Asukastalo Saunabaarin itsenäisyyspäivän juhlapuhe

Itsenäisen Suomen juuret ovat 1800-luvun lopun aatteissa ja yhteiskunnallisissa liikkeissä. Suomi oli pitkään rajamaa, ensin osana Ruotsia ja sitten osana Venäjää. Varsinaisesti Suomen poliittinen järjestelmän voi sanoa muodostuneen kahdessa vaiheessa vuosina 1905-1907 ja 1917-1919.

1905 suurlakossa yhdistyivät kansalliset, työväenliikkeen ja naisliikkeenvaatimukset yleisellä äänioikeudella valittavan eduskunnan perustamisesta. Keisarivalta joutui siihen taipumaan ja ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 1907. Venäjän vallankumous avasi mahdollisuuden Suomen itsenäistymiseen. Eduskunta julistautui heinäkuussa 1917 korkeimman vallan haltijaksi Suomessa (ns. valtalaki). Venäjän väliaikainen hallitus ei sitä hyväksynyt. Mutta väliaikaisen hallituksen kaaduttua, eduskunta julistautui marraskuussa uudelleen korkeimman vallan käyttäjäksi ja 6.päivä joulukuuta eduskunta hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen.

Itsenäisen Suomen alkutaival oli vaikea ja poliittinen järjestelmä huojui pitkään. Dramaattisin vaihe oli sosiaalisten, poliittisten ja luokkaristiriitojen kärjistyminen vuoden 1918 alussa valkoisten ja punaisten väliseksi kansalaissodaksi. 1930-luvun alun Lapuanliikettä voi pitää eräänlaisena vastareaktiona vuosisadan alun yhtenäisen kansakunnan kuvan murtumiselle.

Suurvaltojen ristiriitojen kärjistyminen Euroopassa ja epäluottamus Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa veivät Suomen sotilaalliseen yhteistyöhön Saksan kanssa ja sotaan, ensin Neuvostoliiton aloitettua talvisodan, sitten Suomen hyökkäykseen Saksan rinnalla Neuvostoliittoa vastaan ja lopuksi vielä Lapin sotaan Saksaa vastaan. 

Itsenäisen Suomen poliittinen järjestelmä vakiintui oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Silloin myös kommunistit ja kansandemokraatit saivat poliittiset toimintaoikeudet.

Monet teistä ovat eläneet sodanjälkeisen jälleenrakentamisen vuodet. Sotakorvauksia pidettiin raskaina, mutta niiden pohjalta kehittyi varsin laaja teollinen tuotanto. Sosiaaliturva laajeni ensi kertaa eräisiin koko kansaa kattaviksi järjestelmiin, kuten lapsilisät, kansaneläkkeet ja vuosilomalait. Samalla kun ammatillisen järjestäytyminen laajeni, alkoi kehittyä myös työelämän lainsäädäntö.

Ulkopolitiikassa otettiin uusi suunta, joka korosti Suomen puolueettomuutta, hyviä suhteita kaikkiin maihin ja rauhanpolitiikkaa. Vähitellen Suomi otti aktiivisen roolin myös YK:n toiminnassa, kehitysyhteistyössä ja ETYK:n isäntämaana.

Itsenäisestä Suomesta alkoi 1960- ja 70-luvuilla rakentua se, mitä kutsumme hyvinvointivaltioksi. Työttömyysturva, työeläkejärjestelmä, sairausvakuutus, työajan lyhentäminen, peruskoulu, kansanterveyslaki, lapsilisien korotukset, päivähoitolaki, palkallinen äitiysloma, kansaneläkeuudistukset, opintotuki ja muut uudistukset antoivat itsenäisyydelle lisää sosiaalista sisältöä, vaikka hyvinvointi jakautuikin yhä epätasaisesti.

Itsestään uudistukset eivät tulleet. Niiden puolesta toimittiin laajasti ja monin tavoin. Kerättiin vetoomuksia, järjestettiin mielenosoituksia ja lakkoja, käytiin tapaamassa kansanedustajia, tehtiin selvityksiä, otettiin kantaa ja toimittiin yhdessä. Tällainen kansalaistoiminta synnytti myös politiikassa yhteistyötä, jolla saatiin aikaan lakeja ja muita päätöksiä. Se puolestaan vahvisti luottamusta vaikuttamisen mahdollisuuksiin.

Hyvät ystävät, 
Mitä itsenäisyys merkitsee meille tänään?

Onko meillä nykyään varaa jokaiselle kuuluvaan sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin? Suomessa eletään jo kahdeksatta peräkkäistä taloudellisen taantuman vuotta. Raha ei ole maailmassa kuitenkaan loppumassa, sitä on päinvastoin enemmän kuin koskaan. Yhä suurempi osa rahasta menee kuitenkin keinotteluun rahoitusmarkkinoilla – siis muualle kuin reaaliseen talouteen, jossa luodaan työtä ja hyvinvointia.

Tätä kehitystä ovat vauhdittaneet Euroopan unionin sopimukset, joissa markkinoiden vapaus on asetettu kaiken muun edelle. Pankkien ja suurten yritysten vallan kasvun kääntöpuolena on lisääntyvä työttömyys, köyhyys ja eriarvoisuus. Kasvava eriarvoisuus ja vaikutusmahdollisuuksien puute ruokkivat näköalattomuutta ja pahimmillaan myös väkivaltaa, kuten olemme nähneet.

Suomen itsenäisyyden vahvistamiseksi onkin tärkeä arvioida uudelleen Euroopan unionin sopimuksia. Tarvitaan toisenlainen Eurooppa, jossa isommat eivät polje pienempiä ja jossa yhteistyötä tehdään kaikkien ihmisten ja kansojen tasavertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja demokratiaa kunnioittaen.

Hyvinvointi ja demokratia ovat tänäänkin paikallisen toiminnan kysymys. Ne eivät tule ylhäältä annettuina. Kun olemme täällä Maunulassa toimineet asukastalo Saunabaarin säilyttämisen ja uuden Maunula-talon puolesta, olemme rakentaneet sitä avoimen keskustelun, vaikuttamisen ja päätöksentekoon osallistumisen tilaa, jolle demokratia perustuu.

Olemme eläneet pitkään rauhan aikaa Euroopassa. Nyt sodan kasvot ovat tulleet lähelle, myös tänne Maunulaan ja Metsälään saapuneina pakolaisina.

Olemme pitäneet itsestään selvänä, että Suomesta on saanut lähteä aikoinaan sotaa pakoon, työn perässä siirtolaisiksi ja etsimään parempaa elämää. Tänään kysytään meiltä, kuuluvatko samat ihmisoikeudet kaikille? Samalla omakin turvallisuutemme on entistä selvemmin osa yhteistä kansainvälistä turvallisuutta.  Se ei perustu aseisiin ja sotilaalliseen liittoutumiseen vaan yhteistyöhön ja rauhanomaisten poliittisten ratkaisujen hakemiseen.

Suomalaisuusaatteen esitaistelijana muistetaan J.V.Snellman.  Harvemmin muistetaan, että Snellmanille kansankunnat eivät olleet olemassa ”ainoastaan itseään varten vaan ihmiskuntaa varten” ja ”kehittääkseen itsessään yleisinhimillistä sivistystä”. Näinä aikoina, kun sodan, vahvemman oikeuden ja kansallisen itsekkyyden kylmät viimat puhaltavat, on syytä muistaa Snellmanin ajatteluun kuulunut tärkeä painotus: kansakunnan pyrintöjen on edistettävä koko ihmiskunnan parasta.

Näillä sanoilla haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää.