Santahamina 1918

Maanpuolustuskorkeakoulun käytävien seinille kuvansa saaneet valkoisen Suomen kenraalit olisivat tuskin uskoneet, että siellä pidetään 90 vuotta myöhemmin suuri seminaari punavankileirien historiasta Helsingissä.

Sade ja tuuli piiskasivat Helsinkiä tänään samaan tapaan kuin 13.huhtikuuta 1918, kun saksalaiset joukot valtasivat kaupungin. Vielä kovemmin meihin Santahaminaan saapuneihin koskivat seminaarissa esitetyt konkreettiset tiedot siitä, mitä tuhannet punakaartilaiset joutuivat kokemaan noustuaan vaatimaan oikeuksia, joista monia pidetään tänään jopa itsestään selvinä.

Helsinki oli vuonna 1918 paljon punaisempi kuin yleensä ajatellaan. Ja punaisten kohtalo oli tappion jälkeen armottoman kova. Helsingin punavankileireillä oli yhtä aikaa noin 13 500 vankia. Heistä ainakin 1 450 kuoli nälkään tai sairauksiin, joukossa myös lapsia. Eikä se ollut mikään sattuma. Teloitettuja tiedetään yli 70, mutta määrän arvellaan olevan suurempi.

Vuoden 1918 tapahtumiin liittyy paljon vaiettua historiaa. Sodan jälkeen voittajat hävittivät näkyvistä jopa punaisten sankarihaudat Mäntymäeltä. Vieläkään eivät esimerkiksi Santahaminan joukkohaudan lähes 1 500 vainajaa ole saaneet nimeään hautapaikalle.

Vuoden 1919 vappuna työväki kokoontui mustissa suruasuissa täysin hiljaiselle marssille Mäntymäelle. Muuhun ei silloin ollut oikeutta. Tänään kokoonnuimme Santahaminan hautapaikalle kunnioittamaan vuoden 1918 taisteluissa ja vankileireillä menehtyneiden muistoa. Heillä on oikeus saada nimensä haudalleen.

Kirjoita kommentti