Vähissä ovat vaihtoehdot

Kuntavaalien kampanjointia on yleisesti kuvattu laimeaksi. Julkisuuteen ei ole noussut kärkeviä kysymyksiä eikä voimakkaita jännitteitä. Tällainen arvio kuvaa etenkin valtapuolueiden kampanjoita. Samalla se sivuuttaa kuitenkin sen tosiasian, että ristiriita asukkaiden enemmistön odotusten ja kuntapäättäjien välillä on entistä syvempi.

Vaalikeskustelujen laimeuteen on monia syitä. Kuntavaalit ovat osin jääneet muiden, dramaattisten tapahtumien – kuten finanssikriisi ja Kauhajoen kouluampumiset – varjoon. Tämä ei ole kuitenkaan väistämätöntä. Korostaahan finanssikriisi tarvetta uudelleenarvioida markkinoiden vapauden ja yksityistämisen politiikka, jota myös kunnissa on varsin pitkälle toteutettu. Kauhajoen traagiset tapahtumat puolestaan ovat nostaneet esiin mm. tarpeen parantaa peruspalveluja, joita kunnissa on jo pidempään heikennetty.

Keskeisimpiä syitä vaalikampanjoiden laimeuteen onkin pitkälle menevä kuntakonsensus. Sitä kuvasti kaikkien eduskuntapuolueiden yksimielisyys kunta- ja palvelurakennemuutoksesta, joka linjaa pitkälle koko kunnallispolitiikkaa. Useimmissa kunnissa samat puolueet ovat myös yksimielisesti toteuttaneet samaa lähipalvelujen karsimiseen ja kuntien palvelujen laajenevaan kilpailuttamiseen perustuvaa linjaa. Kaiken lisäksi valtapuolueet valmistelevat jo muun muassa täällä Helsingissä ensi vuoden budjetista sopua, joka on tarkoitus lyödä lukkoon kaupunginhallituksessa heti vaaleja seuraavana päivänä.

Oma roolinsa vaalikeskustelujen laimeuteen on valtamedialla. Se on rajoittunut useimmissa tapauksissa kertomaan vain eduskuntapuolueiden tavoitteista ja kampanjoista – siis niistä puolueista, jotka toteuttavat pitkälle samaa linjaa. Turha on median valitella jännitteiden ja vaihtoehtojen puuttumista vaalikeskusteluista, kun media itse on sulkenut ne pääosin vaalijuttujensa ja -ohjelmiensa ulkopuolelle.

Kirjoita kommentti