Finanssikriisi
Wall Streetin suurten ikonien konkurssit järisyttävät
rahoitusmarkkinoita. Kriisi on levinnyt myös Eurooppaan.
Pörssitalouden kuplien puhkeamisesta lankeavat laskut
laitetaan veronmaksajien ja asuntovelallisten maksettavaksi. Tässä toistuu taas
uusliberalistinen malli, jossa voitot kuuluvat harvoille yksityisille
pääomaomistajille – mutta pörssikeinottelijoiden aiheuttamat tappiot ”yhteiskunnallistetaan”.
Kriisi kertoo siitä, miten vähäistä on demokratia. Suuryhtiöt
ja suursijoittajat siirtelevät miljoonia, jopa miljardeja ilman, että
kansalaisilla, työntekijöillä tai parlamenteilla on siihen mitään sanan sijaa.
Demokratia ei ulotu talouteen.
Yhdysvalloista liikkeelle lähtenyt kriisi kertoo myös siitä,
miten USA:n sotapolitiikan, asevarustelun ja talouden alijäämäisyyden
kustannukset lankeavat muidenkin maksettavaksi. Meilläkin niitä on maksettu jo
pitkään, kun dollari on heikentynyt suhteessa euroon. Nyt ovat vaarassa muun
muassa monien eläkeyhtiöiden USA:n ja kansainvälisille rahoitusmarkkinoille
sijoittamat eläkerahat.
Porvarihallitus on tässäkin tilanteessa uskollisena
linjalleen keskittynyt turvaamaan pankkien korkomarginaalit ja siivoamaan
suuryhtiöiden tekemien joukkoirtisanomisten jälkiä. Suorastaan typeryyttä on
se, että hallitus esittää talouden taantuessa vähennettäväksi
työllisyysmäärärahoja. Samaa kovaa oikeistopolitiikkaa toteutetaan myös
Helsingissä, jossa työllistämistoimia ajetaan alas.
Ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa ei pidä jättää
markkinoiden varaan. Päinvastoin on syytä rajoittaa pääoman valtaa, lisätä
työntekijöiden päätösvaltaa ja laajentaa valtion ja kuntien omaa toimintaa.
Kirjoita kommentti
- Tähdellä * merkityt kohdat pakollisia