantumisesta.

Aalto-yliopiston professori Pertti Haaparannan mukaan vararikossa ei ole Kreikka vaan Troikan politiikka. Jos Kreikan velka laskettaisiin normaalien kirjanpitokäytäntöjen mukaan, pitäisi ne arvioida tosiasiallisen eikä nimellisen arvon mukaan. Näin arvioiden Kreikan todellinen velka on vain 90 % BKT:stä (eikä 180 %, johon Troikan vaatimukset perustuvat).

Euroeliitti vastaan demokratia

Alexis Tsipraksen hallituksella on selvästi kreikkalaisten antama valtakirja. Ensin kreikkalaisten enemmistö hylkäsi vaaleissa Troikan saneleman kurjistamispolitiikan ja äänesti Syrizan hallitukseen. Sitten kreikkalaiset sanoivat ankarasta painostuksesta huolimatta kansanäänestyksessä OXI, ei velkaohjelmalle, joka Kreikalle esitettiin.

Mutta millä valtakirjalla euroryhmä ja Troikka esittävät yksityiskohtiin asti meneviä vaatimuksia Kreikan lainsäädännöstä, jopa sellaisilla aloilla jotka eivät kuulu sopimusten mukaan EU:n toimivaltaan? Tai mistä EKP on saanut valtuudet rikkoa sääntöjään tukiessaan Saksan ja muiden maiden pankkeja, mutta kieltäytyessään toteuttamasta perustehtäviään Kreikan pankkijärjestelmän vakauden turvaamisessa?

Oma lukunsa meillä Suomessa – jossa edes eduskunnan päätöksenteko asiassa ei ole julkista – on se, kenen etuja SSS-hallitus ajaa ajaessaan Kreikkaa konkurssiin. Ei sillä ainakaan helpoteta tai vähennetä Suomen vastuita EU:n tukipaketeissa ja vakausmekanismissa. Eikä sillä avata parempia näköaloja myöskään euroalueen ja Suomen taloudelle. Kreikkalaisten kurjistaminen ja nöyryyttäminen on oikeistolainen poliittinen ja ideologinen valinta. Se sopii myös SSS-hallituksen sisäpoliittisiin tarpeisiin kun se valmistelee miljardien leikkaamista suomalaisten julkisista palveluista, sosiaaliturvasta, työllisyydestä, asumisesta, ympäristönsuojelusta ja kehitysyhteistyöstä.

Tästä kaikesta johtuu, että Kreikan asia on myös meidän asiamme: Ei kurjistamispolitiikalle ja kyllä demokratialle! Tuki Kreikalle ja toisenlaiseen Eurooppaan!